www.kellohuoltoloppela.com

Kellojen huoltoväli

Niitä, jotka ovat kiinnostuneet pitämään kellonsa hyvässä kunnossa, kiinnostaa mikä on kellojen huoltoväli eli kuinka usein kelloa tulisi huollattaa. No, heti on todettava, että oikeaa vuosimäärää, joka välein huolto tulisi tehdä ei ole olemassa. Kellot ovat yksilöitä ja ne altistuvat olosuhteille (kylmä/kuuma) erilailla. Perusfakta kuitenkin on, että öljyt jäykistyvät ja lopulta kuivuvat ajan myötä, vaikka kello olisi kuinka optimaalisessa lämpötilassa koko ajan. Kellotehtaat kuitenkin antavat tuotteilleen suosituksen huoltovälistä ja ETA:lla sekä suurimmalla osalla se on 5-8 vuotta. Tämä luku on varmaankin se keskiväli, johon 80% kelloista menee. Moni luxusmerkki tosin nykyään on laskenut huoltoväli suositustaan 4-5 vuoteen. Jos kelloa ei huollateta 10-15 vuoteen, suurin riski kellolle ei tule kuitenkaan kuivista öljyistä, vaan tiiviysominaisuutensa menettäneistä tiivisteistä. Kelloa käytettäessä erityisesti kellon nupintiiviste altistuu kulutukselle ja nuppi menettää tiiviysominaisuutensa noin 8 vuodessa. Kun kelloa, jonka luotetaan olevan roiskevesi- tai jopa uimatiivis käytetään luottaen tiiviyden pysymiseen, on vesivaurion riski suuri. Jos tuntuu, että kelloa ei ole tarpeen huollattaa, niin ainakin kello tulisi käyttää vähintään vesitiiviystestissä 3-4 vuoden välein, sillä vesivaurioilla on tapana aiheuttaa vahinkoja juuri kellon näkyville osille: taululle ja osoittimille. Jo pienikin kosteus voi tummentaa osoittimien loistemassan ja se antaa kellolle suttuisen ulkoasun. Ja erityisesti arvokelloissa laskee kellon arvoa merkittävästi.

80-luvun lopulla tuli myyntiin synteettinen Moebius D5 öljy, joka oli suunniteltu kestämään kovaa painetta oleviin kohtiin kuten jousikotelon ja keskirattaan laakerit. Aiempi luonnonöljy Moebius 8200, jota käytettiin samoissa kohteissa tapasi härskiintyä ja muuttua mustaksi tahmaksi, joka alkoi kuluttaa laakeria, jos huoltoväli ylittyi reilusti. 90-luvun lopulla huomattiin kuitenkin ongelma myös D5 öljyssä, se kuivuessaan 8-10 vuoden jälkeen alkoi muodostaa mustia hiilikidemäisiä hiukkasia. Jokainen ymmärtää, että kun laakerissa on voitelun sijaan kovia kiteitä pyörimässä, vahinkoa alkaa tapahtua. Jos jousikotelon sillan laakerissa ei ole kiviä, alkaa messinki laaksei kulua ja laakereissa joissa on kivi, alkaa rattaan tappi naarmuuntua. Ongelma on jo pääosin korjautunut sillä, että kellotehtaat eivät enää käytä D5 (ja D3) öljyä vaan sen korvaajia HP 1300, HP 750 ja HP500 öljyjä, jotka eivät muodosta näitä hiukkasia. Valitettavasti monet kellosepät käyttävät vielä vanhoja voiteluaineita, sillä ne ovat vielä myynnissä ja maksavat vain pienen osan uudensukupolven öljyjen hinnasta. Tietenkään niilläkään ei tule ongelmaa, jos säännöllistä huollattamista ei laiminlyödä.

Myös moni aktiivinen kellotrokari käy vaihdattamassa kellosepällä kelloon lasin tai nupin sekä laittaa kelloon kiinni uuden rannekkeen (yleensä halvimman mahdollisen), jotta kello olisi myyvemmän näköinen, mutta itse huoltoa ei haluta myytävälle kellolle missään nimessä teettää, koska katteet hupenee. Usein troarien tarkoittama huolto on se, että kelloon lisätään öljyä likaisen/kuivuneen öljyn sekaan, paikkoihin johon sitä on helppo laittaa purkamatta koneistoa. Kun tälläisen korjauksen jälkeen kelloa käytetään reippaasti yli huoltovälin alkavat osat, joissa ei ole enää voitelua kulua, esim jousikotelon hampaat saattava kulua huonoiksi. Itsellä on tullut parikin kertaa vastaan NOS (=New old stock) laatukello, jonka asiakas on ostanut käytettynä Saksasta eBay-myyjältä (siis kello, joka on jäänyt myymättä ja öljyt kuivuneet sen ollessa myyntitiskissä). Kellon on kerrottu olevan huolletun, mutta huolto on todellisuudessa ollut vain öljyn lisäys käyntilaitteen sillanpuolen (kellon takapuoli) iskusuojaan, johon pääsee helpolla käsiksi avaamalla takapohjan. Toimenpide yleensä nostaa käyntilaitteen heilahdusta ja kello käy suhteellisen hyvin taulu ylöspäin, mutta käyntierot ovat ovat isot, koska taulunpuolen iskusuoja ja muut laakerit on kuivat. Toisessa näistä kelloista ostaja oli käyttänyt kelloa kunnes se kokonaan pysähtyi. Öljyt leikkasivat lopulta kiinni, jousikotelon hampaat olivat sököt.

Suomessa vielä 90-luvun lopulla eli sitkeässä käsitys, että esim quartz-kelloja ei tarvitse lainkaan huoltaa. Quartz-kellossa on, aivan kuten mekaanisessakellossa, rattaita ja mekaniikkaa, joka kaipaa öljyämistä. Itse asiassa quartz-kellon käyttöenergia, askelmoottorinliike on energialtaan vain tuhannesosia mekaanisenkellon jousen antamasta energiasta. Tämän takia quartz-kello vaatii todellisuudessa enemmän huoltoa ja voitelevia öljyjä, kuin mekaaninen kello. Jos quartz-kellossa on vikaa, sitä on vaikea käyttää, koska se ei joko käy lainkaan tai jättää jatkuvasti, kun taas automaattikelloa kelloa voidaan yhä käyttää, vaikka sen käyntivara olisi pudonnut ja se pysähtelee yön aikana pöydällä. Quartz-kellon huoltovapaus tullee siitä, että usein käyttäjä hankkii uuden kellon, kun vanha edullinen quartz-kello ei lähde paristonvaihdolla käyntiin. Halvan quartz-kellon saa jopa edullisemmin tai samalla rahalla kuin huollon. Mekaanisenkellon ja quartz-kellon merkittävä ero onkin kellon käyttöiässä, quartzin maksimi elinkaari on rajattu osien saatavuuteen. Kelloissa on paljon muovia, joka ajanmyötä alkaa hapertua ja kellon sähköosan juotteet alkavat myös hajota. Lisäksi quartz-kellot ovat jakautuneet kahteen suuntaan kalliit laatukellot ja edulliset kulutuskellot. Näiden hinta ero kasvaa kaiken aikaa. Ns muotikelloissa on usein koneistoina vanhentuneita koneisto-malleja, joihin ei saa enää lainkaan osia ja kuoriosiakin muotikelloihin saa maksimissaan 1-2 vuotta. Kelloista on siis tullut kulutustuote, joihin esim japanilaistehtaat tekevät varaosia 5-10 vuotta, lisäksi trendinä on, että näiden koneistoja ei huolleta, vaan koko koneisto vaihdetaan. Myöskään kalliiden laatukellojen huolto ei ole kellomerkkien käsissä, koska päätökset tekee koneistotehdas. Minua ei yllätä, jos kaikki perus quartz-koneistot ovat 5-10 vuoden kuluttua vaihtokoneistoja.

Usein asiakas kertoo, että mekaaninen kello on viimeksi huollettu reilu 20-30 vuotta sitten. Purettaessa tälläisestä kellosta ei luonnollisesti löydy enää pisaraakaan voiteluainetta. Miten on siis mahdollista, että joku on saanut huoltovälin venytetyksi näinkin pitkäksi? Yksinkertaista, kello ei ole ollut aktiivikäytössä, vaan se on maannut vuosikymmenen piironginlaatikossa. On myös henkilöitä, jotka eivät yksinkertaisesti piittaa siitä, jos kello käy +/-2 min/vrk. On kuitenkin hyvä muistaa, että kello ei tuolloin toimi, kuten tehdas on sen suunnitellut toimimaan. Tilanteen voi rinnastaa autoilijaan, joka ajaa katsastamattomalla autolla, mutta tietenkään risan kellon käyttö ei ole rangaistavaa.

Voiko kello vahingoittua jos huoltoa ei tehdä?

Kyllä, koneisto voi vaurioitua. Mekaanisen kelloa käyttävän jousen vääntö on yllättävän voimakas. Jos kellon huolto täysin laiminlyödään ja huoltoväli venyisi 20 vuoteen tai yli, kuten Suomessa on tavallista, koneiston öljy kuivuu täysin, eikä koneistossa ole enää voitelua, kello saattaa yhä käydä jollain tarkkuudella, mutta koneiston osat alkavat kulua. Tämä kuluma näkyy ensinnä jousikotelon laakerilla, sillä paine on suurin juuri siellä. Jousikotelon akselintappi alkaa kuluttaa jousikotelon sillanlaakeria, kun siltalaakeri kuluu jousikotelo ja minuuttiratas etäänyvät toisistaan. Kun jousikotelon ja keskirattaan optimaalinen etäisyys toisistaan muuttuu, alkaa jousen tuottamaa energiaa mennä hukkaan, tämä johtaa käyntilaitteen liipottimen heilahduken putoamiseen useilla kymmenillä asteilla. Tyypillinen vika on jousikotelonsillan väljä laakeri, uutta siltaosaa ei useinkaan ole enää saatavilla, jos kello on ei-tuotantomalli. Vika pitä yrittää korjata supistamalla laakeria, tämä on vain välttävä korjaus, eikä välttämättä onnistu, etenkin jos operaatio on jo kerran tehty. Toinen saman ongelman vika on minuuttirattaanrelli alkaa etääntyessään syödä pilalle jousikotelon hampaita tai myös minuuttiratas menee pilalle. Joskus kuiva laakeri syö minuuttirattaan taulunpuolenlaakerin väljäksi. Tälle vialle on paha tehdä mitään, paitsi uusia myös minuuttiratas (rataskin kuluu aina hieman laakerin kanssa yhtäaikaa vaikka onkin terästä). Tälläinen kello ei ole enää kovin tarkka, eikä sitä sellaiseksi enää saa, vaan kellossa on asentoeroja (=ero kellon käynnissä, kun sitä pidetään eri asennoissa: taulu ylös, taulu alas, nuppi alas, nuppi ylös, nuppi oikealle, nuppi vasemmalla).

Quartz-kellon osalta huonot öljyt eivät ole ongelma, koska koneistossa ei ole niin suuria voimia, kuin mekaanisessa kellossa, joten laakerit tai rattaat eivät mene huollon puutteen takia piloille. Useimmiten kello lakkaa käymästä jos öljyt alkavat jäykistyä ja menettävät voitelutehonsa. Mutta quartz-kelloissa kellon vesitiviyden säännöllinen tarkistuttamisen laiminlyönti voi johtaa jopa pahempiin ongelmiin, jopa koko koneiston tuhoutumiseen, jos kosteus pääsee tekemään tuhojaan. Vesi voi myös tuhota koneiston kalleimman osan sähköpiirin tai vielä pahempaa se turmelee taulun ja osoittimet, joita ei aina edes enää saa tai uusiminen tulee kalliiksi.