Certina Labora 40-luvun lopultaCertina DS mallisto syntyi 50-luvun lopussa ja ensimmäinen malli tuli markkinoille vuonna 1959. Certina tehtaan johtotähtenä jo 40-luvulta oli ollut että, se tekee mahdollisimman kestäviä ja luotettavia kelloja, jotka kestävät myös ruumiillisen työn aiheuttamat rasitukset. Sen ensimmäinen ala-brändi oli ollut 40-luvulla alkanut Labora, jonka latinasta juontuva nimi viittasi työntekoon/ työskentelyyn. Tuohon aikaan oli tapana ottaa kello pois ranteesta, kun alkoi tekemään ruumillista työtä, jotta kallis kello ei rikkoonnu iskujen tai hikoilun seurauksena. Kun kellon otti pois ranteesta ja laittoi esim takin päälle oli tietysti vaara että joku pihistää kellon. Aika oli kuitenkin tarpeellinen, jotta tiesi ruokatunnin ja työpäivän päättymisajan. Jos kelloa ei tarvinnut ottaa pois säästyi mahdolliselta varkaudelta, eikä aikaa tuhlautunut kello luona käymiseen, kun halusi tietää ajan. Kyseessä oli siis koko rannekellon kätevyys. Labora oli tämänpäivän silmin hyvin peruskello: iskusuojaus, heijastavat osoittimet (radium) ja vesisuojaus/waterproof, tultaessa 50-luvun lopulle ja sen ominaisuudet iskusuoja ja tiivisteet olivat yleistyneet liki kaikkiin Certinoihin ja sen kilpailijohin, tarvittiin siis jotain uutta kilpailijoiden haastamiseen.
Certina Labora 40-luvun lopulta
Uuteen kelloon suunniteltiin mahdollisimman kestävä kuorirakenne, ei erillistä bezeliä, paksut lugit, jotka eivät pääse vääntymään. Kellon nimeksi tuli DS, joka tulee sanointa Double Security eli tupla suojaus. Lasiksi tuli tuohon aikaan uusi erikoispaksu, sukeltajankelloihin suunniteltu rengaslasike. Itse koneisto kellui kuoressa paksun kumirenkaan avulla ja nupin akseli oli ns kaksiosainen katkoakseli, jotta se ei pääse katkeamaan iskusta nuppiin. Kello oli uimatiivis, vaikka kellossa ei ollut edes kierrenuppia. Kaiken kaikkiaan kello oli jotain todella uutta markkinoilla.
Certina Automatic DS, koneistolla 25-451
DS malli alkoi siis 1959 kelloa tehtiin luonnollisesti Certinan uusimmilla koneistoilla kuten ensimmäinen roottoriautomaatit 25-45 ilman kalenteria ja 25-451 kalenterilla. Näiden rinnalla oli edullisempi vedettävällä koneistolla oleva malli koneistolla 25-36, ilman kalenteria. Seuraavana vuonna 1960 Certina sai ulos uuden koneistosarjan 25-66 ja kaikkia sen koneistoja (vedettävät 25-66 ilman kalenteria ja 25-661 kalenterilla ja automaatit 25-65 ilmankalenteria ja 25-651 kalenterilla) käytettiin jatkossa DS kelloissa. Kellon halkaisija on 36mm ja paksuus 11,5mm, rannekkeen kiinnitysleveys on 18mm.
Certina DS koneisto 25-36 vuodelta 1959.
Vuoden 1959 malli tunnetaan siis pelkkänä DS mallina, se oli tuotannossa kymmenen vuotta. Kellojen kuorikoko oli ajankohdan kelloihin verrattaessa ylikokoa, kuorihalkaisija oli 36mm. Certina teetätti kuoret niihin erikoistuneella alihankkijalla Huguenin Freres SA, joka on yksi kuuluisimpia kellon kuorien valmistajia. Kellon kuoret olivat patentilla suojatut, 346.825 on patenttinumero. Automaatti- ja vedettäväversio erosivat takapohjaltaan siten että, vedettävässä oli tasainen pohja, kun automaatissa oli kupera pohja. Ensimmäisissä kelloissa ei ollut takapohjassa logoa, mutta 1960 Certina otti käyttöön kuuluisan kilpikonna logon, joka vahvisti kuluttajien mielikuvaa kellosta. Logo on Certinalla käytössä vielä tänäkin päivänä ja on kilpikonnan kuori on nykyään koko tehtaan tunnus.
Vedettävän DS kellon pohja.
DS kelloa myytiin sekä nahkarannekkeisena, että metallirannekkeella, joka oli Gay Freres SAn valmistama. Suuri enemmistö kelloista myytiin kuitenkin nahkarannekkeella sillä, ulkopuolisen valmistama metalliranneke nosti kellon hintaa reippaasti. Metalliranteinen kello jäi siis exklusiiviksi deluxe-malliksi.
Kelloa tehtiin pääasiassa teräskuorisena, mutta kalenterillista automaattia tehtiin myös 20 mikronin dubleekuorilla ja 18 karaatin kultakuorilla. Kultakuoriset ovat äärimmäisen harvinaisia, itse olen nähnyt vain yhden kellon, josta itse kuoret oli sulatettu romukullaksi. Kelloa tehtiin lähinn' vaaleatauluisena, jossa oli joko kullanväriset tai teräksen väriset indexit. Kelloa tapaa joskus myös mustatauluisena, mutta se on harvinainen.
Tämän varsinaisen DS-mallin lisäksi Certina valmisti neljä kiertorenkaallista sukeltajankelloa, vesitiiviydellä 200m, DS kelloina yksi 1960 ja kaksi 1964. Sekä 1967 DS PH200M. Ne olivat kukin rajoitetun erän malleja ammattisukeltajille. Kaikissa sukelluskelloissa koneistona 25-651.
Tätä ensimmäisen sukupolven DS kelloa myytiin yli 300 000 kpl.
Automaattiversion taulussa lukee aina Automatic.
DS-2 oli päivitys liki 10 vuotta tuotannossa olleelle DS mallille. Kelloon tehtiin vain pieniä teknisiä muutoksia, mutta ulkonäköä muutettiin aika radikaalisti ajankohdan trendien mukaiseksi. Kuoren muotoilua oli yksinkertaistettu niin että, lugit olivat entistä vahvemmat ja nuppi oli puoliksi upotettu kuoreen (jotta ei ole alttiina iskuille. Akseli on kaksi osainen ns katkoakseli, jotta koneiston mahdollinen liikkuminen kuoressa iskun aikana ei katkaise sitä. Nupin akseliin oli vielä lisätty yksi varmistava tiiviste. Molemmissa versioissa vedettävä ja automaatti oli tasainen pohja, mutta vedettävän pohja oli sileä ja kilpikonna-logo keskellä, mutta automaatissa pohja oli reunoilta aaltoileva. Kuoret olivat edelleen saman patentin 346.825, kuin alkuperäinen DS, suojaamat. Kellon halkaisija on 38,5mm ja paksuus 12mm, rannekkeen kiinnitysleveys on 18mm. 70-luku toi kelloihin väriä, niinpä DS-2 kelloa tehtiin peräti 15 tauluvaihtoehdolla.
Automaati DS-2 kellon pohja, jossa aaltokuvio.
Koneistona kellossa jatkoivat samat koneistot, kuin aiemmassa mallissa, paitsi automaatti ilman kalenteria jäi pois ja korvautui tuplakalenterilla, joka on tosin erittäin harvinainen. koneistot olivat tuotannossa vuoteen 1976 asti, 1974 koneistoja päivitettiin uudella liipottimella (kaksipuolainen liipotin korvautui tukevammalla kolmipuolaisella) ja näiden koneistojen kaliperiin liitettiin perään M-kirjain.
| Kuorireffi | Kaliiperi | ||
| 5201 300 | 25-66 | vedettävä | ei kalenteria |
| 5301 300 | 25-661 | vedettävä | kalenteri |
| 5801 300 | 25-651 | automaatti | kalenteri |
| 5901 300 | 25-652 | automaatti | tuplakalenteri |
Suurin osa DS-2 mallista valmistettiin kalenteriversioina automaatti 25-651 koneistolla ja vedettävä 25-661 koneistolla.
Suurin osa myös DS-2 kelloista myytiin nahkarannekkeisena, kellossa käytettiin metallirannekkeena ainakin kahta täysin eri ranneketta. Enimmäinen oli Certinan omaa tuotantoa oleva ranneke ja toinen oli NSA-tehtaan ranneke. Yleisimmin kumirengas koneiston ympärillä on keltainen, mutta myös mustaa ja valkoista rengasta näkee kelloissa.
Tehtaan omassa Certina DS rannekkeessa oli joustopalkki, sen sisällä oleva jousi mahdollisti jouston, jos ranne jännittyi, esim painavaa nostettaessa, täten lukko ei ponnahtanut auki.
NSA ranneke
DS-2 on yksi kaikkein kestävimpiä rakennettuja vintage-kelloja. Olen tavannut parikin yksilöä, joissa kelloa on käytetty rakennushommissa ja toisessa kuoret olivat täynnä pientä hakkaumaa kuin vasaralla naputeltu, toisessa lasi ja kuoret olivat mattautuneet hiekkapuhalluksen takia niin, että edes kellon merkkiä ei pystynyt lukemaan. Koneistot olivat kelloissa täysin ehjiä ja selvittiin vain huollolla ja kuoriosilla.
Yksi merkillisyys, johon olen myös kaksi kertaa törmännyt on värikkään taulun maalin sulaminen. Molemmissa kelloissa kellotaulun maali on kemiallisesti alkanut hajota ja maali alkanut pehmentyä ja se on kuin märkää maalia. Erikoinen ilmiö, ei aavistustakaan mikä on voinut tämän aiheuttaa, yleensä näissä värikkäissä alkydimaalissa käy nimenomaa päinvastoin, maali kuivuu ja alkaa irtoilla pinnasta liuskoina, kuin maali ladon ovesta, sitäkin ilmiötä näkee Certina DS-2 mallissa, kuten myös muissa värikkäissä 70-luvun alkydimaalitauluissa.
Myös DS-2 nimen alla valmistettiin sukeltajankelloja. DS-2 Super PH200M musta- ja sinitauluinen kello 1969-75.; DS-2 Super PH500M, mallit "UFO" ja "Tekite", 1969-75. Lisäksi 1000m vesitiivis DS-2 Super PH1000M, 1970-75. Kaikissa sukelluskelloissa koneistona 25-651. Sukelluskellojen halkaisija on 43mm ja paksuus 13-18mm mallista riippuen ja rannekkeen kiinnitysleveys on 20mm.
Certina valmisti 1970-74 erittäin pienen erän DS 288 kelloa. Kyseessä ei ollut korvaaja DS-2 kellolle, sillä DS-2 oli samaan aikaan tuotannossa. Kellonhalkaisija on 40mm ja paksuus 12mm, rannekkeen kiinnitysleveys 20mm. DS 288 oli kokeellinen kello uudella 28.800 high speed koneistolla 25-681, jossa oli keskirattaalla oli mikrokuulalaakeri. Kellon kuoret oli varustettu safiirilasilla. Kello on erittäin harvinainen. Kello oli lähinnä testiversio, uuden koneiston testausta varten. Siitä luovuttiin, kun uskottiin että kuluttajilla, ei ollut halua panostaa uuteen kalliiseen mekaaniseen koneistoon, kun puhe quartz-kellosta oli saanut kaikkien mielenkiinnon.
Koneistossa 25-681 keskiratas on kuulalaakeroitu.
DS-3 kelloa valmistettiin 1976, jatkamaan DS-2 kelloa. Malli ei ollut samalla tavoin suosittu kuin DS-2, vaan se jäi menneen maailman edustajaksi. 80-luvulle tultaessa kellomaailman kilpailu oli quartz-kelloissa ja ennenkaikkea ohuus oli valttia, ei se kuinka tiivis tai kestävä kello oli kyseessä. DS-3 kello on varustettu paksulla sukeltajankellon plexilasilla kuten DS-2. Tunnusomainen piirre kellossa on että lasisarjan kiilloitettu viiste on kovera (jotta se ei pääse naarmuuntumaan niin helposti). DS-2 malliin verrattuna särmiä on pienennetty entisestään, kello on hyvin limppumainen ja rannekkeen kiinnitys lähtee lipan alta. Kuorimallina se oli siis äärimmäisen kestävä. Kellon halkaisija on 40mm ja paksuus 13mm, rannekkeen kiinnitysleveys 20mm.
Kellossa oli Certinan viimeinen oma automaattikoneisto 919-1 (tai quartz-kelloa koneistolla ESA 9361). Koneisto 919-1 oli juuri sitä mitä oli kaivattu, high speed -koneisto ja kellossa pikasiirto, mutta kello oli markkinoilla samaan aikaan kun quartz-kello löi kunnolla läpi. Kaikki halusivat quartz-kellon.
Certina valmisti 1976 erittäin pienen erän erikoisvesitivistä sukeltajankelloa DS-3 PH1000M , tiiviydellä 1000m. Kello on varustettu Certina 919-1 automaattikoneistolla. Sitä tehtiin mustalla ja oranssilla taululla. Mustat tehtiin Australian laivastolle, oranssit ammattisukeltajille. Näiden sukelluskellojen halkaisija on 43mm ja paksuus 18mm ja rannekkeen kiinnitysleveys on 20mm.
200m vesitiivistä kelloa DS-3 PH200M valmistettiin, 1977 alkaen, kuluttajille harrastekäyttöön, automaattina 919-1 koneistolla ja quartz ESA 9361. Näiden sukelluskellojen halkaisija on 40mm ja paksuus 14mm ja rannekkeen kiinnitysleveys on 20mm.
DS-3 sukelluskellosta on myöhemmin tehty retro-uusintapainos koneistolla ETA 2824-2.
Hämmentävästi Certinan mallien numerointi ei edennyt aivan loogisesti ja kronoloogisesti, vaan Certina alkoi taas tehdä myös kelloja joiden nimi oli pelkkä DS aivan kuten alkuperäisen mallin.
Vuonna 1976 Certina julkisti uuden koneistoperheen, jossa oli koneistot: vedettävät 853-1 ja 854-1 sekä automaatit 919-1 ja 920-1. Kuvan kellossa koneisto 853-1. Kellossa uutuutena oli erittäin kimmoisasta kumista ja meltoraudasta tehty koneistonsuoja. Kumi antoi kellolle paremman iskusuojan kuin vanha kumirengas ja meltorauta suojasi koneistoa magnetismilta. Tämä kokeilu jäi quartz-kellojen tulon jalkoihin.
80-luvulle tultaessa uusien quartz-kellojen tullessa markkinoille ja kilpailun siirtyessä ohuempiin kelloihin, Certina uusi vielä DS-mallia tekemällä selvästi ohuemman mallin, DS-4. Mallin myynti mekaanisena kellona oli olematonta, sillä kelloteollisuuden kärki oli quartz-kelloissa. Suurinosa DS-4 kelloista myytiin quartz-kelloina. Kellon kuoren muotoilu ja tyyli muistuttaa enemmän mallia Argonaut 280, kuin aiempia DS malleja. Mallissa on sellainen budjettikellon maku, verrattuna muihin DS malleihin.
Todettakoon tähän, että vaikka Certina DSn quartz-kellot olivat aikanaan tehtaan kärkituotteita, niillä ei ole, tänä päivänä, käytännössä keräilyllistä arvoa, vain nimellinen vanhan esineen arvo tai toimivalla käyttöarvo. 70-luvun lopun ja 80-luvun alun quartz-kellot ovat vääjäämättä elinkaarensa loppupäässä. Usein sähköosan komponenttien juotostina on alkanut jo kemiallisesti hajoamaan, koko kellojen toiminta ja tulevaisuus on siten epävarmaa. Quartz-kellojen luonne on, että vanha teknologia hylätään, kun uusi tulee markkinolille, joten erityisesti sähköosien valmistus on koneistoilla päättynyt, kun uusi koneisto on saatu markkinoille. Vaikka jostain saisi käyttämättömän sähköosan, on se iällisesti yhtä vanha kuin itse kellokin. Vanhat quartz-kellot ovat siis vain muistoja menneiltä ajoilta, eivät sen enempää. Kelloja saattaa olla netissä myynnissä satojen eurojen hintaan, kun realistinen hinta on ehkä joitakin kymppejä. Hieno kello, kyllä. Keräilykello, ei. Myös mekaaniset Certina DS mallit ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta edullisen kategorian vintage-kelloja.
23.3.19 HL
Aivan 70-luvun lopussa, 80-luvun alussa 1978-82 Certina julkisti quartz-kellon Certina DS-5 koneistoilla ESA 940.111 ja 952.111, siinä oli lievästi kuusikulmainen kulmiltaan pyöristetty lasi, mutta taulu oli alla pyöreä. Kellosta oli kaksi versiota: vanhempi klo 3:00 nuppi ja myöhempi klo 4:00 nuppi. Malli oli 100m vesitiivis, tavallisella, ei-kierrenupilla. Malli floppasi markkinoilla, eikä saanut suurta suosiota. Kellossa ei enää ollut kumista koneiston iskusuojarengasta (quartz-kellon ei katsottu tarvitsevan sellaista).
Certina DS Professional kulmikas tuli markkinoille noin 1986 ja pyöreä Certina DS tuotantoon noin 1988 alkaen ja oli vielä viimeisen kerran tuotannossa 1996.
Alkuperäisissä 80-luvun puolen kelloissa oli pohjassa kilpikonna-logo, mutta 90-luvun puolella pohjaan tuli pelkät DS-kirjaimet.
80-luvulla 1984 Certina lanseerasi uuden sukupolven DS kellon, joka käytti ensin ETA 555.111 koneistoa (kulmikas kello, jossa ruuvit kulmissa ja kuoressa teksti Certina) ja 1986 alkaen ETA 955.112 koneistoa, kulmikas kello (kuva yllä) pohjasi aiemmin julkistetun DS-5 kellon designiin. Tämä kulmikasmalli oli alkuun 200m vesitiivis, myöhemmin malli muutettiin 100m. Certina toi mallissa markkinoille quartz-kellon, joska oli uimatiiviys, safiirilasi ja NSA-tyyppinen metalliranneke, jossa lukossa jousto. Paljon vastinetta rahalle, kuten Certinan ideologiaan kuuluu. Pohjassa ns punainen takapohjan muovitiiviste ja tavallinen nuppi (ei-kierre), mutta koneistossa oli Certinan oma osoitinasetusakseli, jossa oli lisätiiviste.
Kellon edullisempi pyöreä malli 113.7260.xx oli 100m uimavesitiivis, se peittosi suosiossa kulmikkaanmallin. Reffin edessä olevat kirjaimet EOL viittaavat ETA koneistoon jossa on pariston loppumisen ilmaisin eli sekunti alkaa hyppiä 4s kerralla, kun paristo on ehtymässä. Painokuori teki todella kellosta ohuen näissä tiiviysluokissa. Kelloissa ei enää ollut kumirengasta suojaamassa koneistoa iskuilta, koska katsottiin että quartz-koneisto ei ole niin iskualtis. Kelloja tehtiin täysteräs, teräskello keltaisella PVD pinnoitteella (=kullan värinen muovi, kultausta kestävämpi) ja teräskello, PVD-somistein (=teräskello, jossa kullanvärisiä osia) sekä titaaniversiot: titaanikello ja titaanikello, PVD-somistein. Kellot olivat ominaisuuksiinsa nähden edullisia, hinta/laatu-suhteeltaan 80-luvun ehdotonta kärkeä, kulmikas kello maksoi 1989 alkaen täysteräskello 1200mk ja pyöreä 900mk, lisäksi Certinalla oli vähän paksumpi pyöreä malli, jonka hinta oli vain 690mk. Titaanimallit maksoivat 200-300mk enemmän. Kulmikkaan tuotanto päättyi noin 1992 ja pyöreän 1996. Pyöreä tauluinen Skandinavia-malli palasi tuotantoon 2000-2009 erilaisella rannekkeella. Kelloja myytiin paljon ja alkuperäisiä 1988-95 näkee vieläkin käytössä. Pyöreämalli julkistettiin 2000-2009 uudelleen nimellä Skandinavia, mallia oli hieman muutettu, mm ranneke oli erilainen. Se oli silloin suunnattu Pohjois-Euroopan markkinoille, quartz Certina DS oli ollut menestys niin Suomessa kuin Ruotsissa. Ruotsi on ollut aina erityisen hyvä markkina Certinalle.
Kuvassa
Certinan edullisempi, 690mk maksanut versio (sama hinta kaikilla malleilla) teräskuorisena
PVD-somistein, ref 113.7120.44. Ja
titaanikuorinen PVD-somistein, ref 113.7260.11. Tämä malli oli teräksisenä
990mk, teräs-PVD 1190mk ja titaanimallit 1490mk.
Koska Certina luetaan käyttökelloksi, ei merkin vintage-malleihin saa tehtaalta enää mitään osia. Kun Certina siirtyi 80-luvun alussa käyttämään quartz-koneistoja, tehdas myi vanhat mekaanisten varaosat eteenpäin ja aloittin elämän quartz-kellojen valmistajana. Se toimitti osia vain quartz-ajan kelloihin. Nykyään Certinan varaosien saatavuus on taattu vain noin 10 vuotta tuotannon päättymisestä, eli nyt mennän noin vuodessa 2010, mutta joihinkin malleihin on osia tuurilla löytynyt pidempäänkin. Kaikki tässä esitellyt Certinat luetaan vintage kelloiksi.
Nykyään DS on vallannut koko Certina malliston, ja kokenut samalla nimenä inflaation. Liki kaikki tehtaan mallit ovat nimeltään DS: DS First, DS Action, DS Podium, DS Spell, jne. Vuonna 2013 Certina julkisti replican eli uustuotantoversion alunperin vuonna 1958 julkistetusta ensimmäisestä DS kellosta, tehtaan 125 juhlavuoden kunniaksi. Se oli automaattikoneistolla ETA 2824-2. Kelloa on valmistettu aina vuoteen 2020 asti, jolloin koneistoksi on tullut Powermatic 80. Nykylinjan mukaisesti kello oli paljon isompi kuin originaali. Alkuperäinen kello oli kuoren halkaisijaltaan 36,0mm ja tämä uusi on 40,0mm eli vanhaan verrattuna se on valtava. Ainakin vintage harrastajat haluaisivat että tälläinen kello on uskollinen kooltaan vanhalle. Toinen asia millä kello eroaa vanhasta on kumirengas, jonka avulla alkuperäinen DS kellui kuoressa. Uudessa sitä ei ole lainkaan, koneisto on kiinni kuoressa metalli metallia vasten. Kaikki kolhut välittyvät suoraan koneistolle. Certina on tehnyt replika-version myös sukelluskellosta PH200M vuoden 2019 versiossa oli plexilasi kuten originaalissa, mutta vuoden 2020 versiossa kellossa oli safiirilasi ja keraaminen bezel. Myös tämä kello oli esikuvaansa kookkaampi. sen kuori on 42,0mm, kun original oli 40,0mm. Vuonna 2020 tehdas toi markkinoille uusversion sukelluskellosta PH500M. Certina on myös tehnyt 90-luvun puolivälissä (1994) replikan DH-2 Super PH1000M kellostaan, siinä oli koneistona 2824-2.
Teksti julkistettu 2/2019 HL
Päivitys 5/2021