www.kellohuoltoloppela.com

Automaatti-kronografikoneistot vintage-kelloissa 70-luvulla

Auto-cronojen kehittämiskilpa

Automaatti kello, pyörivällä roottorilla yleistyi 50-luvun lopulla ja 60-luvun alussa heitettiin ilmaan ajatus, että olisi myös automaattikello, jossa olisi ajanotto. Asian otti ensimmäisenä virallisesti puheeksi Omegan CEO sveitsiläisissä kelloalan julkaisuissa 1965, ennen tätä asiasta oli toki liikkunut alalla huhuja. Omegan toimitusjohtaja kertoi että tehdas tosiaan kehittelee kyseistä kelloa. Pian useampikin taho myönsi, että heillä oli kehitteillä automaatti-kronografi. Esim Zenith oli laatinut ensimmäiset suunnitelmat jo 1962.. Mukaan kilpaan tuli Omegan lisäksi Zenith sekä Heuerin vetämä yhteenliittymä, jossa oli Breitling, Heuer ja Buren. Kisa kulminoitui vuonna 1969 siihen, että aivan ennen Baselin messuja Zenith, joka oli saanut valmiiksi automaatti kronografinsa, sai kuulla, että myös japanilainen Seiko aikoo julkaista Baselin messuilla automaatti-kronon. Zenith meni ja julkaisi kellonsa pienillä Barcelonan kellomessuilla, jotta saavat jakamattoman kunnian ja kello on ensimmäinen lajissaan. Espanjalaisissa lehdissä uutisoitiin Zenithistäspan(Maailman ensimmäinen automaatti-cronografi) ja tämä kirjoitus nimesi koneiston El Primero. Japanilaiset julkaisvat omansa kaksi viikkoa myöhemmin Baselissa. Kakkonen on kakkonen ja hopea on hävitty mitalli, eikä auttanut, vaikka Seikon kello oli myös kaupoissa vuoden 1969 puolella (vain Japanissa) toisin kuin Zenith, joka oli kaupoissa vasta pitkälle 1970 puolella. Kolmantena kellonsa sai markkinoille Breitling/ Heuer/ Buren, josta Buren oli hävinnyt yrityskaupan kautta pois. Buren oli nyt Hamiltonin koneistotehdas ja kelloissa luki Hamilton. viimeisenä maaliin tuli Omega 1971 ja sen koneiston cal 1040 markkinoille tulo takkuili, johtuen alan myllerryksestä. Zenithin ensimmäinen malli kelloa oli kooltaan vain 5000 kelloa, koko maailman markkinoille, joten cronograafien myynti oli enemmän mielikuva markkinointia, kuin rahaa taloon tuovaa businessta, vaikka kehitystyöhön oli lähdetty, koska kronografikellot olivat kovassa nosteessa ja ajateltiin että nämä kellot toisivat lisämarkkinoita. Quartz-aika tuli ja sotki suunnitelmat. Japanilaisista toinen, Citizen toi oman auto-kronografinsa markkinoille 1972.

Kronokoneistotehtaista (=tehtaat jotka tekivät kronografi-koneistoja muiden kellotehtaiden ostettavaksi) oli toiminnassa 70-luvulla enää niistä viimeinen Valjoux. Se ei kuitenkaan ollut alkuperäinen Valjoux, vaan sen 2. tehdas. Se oli siis entinen Venus-tehdas, joka oli ehditty modernisoida nykyaikaisimmaksi kronografi-tehtaaksi 1966, kun se siirtyi Valjouxille juuri ennen suuren kelloalan laman alkua. Valjoux II kehitti omaa automaatti-kronoa, keskellä myllerrystä, jossa kuluttajen kiinnostus mekaanisiin hiipui liki olemattomiin ja huomion keskipisteenä olivat quartz-kellot. Sen auto-krono cal 7750 valmistui 1974-75 taitteessa ja jäi tehtaan viimeiseksi tuotteeksi. Koneistoa tehtiin vain vähän, sillä kärkimerkit eivät olleet ajankohtana kiinnostuneita mekaanisista koneistoista. Val 7750 koneisto perustuu hyvin pitkälle tehtaan 773x-sarjan koneistoihin. Valjoux suljettiin lopulta 1982, mutta sen koneisto jäi osaksi ETAn koneistoperhettä. ETA alkoi valmistaa 90-luvulla 7750 koneistoa, kun mekaaniset kellot tekivät paluun. Tuolloin se oli ainoa mekaaninen kronografikoneisto markkinoilla yhdessä ETA 2894-2+DD (1996 alkaen) kanssa jonka kellotehdas pystyi ostamaan, jos ei ollut omaa koneistoa, eikä muilla ollut Zenithin ja Omegan lisäksi. Koneistossa tavallinen automaattikoneisto 2824-2 tai 2892-2 kuljettaa kronografimodulia, joka on taulun ja koneiston välissä. Modulin valmisti Dubois Depraz- niminen firma, joka oli alunperin kehittänyt modulin Beritling/Heuer/Buren yhteenliittymälle, eli koneisto on sen perillinen.


Tunnetuimmat auto-cronot

Zenith 3019 PHC, El Primero

Zenith El Primero jpg

Zenithin legendaarinen automaatti-cronograafi, joka esiteltiin vuonna 1969. Koneistoa yleisesti pidetään ehkä parhaana, koskaan valmistettuna automaatti-cronona. Siinäkin on luonnollisesti omat huonot puolensa, esimerkiksi, yleensä, jos on joku ongelma, pitää putkaa koko koneisto, kalenterin pikasiirto on naurettavan huono ja kalenterin siirtäjän potkujousi on ainakin alkuperäisversiossa rikkoutumisherkkä. Mikään ei siis kellomaailmassa ole täydellistä. El Primero on yhä tuotannossa pienin muutoksin ja uudella kaliiperilla, vain vedettävä Omega 861 on pystynyt yhtä pitkään tuotantoikään. Kyseessä on Column Wheel -krono. Rakenteeltaan koneisto on hyvin tekninen, mutta rakenne on myös sellainen, että korjaus vaatii koko koneiston purkamisen ja täyshuollon, jos jotain menee rikki, ei siis huoltoystävällinen. Koneiston kalenterin pikasiirto on harvinaisen kämpelö, mutta se on Zenithin ensimmäinen pikasiirto mekanismi. Zenith ei myy ulkopuolisille osia kelloihinsa, joten vaatii kellon toimittamisen Zenithin huoltoon. tiedot kertovat, että huoltohinta on reilu tupla, verrattuna Omegan huoltoon.
Zenith 3019 PHC tuotantoon 1969 ja 3019PHF 1970, tuotanto päättyi 1976 ja uudelleen käynnistettiin 1987. Koneiston toisen tulemisen yhteydessä koneiston kaliiperi muuttui 400. Se oli kolminumeroinen koodi, joka uudessa kuorireffissä viittasi tähän koneistoon. 3019 PHF muuttui kaliiperiksi 410. Lisäksi oli 405 flyback ja 420 vedettävä kronografi, ei automaatti viritystä.

Koneiston mitat: 13,5" eli 30,0 mm ja perusversion korkeus 6,60 mm. High Speed-koneisto heilahdustaajuus 36.000, kiviä 31, käyntivara 50 h, taso-spiraali, Inca-iskusuoja, kalenteri, kalenterin pikasiirto. Cronossa: keskisekunti, 30min ja 12h laskijat. Sillat ja pohja rodinoitu.
Koneiston kaliiperin numerointi 3019 PHC käytännössä esittelee koneiston toiminnot ja purkeaa seuraavasti: 30 = koneiston halkaisija millimetreinä; 1 = ensimmäinen versio; 9 = numero, joka viittaa tehtaan kataloogissa cronografiin. Kirjaimet P = power, jolla tarkoitetaan automaattia; H = hour, cronossa on myös tuntilaskuri (sekunti- ja minuttilaskimen lisäksi) ja C = calendar, kalenteri. F = Full calendar = täysi kalenteri eli kellossa on päivämäärän lisäksi, viikonpäivä, kuukausi ja kuukierto.

3019PHC Ensimmäinen versio. 1969-76.
3019PHF Tuplakalenteri, kuukausi, kuunkierto. 1970-76.


Omega 1040

Omega 1040 jpg

Omegan automaatti-kronografi on rakennettu yhteistyössä Omegan tytäryhtiön Lemanian kanssa. Koneisto sisälsi useita samoja osia kuin Moon Watchin koneisto 861, mm. Kyseessä on Cam Switch -krono. Rakenteeltaan koneisto on merkittävästi simppelimpi, kuin Zenith. Kellosepälle koneisto on mukava huoltaa, sillä se on jaoteltu rakenteeltaan selkeisiin osiin (= automaattikoneisto, kronografi). Koneiston kalenterin pikasiirto on paljon kehittyneempi kuin Zenithin. Koneistoa on tehty myös kaliiperina Lemania 1340 muiden kuin Omegan käyttöön. Ensisijaisesti koneistoa käytti Omegan lisäksi vain Tissot, mutta kun se poistui Tissotin käytöstä, sitä myytiin myös ulkopuolisille merkeille. Lemania teki kellosta myös kaksi riisuttua versiota Tissotille 1341 ja 1343, näistä puuttui 24h osoitin ja tuntilaskuri. Koneiston parhaita puolia ja valtti on se, että kronografin minuuttilaskijan osoitin on keskinavassa ja iso osoitin näyttää minuutit taulun ulkokehältä, joten laskurista näkee helposti ajan kulun juostessa tai huonossa valossa.

1040 Miesten automaatti-cronografi koneisto Omega Speedmaster Automatic kelloon, jotka tulivai tuotantoon 1970 ja koneistotyypin valmistus päättyi 1980. Kokonaistuotantomäärä 82000 kpl.  Kyseessä on Omegalle kehitetty koneisto ja se on siten Omega koneisto, ei Lemania koneisto. Koneiston mitat ja tiedot: koneiston halkaisija 31 mm ja korkeus 8,0 mm. 22 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 28.800, käyntivara 44 tuntia, nollattava keskisekunti, 60 min. min.laskuri on keskiakselilla, 12h laskija osoitin, pikkusekunti, kalenteri, 24h-osoitin, rukkauksen hienosäätö epäkeskoruuvilla, kuulalaakeroitu vetopaino. Ilmestyessään
1041 Sama kuin 1040, kronometrikäynti-testattu. Omega 125 vuotisjuhlamalli sitä käytettiin vain kellossa Omega Speedmaster 125.

Lemania 1340 ja versiot

1340 Koneiston persversio, sama kuin Omega 1040, Lemania kaliiperina.
1341 Riisuttu versio, joka alunperin tehty Tissot  2170 kaliperiksi. Koneistossa ei ole viikonpäivä kalenteria eikä 24h osoitinta.
1343 Riisuttu versio. Kuten 1341, mutta myös tuntilaskuri puuttuu.
1345 Regatta-crono. Koneistossa keskisekunti ja taulun alla pyörivät väri kiekot.

Toistaiseksi Omega 1040 koneistoon saa hyvin osia ja kello on huollettavissa, vaikka osien hinnat ovat olleet nousussa. Lemania / Tissot koneistoihin ei saa lainkaan osia.

 

Buren Chronomatic 1281

Heuer jpg Huoltomanuaalin kuvasta näkee kuinka Chronomatic koneisto jakautuu kahteen osaan.

Buren, Breitling ja Heuer yhteistyönä syntynyt kerrosautomaatti-kronografi, jonka käyttövoimana oli Burenin kehittämä miniroottorilla toimiva koneisto. Koneistoon oli liitetty Dubois-Depraz SAn valmistama kronografi-kasetti, moduli, jossa oli kronografin toiminnat. Samalle set upille oli tehty neljä erilaista koneistoa kaliiperit 11, 12, 14 ja 15. Cal 11 toimii taajuudella 19.800, 12 taajuudella 21.600, 14 taajuudella 21.600 ja 24h osoitin ja 15 taajuudella 21.600, minlaskijan sijaan pikkusekunti. Kaliipereissa 11, 12, ja 14 ei ollut juoksevaa sekuntiosoitinta, vaan jos halusi nähdä sekuntit, kronografia, piti pitää päällä.

Dubois-Depraz, jolla oli hienomekaanista huippuosaamista. Tämä koneisto ei jäänyt sen ainoaksi tähtihetkeksi, sillä se teki myös 1985 yhdessä Heuerin kanssa maailman ensimmäisen Quartz-kronografin, Heuer 2000, jossa sen rakentama DD 2000 moduli oli kytketty ETA 955.232 koneistoon, joka askelsi puolensekuntin askelin. Erona kuitenkin on, että tämä 70-luvun moduli oli koneiston päällä, kun taas 80-luvulla syntynyt moduli tuli koneiston ja taulun väliin. 80-luvun lopulla moduliin liitettiin automaattikoneisto 2824-2 tai 2892-2, se räjäytti suosion kattoon. Sveitsinäinen quartz-crono olikin jäänyt japanilaisten jalkoihin, koska japanilaisten mielenkiinnon pääpaino oli quartz-teknologiassa. Esim 90-luvun alun Omega Speedmaster Automatic Reduced on tällaisella kerros-crono koneistolla. 2000-luvulla DD on toimittanut useammallekin tehtaalle moduleita, jotka eivät välttämättä ole kronografeja, vaan kalenteritoimintoja, joilla saadaan perusautomaattiin esim pikkutaulun sekunti, kuukierto tai multikalenteri.

Koneistoa käyttivät siis Heuer, Breitling ja Hamilton. Hamilton oli ostanut Burenin tehtaan 1966 ja lakkautti sen erillisenä kellomerkkinä. täten Buren muuttui Hamiltoniksi tässä kolmikossa. Näistä kolmesta Heuer ainakin vielä huoltaa tätä koneistoa tehdashuoltona, osia malliin ei myydä tehtaalta ulos, vaan osat ovat vain tehtaan käytössä. Hamiltoniin ei ole saatavilla osia tai ylipäätään huoltoa. Hamilton joutui 1971 ASUAGin hallintaan ja Burenin tehtaan koneet ja laitteet myytiin. Breitlingin osalta ei ole tietoa, mutta oletettavasti heillä ei ole osia. Viimeksi kun olen kuullut jonkun käyttäneen Heuerin tehdas huollossa, noin 5 vuotta sitten, hinta oli luokkaa 2500€. Kaikki huollot ovat toki tapauskohtaisia, mitä osia tarvitaan. Mitä vähemmän jotain osaa on tehtaalla jäljellä, sen kalliimpi osa. Koneiston akilleen kantapää oli automaattikoneiston vaihtajarattaan. Jos kellon pääsi kosteutta, yleensä nämä rattaat ja rattaiden teljet olivat entiset. tästä johtuen, kellon huollosta ei selviä ilman varaosia. Viime kädessä kellon kuoren osat rajaavat huollettavuuden, sillä jos kelloon ei ole kuoriosia (nuppi, lasi, painimet tiivisteet), sille on vaikea antaa huoltotakuuta, tehdashuolloilla on tästä asiasta tarkat kriteerit. 80-luvulla koneistoa on myyty eteenpäin myös kolmikon ulkopuolisille tehtaille, kuten Junghans ja Kelek.

Seiko 6138A

Seiko sai auto-crononsa markkinoille toisena maailmassa. Sen kronografi oli rakenteeltaan hyvin erilainen kuin sveitsiläisillä. Koneistosta tehtiin versiot 6138A, 6138B ja 6139B. 6138A tuli markkinoille 1970 ja muuttui B-versioksi 1972. Tuotanto päättyi 1979. Samaan tapaan kuin Burenissa, Seikossa ei ole mukana jatkuvasti juoksevaa sekuntia, vaan kronografin sekunti toimii haluttaessa myös kellon sekuntina. Itse kellossa on erikoisuutena, että koneiston kehysrengas toimii samalla painimien paikoillaan pitäjänä. Painimen varressa on rengastiiviste ja vaikka alkuperäisosia ei enää saa, kelloon on maailmalla myynnissä tiivstesettejä, joissa painimien, nupin ja takapohjan tiivisteet, ne sopivat useimpiin malleihin. Koneiston heikkoutena on että kelloa ei voi virittää nupista, vaan se saa energiansa vain liikkeestä Seikon 70-luvun perusautomaatin tapaan.

Koneiston halkaisija on 12"' eli 27mm ja tekniset tiedot: 21 kiveä, oma Diaschock iskusuoja, käyntitaajuus 21.600, käyntivara 45h, tuplakalenteri, pikasiirto ja päiväkiekossa 2 valinnaista kieltä. Kronossa: sek-,  min- ja tunti-laskurit. Kaliperissa 6138 oli kaksi pikku taulua (min- ja tuntilaskuri) ja 6139 vain yksi (min-laskuri).

Seiko on noudattanut kelloissaan jo 70-luvulta asti ns 10-vuoden sääntöä, eli sen kelloihin saa osia vain 10 vuotta tuotannon päättymisestä. Tästä johtuen Seikon vanhoihin malleihin ei saa varaosia.

Citizen 8110A

Citizen sai auto-crononsa markkinoille viidentenä tehtaana vuonna 1972. Sen koneistosta oli kaksi versiota  8110A ja siitä riisuttu malli 8100A, jossa ei ollut tuntilaskijaa. Toisin kuin Seikon auto-crono, tätä voi virittää nupista. Suurin osa Citizen kronoista tehtiin bull headeina eli nuppi oli klo 12:00 ja painimet olivat klo 11:00 ja 1:00. Kellojen halkaisija oli kronografiksi pienehkö, 36mm.

Koneiston halkaisija on 12"' eli 27mm ja tekniset tiedot: 23 kiveä, oma  iskusuoja, käyntitaajuus 28.800, käyntivara 40h, tuplakalenteri, pikasiirto ja päiväkiekossa 2 valinnaista kieltä. Kronossa: sek-,  min- ja tunti-laskurit. Kronografi on ns flyback. Kaliperissa 8110A oli kaksi pikku taulua (min- ja tuntilaskuri) ja 8100A vain yksi (min-laskuri).

Citizen on noudattanut kelloissaan jo 70-luvulta asti ns 10-vuoden sääntöä, eli sen kelloihin saa osia vain 10 vuotta tuotannon päättymisestä. Tästä johtuen Citizenin vanhoihin malleihin ei saa varaosia.

Valjoux 7750

Valjouxin 7750 oli Valjoux 2. tehtaan eli entisen Venus tehtaan viimeinen tuote. Valjouxin 2. tehdas valmisti sarjaa 773x. Val 7750 ehti hädin tuskin markkinoille, koska se valmistui 1974-75 taitteessa ja tehtaan tuotanto loppui jo 1976, vaikka se oli vielä olemassa 1982 asti ja myi varastoon tehtyjä koneistoja. Alkuperäinen Valjoux 7750 on hyvin krouvin ja karkean näköinen verratessa uudempaan ETA7750 koneistoon. Koneistoissa on myös pieniä teknisiä eroja keskenään. Ne ovat lähinnä kalenterikoneistossa ja käyntilaitteessa. Valjouxissa spiraalin ulkopään tolppa on kiinni ruuvilla ulkopäänpitimessä ja rukkaosoittimessa vanhanaikaiset rukkanastat , kun taas ETAssa on Etachron osat. ETA koneiston sillat ja ruuvit ovat myös paremmin viimeisteltyjä.

Koneiston halkaisija on 13,25"' eli 30,40mm ja tekniset tiedot (Val) ovat: 17 kiveä, Kif-iskusuoja, käyntitaajuus 28.800, käyntivara 46h, tuplakalenteri, pikasiirto, pikkusekunti. Kronossa  sek-, min- ja tuntilaskuri. Min.laskuri 30min ja tunti 12h. Myöhemmässä ETA koneistossa on 17 tai 25 kiveä, Inca-iskusuoja.

Koneistosta on useita eri variatioita ETA versiossa: 7750 koneista tehdää kelloja joko pelkällä päivämäärällä tai tuplakalenterilla, mutta se on sama koneisto ilman viikonpäiväkiekkoa;  7751, jossa kuukausi ja kuukierto; 7753, jossa min.laskija on klo 6.00 ; 7754, jossa 24h-osoitin.

Koneisto on yhä täysin huollettavissa ja kaikkia osia saa kellon oman merkin kautta. ETA 7750 koneiston tuotanto on jo päättynyt. Koneistoa tehdään yhä Sellita SW500 ja ETA A06.H31 koneistoina, niiden osat eivät kaikilta osilta sovi ristiin, mutta Niin Omegaan, kuin Swatch Groupin muihin merkkeihin saa yhä osia. Tag Heuer kuulemma vaihtaa huollossa kelloihinsa tarvittaessa Sellita koneen, johon he saavat yhä osia (tästä johtuen huoltohinta on suht'korkea). Ainakaan Tag Heuer ei 90-luvulla varastoinut ETA osia, vaan pyysi käänytmään varaosatukkujen puoleen, koska kyseessä oli yleinen ETA-osa. Tämä kostautuu nyt. Epäilemättä moni muu koneistoa käyttänyt laatu- ja luksuskellovalmistaja toimii samoin.

Lemania 5100

Lemania valmisti Omega 1040 koneiston yhteistyössä Omegan kanssa, mutta se teki myös oman auto-cronon, Le 5100. Myös Omegalla oli koneisto käytössä kaliiperina 1045, kellossa Speedmaster Automatic Mark 4.5. Koneisto on column wheel kronografi Tätä koneistoa löytää laajalti 80-luvun alun autourheilu- tai pilottikronografeista, kuten Sinn tai Orfina, koska koneisto jäi Lemanialle, sen ollessa itsenäinen firma Nouvelle Lemania. Koneisto oli Lemania koneistona tuotannossa 1978-92. ETA alkoi valmistaa koneistoa 90-luvulla uudestaan, tietyin muutoksin Tissot kelloihin. Edes Omega koneistoon ei ole enää kaikkia osia saatavilla, ei ole tietoa sopivatko ETAn valmistaman koneiston osat vanhoihin koneistoihin. Lemaniana osia ei ole enää saatavilla.

5100 Koneiston perusversio, jossa on kronografissa 60s keskisekunti ja 60min keskinavassa oleva laskija. Kellossa on pikkusekunti, tuplakalenteri sekä 24h osoitin. Koneistossa on myös hacking eli se pusähtyy, kun nuppi nostetaan osoitinasetus asentoon. Koneiston halkaisija on 13,75"' eli 31,0mm. Koneiston taajuus on 28.800 eli kello toimii kaikin puolin ns modernin kellon spekseillä.

5012 sama kuin perusmalli, mutta 24h-osoitin puuttuu.

Tenor-Dorley

Tenor-Dorley oli edullisia  jump-hour kelloja (mekaanisia digitaalikelloja, joissa osoittimien sijaan on numerokiekot, jotka kertovat ajan taulussa olevista ikkunoista) valmistava tehdas. Se teki sekä omia kelloja, että myi koneistoja muille. 70-luvulla se alkoi kunnianhimoisesti kehitellä omaa kronografia. Koneisto toteutettiin Dubois-Depraz crono-kasetin avulla, samaan tyyliin kuten Buren Chronomatic. Tuotteen tilaaja oli Kelek niminen kellotehdas, jonka omistaja Jean-Raoul Gorgerat ei halunnut myöntää että aika on quartz-kellojen. Kelek sai kellon 1974, mutta jo vuonna 1975 se teki konkurssin. Kelloa tehtiin sekä Tenor-Dorleyn TD brändillä, että Kelekinä. Koneisto eli siis todella lyhyen hetken, koska Kelekin konkurssi vei mukanaan myös Tenor-Dorleyn. Joidenkin tietojen mukaan Waltham osti konkurssipesästä TDB-koneistoja ja rakensi joitakin kelloja. F-bookissa näkyy olevan Tenor-Dorley Manufacture, mutta kyseessä lienee vain joku, joka on ottanyt nimen käyttöön ja koettaa ratsastaa alkuperäisen tehtaan historialla. Olen nähnyt diginäytöllä olevan TDB 1376 koneiston livenä vain kerran, kun muutama vuosi sitten eräs asiakas kävi näyttämässä kelloa, valitettavasti en voinut ottaa kelloa huoltoon.

TDB 1369 on kellon osoittimilla toteutettu versio. Koneiston halkaisija on vain 11.5"' eli 26,0mm, se on pienin 70-luvulla valmistettu automaatti-kronografi. Pohjakoneistona on TD 1335, jonka taajuus oli 21.600A/h. Kronografissa 60s, 30min ja 6h. Kellossa myös 24h osoitin ja kalenteri.

TDB 1376 on diginäytöllä toteutettu koneisto.  Koneiston halkaisija on vain 11.5"' eli 26,0mm. Pohjakoneistona  on TD 1393, jossa tunti ja min osoittimien sijaan on numerokiekot. Tämän Dubois-Depraz-kasetissa on vain keskisekunti ja min.laskuri.


Luotu 11/2022 HL