www.kellohuoltoloppela.com

Kellojen öljyt ja voitelu

Niistä päivistä kun minä valmistuin Kelloseppäkoulusta (1987) ovat öljyt ja kellon koneiston öljyäminen muuttunut voimakkaasti. Tuolloin tuli toimeen yhdellä Bergeonin öljykuppisetillä, jossa on paikka neljälle öljylle. Minunkin kouluaikana hankkimaan kuppisettiin on kaiverrettu lippoihin SYN, VIS, VAS ja JOU. Nuo maagiset lyhenteen viittaavat neljään kellonkorjauksen perusvoiteluaineeseen, Moebiuksen tuotteisiin: Synt-A-lube 9010, Synta-Visco-lube 9020, Moebius 8300 vetolaiterasva ja Moebius 8200 jousirasva. Lisäksi jo tuolloin oli käytössä esim quartz-oil quartz-kelloille, ankkuriöljyä käyntilaitteelle ja grafiittirasva automaattikellojen jousikoteloille, mutta periaatteessa kelloseppä tuli toimeen muutamalla pullolla. Synta ja Visco myydään 2ml pulloissa ja rasvat 20ml. Syntaa käytettiin käyntilaitteen iskusuojissa ja rataskoneistossa, Viscoa ankkurilla ja keskirattaalla, jousi rasvaa jousella, jousikotelon akselinlaakerilla sekä muualla mihin vetolaitevaseliini oli liian jäykkää. Litrahinnaltaan kelloöljyt vastaavat hyvinkin kalleimpia parfyymejä.

90-luku toi mukanaan uudensukupolven Microgliss D-5 öljyn, joka on jäykkyydeltään jousirasvan luokkaa, mutta omasi korkean paineensietokyvyn, sitä suositeltiin laitettavaksi hitaastipyöriville laakereille, kuten jousikotelon akselille ja pohjarattaalle, se korvasi 8200 ja 8300:n muualta kuin jousikotelolta. Mutta 2000-luvulla kelloista, jotka oli öljytty Microglisillä alkoi löytyä ongelmia, vanhetessaan, noin 7 vuotta huollosta joskus jo aiemin (riippuen lämpöolosuhteista, jossa kelloa on käytetty), D-5 oli kuivunut ja muuttunut mustaksi nokimaiseksi töhkäksi, joka pahimmillaan naarmutti rattaiden tappeja, eikä voitelusta ollut puhettakaan. Toki 7 vuotta on jo huoltovälin ylärajoilla, mutta voiteluaine ei saisi vahingoittaa osia, edes kuivuessaan. Uusi voiteluaine oli siis tarpeen. Tätä probleemaa löytyy vieläkin noin 7-10 vuotta sitten valmistetuista kelloista. Ongelman ratkaisuksi Moebius toi markkinoille uuden sukupolven öljyperheen,  jotka ovat täysin synteettisiä painetta ja ikääntymistä kestäviä öljyjä: HP-1300, HP-1000, HP-750 ja HP-500. HP-1300 korvaa D-5:n.
Näiden lisäksi myös Moebius 8300 vetolaiterasva on päivitetty tälle vuosituhannelle, uusi synteettinen, sininen rasva 9504, sen etuna on leviämättömyys, vanhalla vetolaitevaseliinilla oli paha tapa levitä esim kytkin- ja vedonvälitysrellin välistä pohjan ja siltojen väliin sotkien paikkoja, jos sitä oli puolikin pisaraa liikaa. Toinen sininen rasva, joka tuli markkinoille jo kymmenisen vuotta sitten on Jisma eli Moebius 9501, se on tarkoitettu erityisesti kitkapinnoille, kuten osoitinasetuskitkaan. Lisäksi ETA suosittelee cronografikoneistojen vipujen kitkapinnoille Molycote DX-rasvaa, joka taitaa olla samanlainen tuote, kuin tuo Moebiuksen 9504, mutta sitä saa edullisempana rautakauppaversiona, joka on suunnattu muuhun mekaniikkakäyttöön. Tehdas on myös tuonut markkinoille uuden ankkuriöljyn 9415, joka on liki hyytelömäistä koostumukseltaan, itse olen ollut hämmästynyt tuotteen voitelutehoon, se suorastaan nostaa käyntilaitteen heilahdusta 20 astetta verrattuna tavalliseen käyntilaitteen ankkurin voiteluun. Isoin ongelma näiden uusien rasvojen käyttöön otossa kellosepillä on niiden hinta. HP-1300 on neljä kertaa kalliimpaa kuin vanha D-5, joka taas oli tuplahintaista verrattuna 8200 ja 8300 rasvoihin (16€ -> 39€ -> 149€). Vaikka 8300, 8200, 8212 ja D-5 rasvoja vielä yleisesti myydään niin meillä, kuin maailmalla (amerikkalainen Ofrei-sivustokin mainostaa D-5:ttä huippu-uutuutena), on tulevaisuus uusien täyssynteettiseten rasvojen, sillä ne kestävät ikääntymistä vastaan moninverroin käyttökohteessa suhteessa 8000 sarjalaisiin, jotka ovat luonnonrasvoja ja pilaantuvat ajan myöten.

Suomessa kellosepät ovat käyttöneet pitkään yhtä ja samaa öljypulloa, mitä pienempi huolto ja mitä vähemmän töitä, sen riittoisampi pullo on. Pienissä maaseudun kellosepänliikkeissä, joissa vielä korjataan kellot itse, pari kelloa kuukaudessa, yksi pullo saattaa kestää vuosikymmeniä! Vaikka peruspulloissa Synta, Visco, Frigo ja Quartz oil, on vain 2ml öljyä, ei sitä kulu kovinkaan paljoa, jos kellojakorjaavalla liikkeellä on vain satunnaisia korjauksia. Pullo voi todella kestää vuosia ja vuosia, mutta edellä mainituilla öljyillä on kuitenkin vain kolmen vuoden käyttöikä. 8000-sarjan luonnonöljyillä käyttöikä on vain kaksi vuotta. Uusilla täyssynteettisillä öljyillä käyttöikä on kuusi vuotta. Omega on kuitenkin rajannut öljyjen käyttöiän Omega-huolloilla kahdeksi vuodeksi. Moebius onkin alkanut laittamaan pullojen kylkeen valmistus- ja parasta ennen -päiväyksiä, jotta kellosepät valveutuisivat asiassa ja ymmärtäisivät käyttöiän merkityksen.

Moebius

Suurin ja kaunein kellon voiteluaineiden valmistaja on Moebius, se valmistaa käytännössä kaikki rannekelloissa käytettävät öljyt, voitelurasvoissa on pientä kilpailua. Moebius kehitti yhteistyössä sveitsiläisten kanssa tärkeimmän öljynsä Synt-A-Luben vuonna 1952 ja 70-luvulla se sai Synta- ja Visco-Luben avulla johtavan aseman markkinoilla.
Moebius on alunperin saksalainen firma, perustettu Hannoverissa kelloseppä Hermann Möbiuksen toimesta, vuoden 1860 paikkeilla, Möbius & Sohn. Firma muutti Saksasta Sveitsiin jo 1957. Vuonna 2008 The Swatch Group osti Moebiuksen osakekannan ja siitä tuli osa The Swatch Groupia ja toimii sen riippumattomana tuotekehitysosastona.

Öljy jpg Kuvassa Synta-Frogo (vihreä korkki)Synt-A-lube (sininen korkki) ja Quartz oil (punainen)

Moebiuksen synteettisetöljyt:
Quartz oil 9000 Quartz-kellojen laakereihin. Viskositeetti 100.
Synt-A-lube 9010, "Synta" Ohut yleisöljy, niin mekaanisten kuin quartz-kellojen laakereihin. Viskositeetti 120.Öljystä on myös erikoisversiot 9014 ja 9015.
Visco-Synta-Lube 9020, "Visco" jäykempi öljy paksumpi tappisiin ja hitaamin pyöriviin rattaisiin ja ankkurille. Viskositeetti 270. Viscosta on myös kaksi erikoisversiota: 9024 viskositeetti 260 ja 9027 viskositeetti 1060.
Synta Frigo-lube 9030, "Frigo" Soveltuu esim quartz-kellojen muovilaakereille. Viskositeetti 60. Pysyy hyvin paikoillaan, sillä quartz-kelloissahan rattaiden liike ei ole nopeaa, kuten mekaanisissa kelloissa.
Arctic 9040 Öljy, joka on suunniteltu erityiskylmiin olosuhteisiin. Tämä on enemmänkin mittareihin kuin kelloihin,sillä kellohan pysyy ranteessa aina lähellä ihmiskehon lämpötilaa.

Oljy jpg Kuvassa Synth HP-500 (pieni 2ml-pullo), HP-750 ja HP 1300 20ml-pullot.

Uuden sukupolven synteettiset Synt HP öljyt:
Synt HP 500, 9101 Vanhenemiselle vastustuskykyinen öljy, keskikovalle paineelle. viskositeetti 500.
Synt HP 750, 9102 Vanhenemiselle vastustuskykyinen öljy, keskikovalle paineelle. viskositeetti  750.
Synt HP 1000, 9103 Vanhenemiselle vastustuskykyinen öljy, kovalle paineelle. viskositeetti 1000.
Synt HP 1300, 9104 Vanhenemiselle vastustuskykyinen öljy, kovalle paineelle. viskositeetti 1300.

HP 750 öljyä käytetään esim Omegan Co-axial koneistojen käyntilaitteella. HP 1300 on taas yleisöljy, joka on korvannut D-5:n esim Omega 1120 koneiston voitelussa, kestää hyvin voimakasta painetta eikä kuivu jauhoksi, kuten D-5. HP 500 käytetään uusen Omega ohjeiden mukaisesti, joillain rataskoneiston laakereilla.

 

öljy jpg Kuvassa Moebius 9514 ankkuriöljy.

Moebius 9415 on suunniteltu nopeataajuuksisien koneistojen kuten 36.000 ja 28.800 heilahtavien koneistojen ankkureille. Viskositeetti 107. ETA suosittelee öljyä esim ETA2892-2 koneiston ankkurille. Olen huomannut, että öljy sopii myös sellaisille vanhemmille kaliipereille, jossa kuluma on tiputtanut heilahduskulmaa, mutta ei sellaisille, jotka käyvät muutoinkin reippaasti se ei sovi, sillä eteen tulee ympärilyönnin vaara. Vintage kelloissa pitää kokemuksesta tietää mikä kello toimii mitenkin ja valita oikea öljy ankkurille sen mukaan.
Syntescap 941 Öljy ankkureille. Viskositeetti 104. Myös Synta-Visco-Lube on yleisesti käytetty ankkuriöljy.

Moebius 9504 Vaaleansininen synteettinen rasva, joka on tullut 8300 rasvan korvaajaksi. Pysyy hyvin paikoillaan eikä leviä ympäri paikkoja.

 P 125 on erikoisrasva, jonka käyttökohde on automaattikellon jousikotelon sisäpinnalla, laahausjousen luiston säätelijänä. Jousen pitää luistaa sopivati, mutta ei liikaa. Rasvassa on mukana molybdeenisulfidia, joka antaa sille mustanharmaan värin. Kestää erittäin kovaa painetta. ETA-tehdas suosittelee tätä omille automaattikoneistoilleen. Tämä ei ole Moebiuksen rasva, vaan sen kilpailijan Klüberin tuote, Moebiuksella on tarjolla vastaava tuote Glissalube 8212 ja 8213.

 

Öljyämisessä tarvittavat välineet

Jotta öljyäminen onnistuisi, pitää tietysti olla välineet öljyn käsittelyyn. Öljyä ei yleensä koskaan oteta suoraan pullosta/purkista (poikkeuksena minulla tuo Cronogrease, jonka purkistakin näkee, että sitä availlaan useamman kerran per päivä). Kellosepän yksi tärkeimmistä työkaluista on öljykuppi (tai kaksi kuten minun työpöydällä). Öljykuppi pestään ja kuivataan huolellisesti säännöllisin välein, öljy annostellaan öljykuppiin huolella puhdistetun ruuvimeisselin avulla ja siten kellosepällä on käytössä puhdasta öljyä sopiva annos käytettäväksi. Vaikka öljykupissa on suojalippa, likaantuu öljy ajanmittaan ilmassa leijuvista pienhiukkasista ja on uusittava.
Öljyä otetaan öljykupista öljyneulaksi kutsutun työkalun avulla. Erikokoisiin kellon laakereihin tarvitaan eri määrä öljyä, siksi öljyneuloja on neljää kokoa. Kuhunkin kohteeseen valitaan sopiva neula. Neulat on värikoodattu, pienimmästä isompaan: punainen, sininen, vihreä ja keltainen. Neuloja on olemassa edulliset perusneulat, jotka maksavat 2-3 euroa kipale, sekä professional-neulat, jotka maksavat reilu kaksikymppiä kipale.
Bergeon valmistaa myös ns automaattineuloja, jotka ovat täytekynän oloisia ja näköisiä kapineita. Sellaisessa öljy laitetaan neularungon sisällä olevaan säiliöön, sieltä neulan kärki annostelee sen tarkasti saman määräisinä annoksian kohteisiin. Sillä esim rataskoneiston laakerien öljyäminen on nopea. Laitetta suositetaan myös käyntilaitteen Inca ja Kif-iskusuojien kivien öljyämiseen, mutta itse en ole niin vakuuttunut, vaan laitan niihin öljyn old school-tyyliin aina neulalla, silloin on helppo nähdä heti, onko öljyä oikea määrä, eikä asiaa tarvitse tarkistaa mikroskoopilla. Automaatineulojen haittapuolena on, että jokaiselle öljylle pitää olla oma automaattineula. Itse käytän vain kahta automaattineulaa, toista Syntalle mekaanisiin ja toista quartzien öljylle,  muut kohteet hoidan öljyneuloilla.

Öljykuppi jpg Kuvassa Bergeonin valmistama öljykuppi.

Öljykuppi on valmistettu messinkipohjaisesta seosmetallista ja on cromattu. Sen lippojen alla on ruskeasta akaattikivestä valmistettu pyöreäksi hiottu, kiilloitettu kivi, jossa on keskellä koverakohta, johon öljy annostellaan kellosepän ruuvimeisselin terällä. Lipat ovan noin 10 sentin kolikon kokoisia. Keskellä edessä on reikä, johon voi laittaa puusydäntä, jossa voi puhdistaa öljyneulan.

Öljyneulat jpg Kuvassa Bergeonin öljyneuloja.

Kuten edellä mainitsin on öljyneuloja olemassa kahta mallia edulliset perusneulat ja mustarunkoiset pro-neulat. Molemmat neula-tyypit ovat käyttäkelpoisia työkaluja. Öljyneulassa on litteäksi lyöty kärki, joka toimii lusikkana öljyä otettaessa, neulan koon mukaan, neulan kärkeen tulee neulan koon mukainen määrä öljyä. Ero näiden kaksien neulojen välillä on iso, pro-neuloissa on sorvattu ura varressa kärjen takana, se estää neulan varteen mahdollisesti varastoituneen öljyn siirtymisen ölyjttävään kohteeseen ja siten öljyn annostelu on niillä merkittävästi tarkempaa ja helpompaa. Öljyäminen niillä erityisesti iskusuojankivien kohdalla on merkittävästi helpompaa. Öljyä pitää voida kontrolloida, eikä vain sohia sinnepäinm sattuman määräisiä annoksia.

Automaattiöljyneulat jpg Kuvassa Bergeonin automaattiöljyneuloja.

Automaattiöljyneulan kärjessä on kirkasmuovinen säiliö, jonne öljy laitetaan, se on kuin muste kuulakärkikynässä. Mikä parasta, öljy pysyy turvassa kaikelta ilman epäpuhtauksilta. Neulan sisällä on ohutkärkinen neula, jota painettaessa laakeriin säädetyn kokoinen pisara siirtyy kohteeseen. Neulan rungossa on ruuvi, jolla voi säätää, kuinka paljon öljyä tulee. Kynän osia: kärkiä, neuloja, öljysäiliöitä saa varaosina. Tarjolla on kolme eri kokoa 1A, 2A ja 5 (=musta, punainen, vihreä). Molemmat vanhemman mallin neulani ovat samaa mallia ja kokoa, joten olen merkinnyt toisen oranssilla teipillä tunnistamisen helpottamiseksi. Toisessa on Visco Synta-lupea ja toisessa quartz-öljyä. Neuloja on saatavilla eri kokoja, mutta molemmat neulani ovat pienintä kokoa 1A. Vihreäpäinen uuden mallin neula on isointa kokoa kokoa 5, siinä minulla on paksua öljyä hitaille laakereille.