www.kellohuoltoloppela.com

Certina Argonaut

Mallin synty

Argonautin tulo markkinoille sijoittuu 60-luvun lopulle, tuolloin niin kellomaailmassa kuin maailmassa ylipäätään oli erittäin paljon kuohuntaa. Sveitsin kellomaailma kävi kahden rintaman sotaa. Kotimarkkinoilla oli käynnissä pudotuspeli ylituotannon takia ja uusi uhka idästä, japanilaisten merkkien rantautuminen Euroopan markkinoille. Kaikki tämä laskihintoja ja tehtaiden piti parantaa taloudenpitoa. Miten säästää kustannuksissa, laskea hintoja ja samalla kaada lisää liikevaihtoa? Yksiratkaisu oli yksinkertaistaa kuorenrakennetta, sillä usein itse kellonkuori oli jopa puolet valmistuskustannuksista. Lasisarjattomia kuoria tekivätkin liki kaikki merkit 1967-1972. Kellonkuori, joka oli ilman lasisarjaa, vain runko, lasi ja takapohja. Rakenne pudotti valmistuskustannuksia. Lisäksi taustalla häilyi paristokellojen kausi, joka oli alkamassa, ostaako kukaan enää mekaanista kelloa 10-15 vuoden kuluttua? Itse koneistojen hinnan pudottaminen tarkoitti suurempia valmistusmääriä, jotta yksikköhintaa saatiin alas. Koneistoja valmistettiin varastoon, tämän takia ja koneistotehtaiden koneistoja käyttävät käyttivät harvempia kaliipereja. Monet valmistajat, esim. Omega (Geneve) ja Zenith (Sporto, AutoSport) julkistivat kelloja, jotka oli hinnoiteltu selvästi alemmaksi, kuin tehtaan kellot normaalisti. Niillä pyrittiin kilpailemaan edullisempia merkkejä ja japanilaisia vastaan. Näin tehtiin vain, jotta tehtaan varastoihin kertyneitä koneistovarastoja saatiin kevennettyä, vaikka myyntikate jäi lähelle nollaa.

Sveitsiläiset kellovalmistajat olivat olleet hyvin konservatiivisia, kellot tehtiin pitämällä mielessä, että kello on isältä pojalle, sen täytyi kestää aikaa ja olla siis hyvin konservatiivinen, perinteinen. Harvoin tehtaat tekivät muuta kuin kellon, jossa on vaalea taulu ja radikaaleimmillaan musta. Mutta kaikki alkoi muuttua nopeasti 60-luvun lopulla, keksittiin, että ihmisellä voisi olla useampi kello, eri tarkoituksiin. Syntyi markkinat harraste kelloille kuten cronografit ja erikoisvesitiiviit kellot. Ensin harmaat, sitten siniset taulut alkoivat voittaa suosiota. Myös Certina päätti tehdä uuden ajan kellon, jossa on sininen taulu ja kookkaat kuoret yksiosaisella rungolla!

Argonaut

Ehkä kaikella edellä kuvaillulla huolella oli juurensa nimen synnyssä, sillä nimi tulee Antiikin Kreikasta. Antiikin tarun mukaan Iason (tai Jason) ja hänen miehistönsä, jotka on sittemmin nimetty argonauteiksi, lähtivät Argo-laivalla etsimään idästä Lyydiasta (nykyisessä Turkissa) rikkauksia tuovaa Kultaista taljaa. Sanan Argonaut pohja on siis laivassa ja sen miehistössä. Sana argonautti on sittemmin jäänyt elämään seikkailijan synonyymina. Ehkäpä, Certinan tehdaskin koetti löytää mallilla viisasten kiven ja aarteen tai sitten vain tehdä seikkailijakello asiakkailleen. Argonaut ei ole Rambo-kello, jossa on kompassi ja survival-veitsi, mutta se on erittäin tunnistettava kello, joka henki käyttäjänsä irtiottoa menneestä traditiosta. Kun Argonaut oli ranteessa, katsojan ei tarvinnut miettiä onkohan tuo suvun perintökello. Ei se oli ihan jotain uutta, uusi traditio. Certina oli 1968 julkistuksella uuden ajan kelloillaan selvästi ensimmäisten joukossa, sillä tämän tyyppiset kellot tulivat muilta valmistajilta vasta 70-luvun puolella. Kyseessä oli siis tehtaalta rohkea rajan veto uudelle alueelle kellon valmistuksessa.

Argonaut 220

Certina julkisti samaan aikaan 1968 Argonaut 220 mallinkanssa cronographin, joka mallillisesti liittyi Argonaut 220 perheeseen. Samoin tehdas valmisti myös 200m sukeltajankelloa, jonka nimi oli Argonaut 220, mutta se erosi designissä varsinaisesta kellomallista toisin kuin cronografi, joka oli kantikas. Malliston kaupallisena kärkenä oli kolmiosoitin kellot, joissa oli tehtaan omat koneistot.
Sivun alaosassa tarkemmin chronograph-mallista.

Certina Argonaut 220 kellon ykkösmalli oli automaattina kalenterilla. Kellossa oli tauluvaihtoehtoina valkoinen tai sininen taulu. Sinistä taulua oli kahta eri mallia ns bullseye-taulu, jossa kahta eri sinisestä, tummenpi sisällä. Toinen malli oli tasainen indigosininen, jossa cross hair eli hiusristikko. Bulls eye-kellossa on punainen sekunti ja suorat valkoiset, juurestamustat,  min. ja tunti osoittimet. Osoittimien kärjet ovat kuin lyijykynankärki. Kalenteri-ikkuna oli Argonaut 220 mallissa aina kello kuudessa. Indigo-taulun osoittimet ovat valkoiseksi maalatut palkkiosoittimet.Valkotauluisessa oli teräksenväriset suorat palkkiosoittimet. Mallia tehtiin myös dubleekuorilla, siinä taulu oli kaksivärinen burgundi eli viininpunainen. Osoittimet samat kuin teräskuorisessa bulls eyessä.

Argonaut 220 mallin kuoren mitat ovat 33mm ja korkeus pystysuunnassa 39mm. Runko oli päältä tasainen kaartuen alas lugien päissä, pinta oli pystysuuntaan mattaharjattu. Kyljet ovat loivasti kaarevat ja kiilloitetut.

Argonauteissa numero (220, 280 ja 285) viittaavat kuoren mallinumeroon. Se ei ole sama asia kuin esim Omegalla oleva kuorireffi, vaan alkuosan neljä numeroa määrittää koneiston ja kuoren materiaalin. Certinan systeemissä kellolla on kuorireffi, jossa 5801 220
58 = koneisto 25-651, 01 = teräskuori ja 220 = kuori malli. Kuorimalli 220 voi viitata sekä vedettävään että automaattiin ja niillä voi olla erilainen koneiston pohja, eri syntyy alkuosan koneisto viittauksessa.

Certina kirjoittaa aina tauluu Automatic, jos kello on automaatti. Mallissa käytettiin koneistona Certinan 60-luvun koneistotuotannon selkäranka koneistoa 25-651.

Automaatti oli päämalli ja sen tukena olivat vedettävät, joita tehtiin kalenterilla ja ilman. Vedettävässä versiossa oli tarjolla samat tauluvaihtoehdot kuin automaatissa. Mallista oli myös naisten versiot, ilman kalenteria.

Argonaut 280

Vuonna 1972 Certina toi markkinoille uuden Argonautin, Argonaut 280. Mallissa kuoria oli pyörisetetty vähän DS-2 tyyliin. Kello oli pulleampi kuin Argonaut 220. Kuori kaartui päältä pysty suunnassa, mattaharjattu ja sivut olivat myös voimakkaammin kaarevat, ne olivat myös mattaharjatut. Päälipinnan ja kyljen välissä oli päädyistä keskelle levenevä viiste. Tauluihin oli tullut väriä. Mallia tehtiin lukemattomilla väreillä, joista osa tasaisia, osa taas  liukuväreillä tai ns öljyläillä väri, joka vaihteli riippuen katselusuunnasta. Taulussa oli ns cross hair eli hiusristikko.

Koneistot malleissa 220 ja 280

Certina Argnaut 220 ja 280 kelloissa käytettiin siis kolmea koneistoa: 25-66 vedettävä ei kalenteria; 25-661 vedettävä kalenterilla sekä 25-651 Automaatti kalenterilla.

Argonaut 285

Vielä 70-luvun lopulla 1976 Certina toi markkinoille uudet koneistot 854-1 ja 919-1 ja käytti niitä Argonautissa. Mallin nimi on Argonaut 285. Mallissa on edeltäjää kookkaampi taulu. Mallia tehtiin sini-, ruskea- ja valkotauluisena. Osassa on aalto-kuviomainen taulu. Malli jäi quartz kellojen tulon jalkoihin ja on harvinainen Suomessa. Mallin myötä Argonautin muotoilu tavallaan sulautui erikoisen näköisestä kellosta osaksi muita kellomalleja. Nähtävissä on kuitenkin selvä sukulaissuhde malliin 280.

Koneisto oli kaikkea sitä mikä löytyy nykyaikaisestakin mekaanisesta koneistosta, high speed käyntitaajuus 28.800 ja kalenterissa pikasiirto, automaatissa kuulalaakeroitu vetopaino. Hyvä koneisto, joka vain tuli markkinoille väärään aikaan.

Koneistot

Mallissa käytettiin kahta kalenterillista koneistoa, vedettävää 854-1 ja automaattia 919-1.

Argonaut Chronograph

Ensimmäisen sukupolven Certina Argonaut oli 200m sukelluscronografi, jossa oli koneistona Valjoux-tehtaan 1. kategorian vedettävä cronografi cal 23 ja sen päivitysversio 236 sekä versioita 726, jossa kolme pikkutaulua.Certina käytti ylipäätään cronoissaan aina pääsarjan cronoja, ei edullisempaa 7730-sarjaa. Kellon kuoren poikkihalkaisija oli 38mm ilman nuppia. Kellossa ns panda-taulu (vaaleataulu, mustat pikkutaulut) tai invertoitu panda (musta taulu, vaaleat pikkutaulut). Kelloa tehtiin vain teräskuorilla. Malliston ensimmäinen malli Certina Argonaut 200M oli 200m vesitiivis, loput olivat roiskevesisuojattuja. Malli markkinoille Argonaut 220 sarjan kanssa 1968 ja oli tuotannissa vuoteen 1972 asti.Cronographien valmistus päättyi Argonaut 220 mallin kanssa, sen jälkeen itse Argonaut jatkoi eloaan Argonaut 280 ja 285 malleilla.

Argonaut cronoigrafeista kannattaa muistaa, että malliin, kuten ei mihinkään Certinan 70-lukulaiseen saa enää osia. Cronografien varaosia juurikaan liiku myöskään second hand -markkinoillakaan (kuten eBay), sillä kyseessä on suppean painoksen kello ja osat ovat harvinaisia ja liki käytetty. Myös Valjoux koneistoihin alkaa olla haasteellista saada mitään varaosia. Kellokeräilyn räjähdysmäinen suosio on syönyt tyhjiksi varaosavarastot, koska Valjoux koneistoja on käytetty niin monissa kelloissa ja kaikki keiräilyllisesti kellofaneja kiinnostavia. Koneistoon saa enää satunnaisia osia, niitä joita harvoin on ylipäätään tarvittu. Tässä cronografit eroavat muista Certina kelloista, joihin osia saa suht' helposti.

Kirjoitus julkaistu 5/2019
HL