Zenithin vuonna 1969 julkistettu El Primero on maailman ensimmäinen automaatti-cronografi, kello eli kello, jossa on automaattiviritys ja ajanotto-toiminto. Kellon julkistuksesta tulee 2019 keväällä kuluneeksi 50 vuotta! Tänä päivänä tuo tuntuu melko tavalliselta cronografilta, missäpä cronossa ei ole automaattiviritystä, mutta 60-luvulla kaikki oli toisin. Mikään tehdas ei ollut vielä ratkaissut haastetta yhdistää automaattikelloa ja cronografia, se oli tuohon aikaan ultimate comlication.
Zenithin tehdas otti tämän automaatti-cronografin kehittämisen tavoitteekseen 1962, kun se oli hankkinut omistukseensa cronografien valmistukseen erikoistuneen Martelin tehtaan 50- ja 60-luvun taitteessa. Se halusi pitää tehtaan cronograafien valmistusperinteen elinvoimaisena. Kisa kiristyi, kun 60-luvun puolivälissä myös Omega sekä yhteenliittymä, jossa voimansa olivat yhdistäneet Breitling, Buren ja Heuer, ilmoittivat myös kelloalan lehden haastattelussa kehittävänsä samanlaista koneistoa. Samaan aikaa myös Japanissa Seiko ja Citizen tekivät samanlaista kehitystyötä, mutta eivät antaneet asiasta julkisuuteen minkäänlaisia tiedotteita. 1969 Baselin kelloalan suurimpien messujen lähestyessä Zenith sai vihiä, että myös Seikolla on tarkoitus esitellä Baselin messuilla automaatti-crono ja tehdas päättikin esitellä kellonsa pienillä Barcelonan messuilla kuukautta ennen Baselia, ollakseen selvästi ensimmäinen, eikä vain jaetulla ykkössijalla. Espanjalaisissa lehdissä uutisoitiin Zenithistä El Primero Automatico chronografico del mondo (Maailman ensimmäinen automaatti-cronografi) ja tämä kirjoitus nimesi koneiston. Kuten huonoille häviäjille kuuluu, japanilaiset tilittivät, että heidän kellonsa olivat nopeammin kuluttajien saatavilla, kuin Zenithillä. Voi olla, mutta se onkin kokonaan toinen juttu. Ketä kiinnostaa millloin kello on ollut tiskissä vuonna 1969, sitä paitsi Seikoakin sai vuoden 1969 puolella vain Japanissa. Zenithin ensimmäinen malli kelloa oli kooltaan vain 5000 kelloa, koko maailman markkinoille, joten cronograafien myynti oli enemmän mielikuva markkinointia.
Zenithin El Primero cronograafeja on leimannut alusta asti aina tähän päivään se että, ne ovat limited edition eli malleista tehdään suppeita rajoitettuja määriä. Esimerkiksi ensimmäistä kellomallia tehtiin 4000 teräksisenä ja 1000 kultaisena. Useimmat mallit noudattelevat valmistusmäärissä tätä kokoluokkaa teräs 1000-4000 ja kulta 200-1000. Samaa mallia ei tehdä loputtomasti, niin paljon kuin on kysyntää, kuten vaikkapa Omegan Speedmaster Professionalista on tehty. Tällä tehdas kai ensin 70-luvulla halusi katsella mikä tyyli uppoaa markkinoille ja tänä päivänä se on osa markkinointia, jos kuluttaja ei toimi heti ihailemansa mallin suhteen, sitä ei voi ehkä myöhemmin ostaa. Suosituimmista malleista on toki tullut uusia painoksia.
Ensimmäiset El Primerot.
Tonneau-kuorinen multikalenteri, kuukierrolla 3019 PHF Espada sekä integroidulla rannekkeella oleva "TV-Primero".
Perinteisesti cronogtafit olivat olleet peruskäyntitaajuudella 18.000 toimivia kelloja, cronografin käyttö tälläisessä kellossa oli haaste käyntitarkkuudelle ja Zenith halusi korjata tämän. Mutta miksi tehdas lähti tavoittelemaan taajuutta 36.000, jota pidettiin korkeimpana taajuutena, jota kellossa oli järkevä käyttää (mitä korkeampi taajuus, sen ohuemmat tapit ja suurempi käyntirattaan kierrosten määrä, josta seurasi suurempi rasitus osille). Koneiston kaliiperin numerointi 3019 PHC käytännössä esittelee koneiston toiminnot ja purkeaa seuraavasti: 30 = koneiston halkaisija millimetreinä; 1 = ensimmäinen versio; 9 = numero, joka viittaa tehtaan kataloogissa cronografiin. Kirjaimet P = power, jolla tarkoitetaan automaattia; H = hour, cronossa on myös tuntilaskuri (sekunti- ja minuttilaskimen lisäksi) ja C = calendar, kalenteri. Vetopainossa on vain teksti ZENITH 31 JEWELS SWISS MADE (ei logoa).
Zenith valmisti El Primero koneistolla lukuisia malleja, monilla eri tauluilla. Rösslerin kirjassa listataan 38 teräs- ja kultakuorista mallia koneistolla 3019 PHC ja 10 mallia koneistolla 3019 PHF.
3019PHC käytettiin Zenithin lisäksi Movadon kelloissa, sillä Movado oli osa saamaa yhteenliittymää MZM-konsernia (Movado-Zenith-Mondia), joka typistyi 1974 MZ-konserniksi, kun Mondia erkani liitosta. Koneisto tuli tuotantoon 1969 alkaen, mutta päättyi se 1975, jolloin MZ-konserina hallinnoivan Zenith Radio Corporationin (= firma, joka oli amerikan johtavia radionvalmistajia) johto tuli tulokseen, että mekaaninen kello on tullut tiensä päähän ja tulevaisuus on quartz-kelloissa. Koko yhtymä oli konkurssikypsä ja Zenithin tehdas oli varaton. Tuohon ajankohtaan mennessä Zenithin tehdas oli ehtinyt valmistaa koneistoja varastoon ja se alkoi myydä koneistoja kahdelle kiinnostuneelle taholle, Ebelille ja Rolexille. Kun sveitsiläinen Dixi osti Zenithin, tehdas alkoi pienin askelin päästä taas jaloilleen ja katseet suunnattiin takaisin mekaanisiin kelloihin. Vuonna 1984 tehdas alkoi uudelleen valmistaa kelloja El Primero koneistolla, käyttäen varastoon rakennettuja koneistoja ja osia. Vuonna 1986 koneisto nimettiin uudelleen kaliiperiksi 400, kun se alkoi tuottaa uudelleen koneistoja, mienin muutoksin.
Koneisto 13 linjaa eli 30 mm. Heilahdustaajuus 5Hz eli 36.000. Kiviä 31. Incabloc-iskusuoja. Rukkauksen hienosäätö epäkeskoruuvilla. Vetopaino kuulalaakereilla. Kaksisuuntainen viritys. Käyntivara 50 tuntia. Kalenteri salamasiirrolla. Pikasiirto. Tolpparelli eli columnwheel-crono. Cronon laskimet 60 sek, 30min ja 12 tuntia.
Zenithin 2. versio El Primerosta on ns täyden kalenterin koneisto, jota käytettiin mallissa Chronomaster. Se tuli tuotantoon vuonna 1970. Mallin koodissa F = full calendar.
Lisänä kaliiperin 3019 PHC ominaisuuksiin: viikonpäivä, kuukausi ja kuukierto.
Kun El Primero koneiston tuotanto aloitettiin uudelleen 1987, tehtaalla ei ollut enää ihan kaikkia laitteita, sillä amerikkalaiset olivat antaneet määräyksen hävittää "tarpeettomat" vanhentuneet laitteet, mutta tehtaan johtaja Charles Vermont olikin vienyt koneet, laitteet ja paperit omaan autotalliinsa turvaan. Aivan kaikkea ei oltu pystytty pelastamaan, mutta tehdas valmisti puuttuvat laitteet uudelleen. Samalla kun, tehdas kasasi tuotantolinjan uudelleen, koneistoon tehtiin pieniä parannuksia, mutta käytännössä kyseessä on aivan sama koneisto. Joissakin varhaisissa koneistoissa kellon pohjassa on 400, mutta koneistoon on quartz-kauden tyyliin kaiverrettu viimeinen numero pisteellä erotettu kaliiperi 40.0 kyseessä on täysin sama koneisto kuin 400. Varhaisimmissa kappaleissa vetopainossa on vain teksti ZENITH 31 JEWELS SWISS MADE, kuten 3019 PHCssa. 90-luvun lopulla vetopainoon lisättiin Zenithin "ruutu"-logo. Tuotannossa 1987 alkaen vuoteen 1998, jolloin se muuttui päivitysversioksi 400 Z 1998-2002. Versioiden 400 ja 400 Z tekninen ero on sekunti- ja käyntirattaan hammasluvuissa. Koneistoa valmistettiin 102.000 kpl.
Koneisto 13 linjaa eli 30 mm. Korkeus 6,5mm. Heilahdustaajuus 5Hz eli 36.000. Kiviä 31. Incabloc-iskusuoja. Rukkauksen hienosäätö epäkeskoruuvilla. Vetopaino kuulalaakereilla. Kaksisuuntainen viritys. Käyntivara 50 tuntia. Kalenteri salamasiirrolla. Pikasiirto. Tolpparelli eli columnwheel-crono. Cronon laskimet 60 sek, 30min ja 12 tuntia.
90-luvulla tehdas alkoi laajentaa koneisto repertuaaria.
Cal 420
1993-2002. Manuaalivetoinen koneisto. Korkeus 5,7mm. 16.100 kpl.
Cal 410
1994-2002. Vastaa 3019 PHF koneistoa. Viikonpäivä, kuukausi ja kuukierto.
Korkeus 7,55mm. 35.800 kpl.
Cal 405 1997-2002.
Flyback-crono. 10.850 kpl. Sekavasti koneistolle on annettu sama kaliiperinumero
kuin Movado automaattikoneistolle tuplakalenterilla, joka oli käytössä 70-luvun alussa
AF/P-kelloissa.
El Primeron pelastuminen 70-luvun "vanhentunut teknologia" vimmalta on yksi kelloalan legendaarisimpia. Zenithiä hallinnoinut amerikkalainen Zenith Radio Corporation määräsi kaikki mekaanisten kellojen valmistukseen käytetyt koneet, laitteet ja paperit hävitettäväksi. Tämä ei suinkaan ollut ainutlaatuista kelloalalla, moni mm Longines hankkiutui eroon vanhasta "roinasta" samoihin aikoihin. Tilannetta voi verrata kuluttajien vinyylilevyistä eroonhankkiutumiseen 90-luvun alussa, kun CD löi läpi "ylivoimaisena" teknologiana. Zenithin cronografi-yksikön johtaja Charles Vermont onnistui kuitenkin pelastamaan suurimman osan laitteista viemällä ne oman kotinsa kellariin ja autotalliin. Näin hän tuli pelastaneeksi kellomerkin jo häämöttäneeltä konkurssilta, sillä juuri El Prmeron paluu 1987 käänsi tehtaan tähden nousuun. Quartz-aika oli tehtaalle pikajuna konkurssia kohti, sillä se nopeasti oli tyhjentänyt tehtaan hätäkassan. Quartz-kelloissa hintakilpailu oli ainoa markkinoita hallitseva tekijä 80-luvulla, se ei kasvattanut tehtaan kassaa, vaikka joku malli myikin hyvin. Vuonna 1982 sveitsiläinen teknologia-yhtiö Dixi Corporation oli noussut Zenithin pääomistajaksi ja he ymmärsivät historian ja mekaanisen kellon arvon. Ilman vanhoja laitteita El Primeron paluu olisi ollut kuitenkin mahdotonta toteuttaa, sillä laitteita oli yli 150, eivätkä ne olleet halpoja, yksi maksoi tuolloin 40.000 sveitsin frangia. Urakasta kertonnee jotain se että, aparaatit painoivat jopa 1000 kiloa kipale, niiden kärrääminen turvaan ei siis ollut aivan pieni iltapuhde. Europa Star lehden haastattelussa, Vermontilta kysyttiin mitä hän sai palkaksi maineteostaan. Hän näytti ranteessa olevaa kelloa ja kertoi olleensa vaimon kanssa hyvällä illallisella ravintolassa.
70-luvulla Movado oli Zenithin kanssa samassa konsernissa ja sillä oli
käytössä kelloissaan El Primero koneisto. Sen kelloja myytiin Pohjois-Amerikan
markkinoille ja Zenithiä Eurooppaan. Movado käytti 3019 PHC El Primerolla olevan
kellosta nimeä Daytron ja multikalenteri 3019 PHF:n nimi oli Astronic. Zenithin lopettaessa mekaanisten koneistojen käytön omissa
kelloissaan 1976. Zenith alkoi toimittaa varastoon tehtyjä koneistoja sellaisenaan Ebelille 80-luvun alussa.
Myös Rolex tuli asiakkaaksi, mutta se ei halunnut käyttää koneistoa sellaisenaan. Rolexia varten koneistoon tehtiin melkein 200
muutosta, mm käyntitaajuus laskettiin taajuuteen 28.800, glycindur-liipotin,
Microstella-rukkaus, Breguet-spiraali, column wheel, jossa enemmän hampaita.
Kaikki nämä muutokset tehtiin Zenithin toimitiloissa, sen toimesta. Projektin
johtoon kutsuttiin, Rolexin pyynnöstä, jo eläkkeelle siirtynyt Zenithin cronografi-yksikön
johtaja Charles Vermont.
El Primeroa käyttivät myös Panerai, Boucheron ja
Daniel Roth, mutta kun LVMH tuli omistajaksi, se linjasi, että koneisto on vain
konsernin omien brändien käytössä. Sittemmin koneistoa on käyttänyt mm Tag
Heuer, koneistona cal 36.
Zenithin nykyisin omistava LVMH-konserni osti tehtaan 1999 ja lähti kehittämään sitä luxusbrändiksi. Vuonna 2002 se nimesi koneistot uudelleen, esim kaliiperin 400 kaliiperiksi 4000. Ero koneistoissa vanhaan on viimeistelyn tasossa ja tehtaan uudessa logossa, joka vaihtui ruutu-logosta takaisin tähdeksi. 2010 Zenith esitteli pii-osat koneistossa. Koneistoon on kehitetty lukuisia erikoistoimintoja, joita on tehty limited Edition tyyppisesti. Joel Duvalin Zenith-kirja listaa 57 eri versiota El Primerosta 2002 jälkeen ja vuoteen 2014 mennessä.
Teksti julkistettu 1/2019 HL