www.kellohuoltoloppela.com

Käyntitarkkuus ja laatu

Tarkkuus versus pitkäikäisyys

Kellojen käyntitarkkuus on juuri se asia mikä aina askarruttaa uuden kellon hankkijaa. Heti kärkeen on todettava, että parhainkaan mekaaninen kello ei yllä parempaan käyntitarkkuuteen, kuin jo kohtuullinen quartz-kello, absoluuttinen käynti ei ole se juttu, joka tekee mekaanisesta arvokellosta tavoitellun ja arvokkaan. Mekaanisen kellon se iso asia on itse mekaniikka, toki laatu näkyy myös tarkkuutena, vertailtaessa mekaanisia kelloja keskenään. Mekaniikka tekee kellosta oikealla kunnossapidolla erittäin pitkäikäisen. Mekaaninen kello 40-luvulta on vielä 70-vuoden käytön jälkeen toimiva, vaikka toki itse kellojen teknologia on tehnyt sittemmin pitkiä harppauksia eteenpäin. Nykyaikaiselle mekaaniselle kellolle voi odottaa jopa pidempää käyttöikää, kuin 40-luvun kellolle. Quartz-kello, joka on 80-luvun alusta, taas on jo muinaisesine ja reliikki, joka on elinkaarensa loppupäässä. Jos siinä on vikaa esim sähköosassa (kuten tavallista), osia ei ole enää tarjolla. Tänään ostettu älykello taas on viimeistään 5 vuoden kuluttua kierrätysongelma, niille ei ole varaosa/huolto palveluita.

Mekaanisen kronometritestatun kellon käyntitarkkuus tauluasennoissa (taulu ylös/ alas) on 0 - +2s/vrk ja nuppiasennoissa (nuppi alas/ ylös/ vasemmalle/ oikealle) 0 - +5s/vrk, näistä 30 päivän kuukausitarkkuudella tulee 60s/kk ja 100s/vrk maksimitoleranssi. Kyseessä on testiarvo, joka mitataan kellon ollessa liikkumattomana pöydällä. Kronometritesti sisältää toki muitakin määritteitä kuin pelkän käyntitarkkuuden. Kellotestataan myös lämpötilassa ja käynninkeskiöintipoikkeaman pitää pysyä toleranssin sisällä. Käytännössä nykyaikaiset kronometritestatut kellot saavuttavat nämä arvot leikiten, kuten yleensä tekevät myös ei-kronometritestatut uudet kellot esim ETA 2824-2 tai Sellita SW200 koneistoilla. Ei-kronometritestatuille tuotantomallikoneistoille ETA lupailee noin +15s/vrk luokkaa olevaa käyntitarkkuutta, mutta kuten todettu kellomerkit eivät mainosta tulosta numeerisesti eteenpäin, sillä se näyttää huonolta jos kilpailija vain puhuu verbaalisesti erittäin tarkasta kellosta. Arvo on tehty väljäksi, jotta se on helposti saavutettavissa. Useimmiten kellojen mainonnassa annetaan kuva, joka vahvistaa kuluttajan mielikuvaa erehtymättömästä kapineesta. Kellomainosta tai esitettä tutkittaessa kuluttajalle ei saa tulla kuvaa, että kello olisi jollain muotoa epätäydellinen. Tänä päivänä kronometritesti onkin enemmän markkinointikikka, kuin osoitus kellon suuresta käyntitarkkuudesta. Omega on myös lanseerannut ulos uuden GlobeMaster kronometriluokituksen, jossa kriteerit ovat merkittävästi tiukemmat kuin COSC (Contrôle Officiel Suisse des Chronomètres) kronometritestissä. Sekin on tietysti enemmän merkin markkinointiponnistus ja liittynee Co-Axial kellojen suurempaan teoreettiseen tarkkuuteen verrattuna sveitsiläiseen ankkurikäyntiin, tämä on haluttu nostaa esiin. Tyypillinen quartz-kello heittää kuukaudessa vähemmän kuin +/-20s eli sen kuukausi heitto on liki samaa tasoa kuin tavallisen mekaanisen kellon vuorokausi heitto toleranssin yläpäässä. Lisäksi quartz-kelloissa on saatavilla ns radiocontrol-kelloja, jotka korjaavat aikaansa kerran vuorokaudessa, radiomajakan signaaliin. Ne, kuten eivät myöskään nettiin yhteydessä olevat älykellot, eivät heitä käytännössä lainkaan. Niitä ei siis voi mitenkään voittaa tarkkuudessa mekaniikan avulla.

Osien laadun vaikutus tarkkuuteen

Mekaniikassa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mekaanisen kellon käyntitarkkuus riippuu koneiston osien laadusta, siitä kuinka tarkoilla valmistustoleransseilla osat on valmistettu ja kuinka hyvin ne on viimeistelty. Vaikka robotti tehdä louskuttaa, metallista leikkaamalla rattaan hammaskehiä, tulee osiin väistämättä tuhannesosa millien eroja osien välillä on aina, kaikki on vain kiinni siitä, kuinka tarkalla mitalla eroja vertaillaan. Laatu tekee siis erot eri kellomerkkien välillä ja nämä laatuerot ovat merkitsevämpiä mekaanisten kellojen kohdalla kuin quartz-kelloissa. Kuten yllä jo mainitsinkin, ovat nykyaikaiset tuotantomenetelmät autimatioineen ja robotteineen vieneet osien valmistuksen laadun aivan uudelle tasolle. Ennen yksi kone leikkasi messinkilevystä rattaiden hammaskehiä, toinen kone taas sorvasi teräksestä akseleita ja viimeistelyn jälkeen niistä kasattiin ratas, niittaamalla osat yhteen. Tuotanto vaati paljon ihmisten osallistumista prosessiin. Nykyään tuotanto linja tekee kaiken automaattisesti. Uusimpana uutena ovat piistä tehdyt osat. Kalliita esim käyntilaitteen osia (spiraaleja, liipottimia, käyntirattaita, ankkureita) on alettu valmistaa piistä. Tietokone ohjattu laser leikkaa piikiekosta hetkessä parisataa Breguet-spiraalia, jotka ovat kaikki laadultaan absoluuttisia. Parhaimmat työntekijät tekevät käsityönä taivuteltavia Breguet-spiraaleja päivässä 10-12 kappaletta, siksi Breguet-spiraali on hävinnyt muista kuin korkeimman tason luxus-kelloista, mutta nyt sen paluu on mahdollinen.

Toki osoitinnäyttöisessä quartz-kellossakin on mekaniikkaa eli rattaita, mutta quartz- ja mekaanisten-kellojen välillä on totaalinen ero. Mekaaninen kello toimii periaatteella: jouselta tuleva energia (=veto jousella) jaetaan rattaiden välityssuhtella sopivaksi ja lopulta annostellaan käyntilaitteella osoittimilla mitattavaksi ajaksi. Quartz-kello toimii päinvastoin: Koneiston elektroniikkapiiri on jo valmiiksi annostellut quartz-kiteeltä tulevan pulssin sopivaksi mitatuksi ajaksi. Kellolle tuleva pulssi on 1 sekunti. Ilman sekuntiosoitinta olevissa kelloissa pulssi voi olla toki muukin luku, jolla jaettuna 60 on tasaluku, kuten 5s, 6s, 10s tai 20s. Quartz-kide on leikattu niin, että sähköä syötettäessä kide värähtelee taajuudella 32768. Sähköosan mikropiiri yksinkertaisesti jakaa tätä lukua, niin kauan kahdella kunnes tuloksena on yksi. Pulssi menee roottorille joka muuntaa tuon kerran sekunnissa pulssin liikkeeksi. Rataskoneiston tehtävänä on ainoastaan siirtää liike osoittimille. Quartz-kellon heitto syntyy kiteen leikkauksesta, kide ei käytännössä koskaan ole absoluuttisen oikein leikattu suhteessa teoreettisiin mittoihin. Ennen vuotta 1986 virhe korjattiin trimmerillä, sen jälkeen korjaavalla pulssilla, jonka koneiston mikropiiri laskee.

Virallisia käyntitarkkuuksia ei julkisteta

Moni on varmasti koettanut etsiä tietoja kellonsa käyntitarkkuudesta, eikä netin kaivelu ole tuottanut selkeää tulosta. Toki aina voi löytää myyntisivuilta käytettyjen kellojen myyjien mainospuheita kuinka myytävä 60-luvun kello on erinomaisessa kunnossa ja käy heittäen vain esim +1s/vrk. Tälläisiin väittämiin pitää aina suhtautua suurella varauksella ja jopa epäilyksellä myyjän luotettavuudesta. Käyntitarkuus nimittäin todennäköisesti ylittää sen tarkkuuden, mitä kellolla on ollut, kun se on myyty uutena 50 vuotta sitten! Kellon käyntitarkkuus ei ole sama kuin se mitä kellotesteri näyttää sen käyvän. Se ei ole edes sitä mitä saadaan tulokseksi, kun kelloa käytetään yksi vuorokausi. Kelloa tulisi koe käyttää vaikkapa yksi kuukausi ottaen joka vuorokaudelle käynti tuloksen ja laskemalla arvoille sitten keskiarvon. Tulos ei tietenkään ole suoraan tämä keskiarvo, vaan on oltava toleranssit vaihteluvälissä, jota kello ei saa ylittää tai alittaa, muutoin toisena päivänä 30s jätättävä ja toisena 30s edistävä kello olisi absoluuttisen tarkka 0s/vrk keskiarvolla. Sveitsiläiset kellomerkit eivät ole antaneet yksiselitteisiä käyntitarkkuuksia 70-luvun alun jälkeen, tuolloin Roamer meni nurin, kun mainostettu tarkkuus ei toteutunut. Kellotehtaat ovat hyvin vaitonaisia tarkkuuden suhteen, poislukien kronometritestatut kellot ja niissäkin arvot ovat sellaiset, että ne saavutetaan nyky kelloilla helposti. Kronometritestattu kello on ollut 50 - 60-luvuilla merkittävästi tarkeempi suhteessa kilpailijoihin, kuin ero nykykelloissa. Kellojen käyntitarkkuus on jopa uutena ollut 60-luvulla vaihteleva, eikä tuolloin monikaan peruskello päässyt lähellekkään kronometritarkuuden arvoja. Kellojen käytöstä syntynyt kuluma on myös vuosien saatossa huonontanut tulosta. Lisäksi on muistettava, että kellon käyntitarkkuus ei ole sama asia kuin se mitä testeri antaa käyntitarkkuudeksi eikä se myöskään ole sitä, mikä on tulos vuorokauden käynninmukaan. Näistä syistä johtuen en itse kunnostetuissa myyntikelloissani puhu numeerisista tarkkuuksista, se on mielestäni harhaanjohtavaa ja jopa valheellista.

Tarkka aika

Toki on muistettava, että 60-luvulla tarkin saatavissa oleva aika oli radion aikamerkki, joka ei ollut sekään absoluuttisen oikea aika. Vasta internet toi mukanaan globaalin aina saatavilla olevan sekunnin tarkkuudella olevan ajan. Ihmisten suhde tarkkaan aikaan on muuttunut. Vasta 80-luvun lopulla meille tuli Teksti-TV:n avulla mahdollisuus hakea milloin vain tarvitsimme tarkka aika käyttöömme. Sitä ennen piti odottaa tasatunnin aikamerkkiä. Vasta 80-luvun puolivälissä aikamerkki alettin antaa aina tasatunnein, aiemmin radio antoi aikamerkin vain kerran päivässä, klo 12:00. Jos kellosi 70-luvulla oli 32 sekuntia edellä aikamerkkiin nähden, sinun piti vain muistaa se tai tarvitsit toisen kellon, jonka avulla sait ehkä säädettyä kelloasi oikeaan aikaan, jos siinä oli hacking-toiminto tai nupin avulla pystyit jarruttamaan sekuntiosoittimen, siis vaikea homma kaiken kaikkiaan. Hieman huvittavana nykyajan "aika vääristymä" huomiona kerrottakoon, että minulle soitti pari kuukautta sitten huolestunut kuluttaja, joka oli juuri ostanut uuden Omega Seamaster Co-Axial kellon koneistolla 8500. Hän kysyi minulta aivan vakavissaan, että hän oli verrannut kellon käyntiä netin Tarkka aika aikaan ja ero oli +1s/vrk, kumpi tässä nyt heittää? Kello vai netin aika.

Huollon tarve ja heilahduskulma

Nykyaikaiset harrastajienkin käyttöön levinneet halvat kiinalaiset käyntitesterit ovat luoneet uuden virheellisen myytin, että kellon käyntilaitteen heilahduskulmasta voi päätellä kellon huollon tarpeen! Joskus voi, joskus ei. Myöskään kellon käyntitarkkuuden muuttuminen ei välttämättä ole merkki kellon öljyjen kuivumisesta, sekin toki voi olla sitä. Tuon tuostakin törmää kelloharrastajien puheissa väittämään että huolletun kellon liipotin heilahtaa 300 astetta. Eri koneistojen liipottimien heilahduskulma on riippuvainen siitä a) miten ne on suunniteltu heilahtamaan b) kuinka paljon koneistossa on kulumaa. Tyypillisesti nykyaikaiset High Speed -koneistot heilahtavat enemmän kuin vaikka 60-luvun 18.000 - 21.600 taajuudella toimivat koneistot. Esim Omegan 550-sarjalainen tai Zenith 2542 - 2562 heilahtavat tyypillisesti maksimissa 270 astetta, usein kulumaa omaava koneisto jää vajaaseen 250 asteeseen. Nykyaikaiset koneistot kuten ETA 2892-2 ja Omega 1120 heilahtavat tyypillisesti 300 asteen luokassa. Hiljattain huoltoarvioon tuli 50-luvun Longines 30L, joka heilahti yli 300 astetta, mutta pysähteli. Kellossa ei ollut pisaraakaan öljyä, missään, tämän pitäisi siis kelloharrastaja myytin mukaan olla huippukunnossa. Vielä oma lukunsa ovat kellot, joiden käyntikulma on muuta kuin yleisin 51 astetta, jos mittaat väärällä kulmalla tulos ei ole oikea. Oikean kulman näet vain manuaalista.

Kellojen käyntitarkkuus on monen asian summa ja siinä on niin monta muuttujaa, että asiassa on helppo mennä tahtomattaankin puolitotuuksien ja jopa harhaanjohtamisen puolelle. Jo tuo kronometritarkkuisen kellon käyntitarkkuus. siinä kellon käynti testataan viidessä tai kuudessa asennossa, mutta tämä tapahtuu pöydällä, liikkumattomana, lisäksi se myös lämpötilatestataan. Se ei ole likimainkaan sama kuin että kello on ranteessa. Lisäksi mekaanisen kellon käyntitarkkuuteen vaikuttaa tietysti käyttö, fyysisessä työssä kello altistuu kiihtyvyyksille. Jos kello on automaattikello, näyttelee jousen viritystaso merkittävää roolia kellon käymisessä.

Monasti kuulee kelloseppäin puhuvan asiakkaille, että kellosta tulee huollolla taas kuin uusi. virheellistä ja harhaanjohtavaa puhetta! Jos on kuluneet vanhat farkut, niistäkään ei pesemällä saa uusia tai uuden veroisia. Ne ovat pesun jälkeen kyllä puhtaat ja miellyttävä käyttää, mutta aika on tehnyt työnsä. Sama pätee kelloihin ja niiden käyntitarkkuuteen. Käydessään kelloon syntyy osille vääjäämättä kulumaa. Huonosti öljyttynä, väärin öljyttynä tai kuivilla öljyillä kuluman määrä luonnollisesti kasvaa merkittävästikin, mutta kulumaa syntyy aina, myös hyvillä öljyillä ja oikein öljyttynä kelloon syntyy aina pientä kulumaa, se on maailmankaikkeuden laki, kaikki materia kuluu. Kun kello sitten taas huolletaan, sen oltua käytössä huonolla öljyillä, ei koneiston pesu ja uudelleen öljyäminen tietenkään poista tai korjaa osien peruskulumaa. Siksi on tärkeää huollattaa aina ennen käyttöönottoa isän tai vaarin jäämistöstä löytynyt kello. Muutoin jo puolen vuoden käytöllä voi pilata hyvän kellon, eikä sitä enää koskaan saada parhaaseen iskuun.

 

Kellojen käyntitarkkuutta huonontavat tekijät:

Huollon laiminlyönti

Yksi merkittävimpiä tekijöitä vanhojen kellojen käyntitarkkuudessa on siis se, kuinka kelloa on pidetty. Jos kelloa on pidetty huonosti ja huollattaminen laiminlyöty. Kellon on annettu esim kastua ja kuivattu kotona, käyttämättä sitä kellosepällä osat ovat saattaneet ruostua ja kulua. Kelloissa asiaan taas antaa haastetta se, että kellon historiassa huoltojen laiminlyönti voi vaikuttaa käyntitarkkuuteen, jos kelloa on käytetty vaikkapa 60-luvulla oston jälkeen 15 vuotta ilman huoltoja, kelloon on tullut peruskulumaa, joka vaikuttaa kellon käyntiin uusienkin huoltojen jälkeen. Kuluma ei näet lähde koneistosta pois pesemällä. Tyypillisesti jousikotelon sillanlaakeri, joka ei ole kivilaakeri, kuluu soikeaksi.Samoin koneistonpohjan laakeri keskirattaalle usein kuluu samasta syystä väljäksi. Näissä kohteissa jousen antama vääntövoima on suuri ja ilman voitelua kulumaa syntyy helposti. Kuten on arvattavissa ei noin 50 vuotta vanhaan kelloon ole saatavilla uutta koneiston pohjaa tai jousikotelon siltaa. Sillan laakeria voi toki vähän koettaa supistaa, mutta siitä ei saa uuden veroista. Nämä kulumat vaikuttavat kellon käyntitarkkuuteen, tälläinen kello voi käydä kohtuu hyvin, mutta tarkkuus ei likimainkaan enää vastaa kellon käyntiä uutena. Kun puhutaa tarkimmista kelloista, kuten kronometreistä, syntyneen kuluman ei tarvitse olla mitään dramaattista ja näkyvää, kuten laakerin kuluminen soikeaksi. Riittää että rattaan tappi on hieman kulunut ja laakeri on siten jonkun tuhannesosan väljempi, kello ei enää saavuta suurinta tarkkuutta. Väljemmät laakerit kuitenkin aiheuttavat epätasaisempaa voimansiirtoa ja se aiheuttaa käyntilaitteen heilahduskulman vaihtelua testattaessa kelloa eri asennoissa. Kaikki tämä näkyy asentoeroina: kun kello käy tauluasennossa tarkkaa aikaa se edistääkin jossain nuppiasennossa +10s ja jätättää toisessa -5s.

Jos hankkii vanhan vintage-kellon, se on siis lopulta vähän tuurista kiinni, millaisen kellon saa, mikäli kello ei ole käyttämätön yksilö. Kellon lopullisen kunnon tietää vasta kun, kello on huollettu, vasta silloin voi todeta kellon kunnon. Ostin kerrankin eräältä 80-vuotiaalta mieheltä vanhan Zenithin kronometrin, ja hän ylpeänä kertoi, että tätä 1970 hankittua kelloa ei ole tarvinnut huoltaa kuin pari kertaa. Ajattelin että, voi ei! Niin kellossa oli jonkin verran kulumaa, mutta sen kronometripäivät olivat kaukana takana, vaikka kello kävikin lopulta huollon jälkeen jopa erittäin hyvin.

Huono korjaus

Ennen vanhaan oli yleistä, että kellolle tehtiin "väliaikainen" korjaus, kun asiakas ei raaskinut sijoittaa rahaa kellon korjaukseen. Tälläistä pientä korjausta kutsuttiin nimellä autos. Tämä autos, öljyn lisäily likaisen kellon laakereihin on huonojen kelloseppien ja kellojobbarien huono korjaus. Se tekee pitkässäjuoksussa kellolle enemmän vahinkoa kuin hyötyä, sillä se auttaa kelloa käymään vielä kuukauden tai vuoden, kun huolto olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten. Kun öljyä lisätään laakeriin, laakerissa oleva kuivunut öljy, jossa on pölyhikkasia ja kiteytynyttä öljyä, alkaa toimia eräänlaisena hiomatahnana, joka vääjäämättä kiihdyttää kulumaa. Nykyään näitä huonoja korjauksia näkee lähinnä huutokauppasaittien kelloissa, kun myyntikello on haluttu saada halvalla käymään että voidaan myydä toimivakello. Siksi tälläiset kellot on syytä huollattaa, jos huollosta ei ole varmaa tietoa, sillä koneisto voi kulua pahoin jo muutaman kuukauden käytöllä. Jos joku pyytää vintage kellosta 100 - 150 euroa ja väittää että kello on todella huollettu, voi kysyä mikä tässä on kellon hinta, mikä huollon hinta. Joku harrastelija voi toki huoltaa myyntikellonsa omaksi ilokseen, mutta näiden harrastelijoiden huolloista, ainakin arvokkaammissa kelloissa, voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Huonoilla vehkeillä huollettu kello on huonosti huollettu. Myös ns Bombay Special kelloissa, jotka joku intialainen on savimajan edessä "huoltanut" käyvät tyypillisesti luokkaa 1-2min/vrk eli suomalainen kelloseppä ei vielä puhuisi huolletusta kellosta.