www.kellohuoltoloppela.com

Sveitsiläiset koneistotehtaat

Raakakoneistotehtaiden synty

1920-luvulla Sveitsissä oli valtava joukko koneistotehtaita (luku lienee ollut yli  100 ), jotka valmistivat kellojen koneistoja varsinaisille kellotehtaille. Näitä tehtaita kutsuttiin raakakoneistotehtaiksi, koska varsinaiset kellotehtaat, jotka valmistivat valmiin kellon, halusivat säästää resurssejaan ja ostaa osittain valmistetun koneiston ja viimeistelemällä tehdä siitä omanlaisensa kellon, laittamalla siihen itse valitsemansa käyntilaitteen, iskusuojan ja viimeistelemällä sillat ja koneistonpohjan haluamansa näköiseksi. 50-luvulta alkaen koneistotehtaan alkoivat toimittaa asiakkailleen täysin valmiiksi viimeistellyn koneiston, jotkut kellovalmistajat nimesivät koneiston omaksi kaliiperiksi ja hioivat pois raakakoneistotehtaan kaliiperin ja laittoivat tilalle oman, mutta suurinosa käytti koneiston sellaisenaan, koska oma kaliiperi edellytti myös varaosamyynnin organisointia. Vuonna 1926 tehtaat perustivat Eternan johdolla katto-organisaatiokseen Ebauches SA:n (=Koneistot Oy). Ebauchesin ulkopuolelle jäi rypäs koneistotehtaita, mutta kilpailun koventuessa, ne olivat ensimmäisiä, jotka putosivat pelistä pois. Ebauches-logo oli brändi koneistossa, josta jokainen pystyi näkemään, että mikä tehdas oli valmistanut kellon koneiston. Ehkä tunnetuin ja kilpailussa mukana pysynyt koneistotehdas, joka ei kuulunut Ebauchesiin oli MSR, joka valmisti koneistoja mm Revuelle ja Vulcainille. Parantaakseen kilpailukykyä ja kannattavuutta, koneistotehtaat alkoivat yhteistoimintaan. Koneistonosat listattiin ja standardisoitiin ja siten, että esim rattaiden, laakerikivien ja iskusuojien valmistus kyettiin keskittämään tietyille koneistotehtaiden alihankkijoille, samoin päällekäisyyksiä vähennettiin ja hintoja saatiin painettua alemmaksi, kun alihankkijoille tuli isompia tilauksia ja standardisoituja osia kyettiin valmistamaan varastoon odottamaan tilausta. Lisäksi hankala ja mutkikas varaosamyynti saatiin organisoitua tehokkaaksi: kellosepän tarvitsi vain tietää mikä koneistovalmistaja on kysymyksessä ja mikä osa ja kaikkien Ebauchesiin kuuluvien koneistojen varaosat sai yhdestä paikasta. Se oli iso kilpailuetu, kun kellosepän liikkeet miettivät mitä merkkiä he alkavat myymään asiakkailleen, 30-40-luvuilla ei ollut samanlaisia takuujärjestelmiä, myyjävastuita ja valmistajavastuita kuin tänään. Tuotannon tehostuessa ja valmistusvolyymien kasvun muodostaman ylikapasiteetin seurauksena pienempiä tehtaita alkoi jo kadota 60-luvun alkupuolella. 60-luvun lopussa tilanne muuttui dramaattisesti, japanilaiset Citizen ja Seiko tulivat Euroopan markkinoille. Japani oli tuolloin kustannustasoltaan kuin Kiina tänään ja heidän tuotteensa, jotka eivät olleet huonoja, maksoivat vain neljäsosan tai alle kuluttajatason sveitsiläisistä kelloista. Muutos oli vääjäämätön. Kun sveitsiläisten kellojen kysyntä väheni dramaattisesti, myös koneistotehdas toisensa jälkeen sulki ovensa, tai integroitui ETAan.

 

Ebauches-kirja jpg Ebauches-kirja jpg Kuvissa Ebauches SA:n kataloogia vuodelta 1953, siinä määritellään numerointi jokaiselle kellon osalle. Kataloogi on ollut aikanaan tukkuliike Kellotuomi Oy:n kirja, josta on selvinnyt oikea osan numero, kun on etsitty varaosaa johonkin kelloon. Kirjan alkusivulla oleva kilpi oli Ebauchesin logo, itse tehtaan nimikirjaimet tulivat kilven sisään.

Ebauchesiin kuului mm seuraavat koneistotehtaat (tässä vain niitä, jotka olivat toiminnassa 60-luvun lopulla, alunperin siihen kuuluneita tehtaita on ollut yli 50):


AS = Fabrique d'Ebauches A. Schild SA. AS oli vielä 40-luvulla ja 50-luvun alussa suurin koneistotehdas. Alkuun se oli yhteistyässä Eternan kanssa, mutta sitten ETA perustettiin juuri Eternan johdolla. Se oli ETAn kanssa johtava tehdas aina 70-luvulle asti. ETAn lisäksi AS oli ainoa 60-luvulla, jolla oli Ebouchesin lupa valmistaa automaattikoneistoja. Se valmisti laadukkaita automaattikoneistoja mm Midon automaattikoneistot 60-luvulla. 70-luvun alussa se siirrettiin valmistamaan edullisen-linjan perusvedettäviä, kun niitä aiemmin valmistanut FHF alkoi valmistaa ESA merkillä quartz-koneita. Se oli viimeisen viiden joukossa (ETA, AS, Unitas, FHF, Valjoux), mutta fuusioitiin lopulta ETAan 1979.
FHF = Fabrique d'Horlogerie de Fountainmelon SA. FHF oli yksi vanhimpia koneistotehtaita ja se oli myös pitkä ikäisimpiä. 40-luvulla se oli johtavia tehtaita. Useimmissa Leijona taskukelloissa on FHF koneisto, se olikin paras koneisto tarjolla, jos ei ollut omaa taskukellokoneistoa. Tehdas joutui valmistamaan Ebouchein mahtikäskyllä 60-luvun alusta lukien huokeanlinjan vedettäviä koneistoja. Fuusioitiin ETA:an 1989.
ETA = Fabrique d'Ebauches ETA SA. Alunperin ETAn perustivat kellotehtaan yhdessä, mutta kelloteollisuuden mullistuksissa siitä nousi alan johtava tehdas ja lopulta ainoa Ebouches tehdas. ETAn selviytymisen taustalla oli, että se oli moderneimpia tehtaita Sveitsissä,  suuri koko ja sen valmistusmäärien ylivoimainen määrä muihin nähden, eikä sitä siten kannattanut lopettaa, vaan paineet olivat muilla tehtailla. Yhä toiminnassa.
L = Fabrique d'Horlogerie de Fountainmelon SA (Succursale du Landeron). Landeron oli cronokoneisto-tehdas. Cronokoneisto-tehtaat (Landeron, Lemania, Valjoux ja Venus) valmistivat yhdessä yli 95% kaikista koneistoista, joita oli sveitsiläisissä cronograafi-kelloissa. Landeron oli osa FHF-tehdasta. Suljettiin 1970.
F = Fabrique d'Ebauches Felsa SA Osia ei oikein saatavilla, koska ei ole esiintynyt laajalti Suomessa myydyissä merkeissä. Tehdas valmisti 1942 ensimmäisen roottoriautomaattikoneiston, legendaarisen Bidynator-koneiston, joka oli käytössä aina 60-luvulle asti. Tehdas valmisti myös 30-40-lukujen Midoihin koneistoja ja oli sen ajan kärki koneistotehtaita. Suljettiin 1969.
"tähti" = Fabrique d'Ebauches Venus SA. Venus oli cronokoneisto-tehdas. Suljettiin vuonna 1983.
UT = Fabrique d'Ebauches Unitas SA. Unitas oli/on taskukelloihin erikoistunut koneistotehdas, se fuusioitiin yhtenä viimeisenä ETAan, 1983.
FEF = Fabrique d'Ebauches de Fleurier. FEF oli huokeisiin peruskoneistoihin erikoistunut tehdas. Suljettiin 1979.
P = Fabrique d'Ebauches Pessux SA Harvinainen Suomessa, laadukaat koneistot. Ebauches SA:n perustaja tehtaita. Suljettiin 1983.
A = Fabrique d'Ebauches Reuniers d'Arogno SA Tehdas teki edullisimpia nastakäyntisiä koneistoja. Suljettiin 1974.
D = Derby SA Derby on tunnetuin ehkä D40 koneistostaan, jota näkee yhä 50-luvun Herodia naisten kultakelloissa ja naisten Leijona kelloissa. Suljettiin 1965.
R = Valjoux SA. Alkuperäinen Valjoux tehdas, merkillä VAL sen uudempi tuotantolaitos. Crono-koneistoja.
ST = Standard SA. ST valmisti huokeita koneistoja ja samoja malleja FHFn ja ASn kanssa. Usein koneistoihin 60-70-lukujen taitteessa oli kaiverrettu molempien tehtaitten logo. Tehdas oli Ebauchesin itsensä perustama, sillä ei ollut lainkaan omia malleja vaan se teki vain kloonikoneita.
ESA = ESA SA. ESA (Ebouches SA) oli Ebauchesin itsensä perustama quartz-koneistotehdas, se nimi nopeasti ETAksi. Alkuun ESA -koneistoja teki EEM ja FHF.
T = Ebauches Tavannes SA. Vaikka Tavannes kuului Ebauchesiin, se ei ollut raakakoneistotehdas, vaan valmisti itse taskukelloja Tavannes-merkillä ja rannekelloja mm Cyma ja Sandoz merkeillä.
VAL = Valjoux SA Les Bioux. Valjoux, oli yksi cronokoneistoihin erikoistunut. Muita crono-koneistotehtaita olivat Venus, Landeron, Lemania, ne vastasivat yhdessä käytännössä 97% sveitsiläisistä cronograafi-kelloista.Vain Zenith ja pari huippumerkkiä ovat rakentaneet oman cronokoneen. Tänään ETA-tehdas valmistaa mekaanisten cronojen koneet yksin vastaavalla osuudella. Fuusioitu Etaan 1993.
EEM = Ebauches Electroniques SA. Tehdas kehitti ja valmisti aivan ensimmäiset quartz-kellojen koneet, Muuntui ensin ESAksi ja sitten ETAksi Aloitti noin 1975 ja lopetti 1982.
INT = Durowe GmbH  Saksassa sijainnut tehdas, joka keskittyi, ST:n tavoin valmistamaan muiden kehittämiä koneistoja. Suljettiin 1983.
FE = Francaises Ebauches Ranskassa sijainnut tehdas, joka keskittyi,  ST:n tavoin valmistamaan muiden kehittämiä koneistoja, mutta koneistot eivät olleet identtisiä alkuperäisten kanssa, kuten ST ja INT (mm omat iskusuojat). Nämä koneistot menivät ranskalaiselle kelloteollisuudelle. Irtautui Ebaushes SA:sta 1983 ja jatkoi eloa aina 90-luvulle asti.

ETA koneistotehdas

ETA syntyi 1856 alunperin Eternan koneistotehtaaksi. Alunperin A. Schild oli ollut Eternan koneistotehdas, mutta kellotehdas ja koneistotehdas olivat jakautuneet perinnönjaossa. Vuonna 1932 ETA siirtyi osaksi 1926 perustettua Ebauches SA:ta, jonka perustaja jäsen A.Schild SA taas oli. ETA oli modernisoiduin koneistotehtaista ja sen kontolla oli valmistaa vedettäviä ja automaattikoneistoja sekä kalenterilla, että ilman. Katto-organisaatio Ebauches oli tarkoin määritellyt millaista tuotantoa kukin tehdas sai pitää, tällä estettiin ylituotantoa. Tuotantotapojen tehostuessa tuotantomäärät kasvoivat valtavasti ja jotta hinnat eivät olisi romahtaneet täysin yksi koneistotehdas toisensa jälkeen sulki ovensa. ETA oli kuitenkin selviytyjä tässä pudotuspelissä. ETA ja Eterna toimivat samassa rakennuksessa ja Eternan toimitusjohtaja oli myös Ebauches SA:n hallintoneuvoston puheenjohtaja. Yksi toisensa jälkeen kellotehtaat ja ETA koneistotehdas ajautuivat Sveitsin valtion perustaman kelloteollisuuden hallinnointi yhtiön ASUAGin syliin, ilman sitä ne olisivat menneet konkurssiin. Vuonna 1983 myös kelloalan suurin toimija SSIH (Omega, Tissot, Lanco, Lemania) päätti fuusioitua ASUAGin kanssa, syntyi ASUAG-SSIH. Joukko kellotehtaita irrottautui tällöin ASUAGista omille teilleen. Syntynyt fuusio vaihtoi 1986 nimekseen SMH ja vielä 1998 The Swatch Groupiksi.

Ajan mittaan syntyi tilanne, jossa SG:n koneistotehdas valmisti koneistot yli 90% sveitsiläisistä kellomerkeistä, joista suurin osa oli siis konsernin kilpailijoita. Koska ETAlla on koneistojen valmistuksessa ollut määräävä markkina asema, se ei ole voinut lopettaa koneistojen valmistusta kolmansille osapuolille noin vain. Sveitsiin onkin perustettu kilpailevia koneistotehtaita (Sellita, Soprod ja Swiss Technology Production), joille on annettu lupa valmistaa klooneja ETA:n tunnetuimmista kaliipereista ETA2824-2, ETA2892-2 ja ETA7750, sekä näiden versioita. Vuodesta 2015 alkaen nämä ovatkin huolehtineet koneistotuotannosta tehtaille, jotka eivät kuulu SG:hen. 2015 alkaen ETA on myynyt koneistoja vain tehtaille, jotka ovat samassa konsernissa (Omega, Longines, Rado, Mido, Tissot, Certina)  ETA ei myöskään enää myy lainkaan varaosia kolmansille osapuolille eli varaosatukuille. Kaikki osat liikkuvat jatkossa kyseisten kellotehtaitten kautta. ETA osia ei siis jatkossa myydä enää muuta kuin kellojen omiin merkkeihin. Eikä osia myydä muutakuin merkkien Virallisille huolloille. Toki monet toimijat ovat hamstranneet varaosia varastoihinsa, mutta tuntemattomaan tilanteeseen on vaikea varautua, kun menekkiä on vaikea laskea ja joistakin osista on jo pulaa. Osa esim Sellitan osista sopii myös, ETAan, osa ei.

Quartz-kellon tulo ja Suuri Muutos

Koska Eterna oli johtava tehdas Ebauchesia perustettaessa ja toimi yhteisesti perustetun ETA tehtaan kanssa samassa rakennuksessa, se sai itselleen isoja etuja. ETA valmisti sille koneistot, joita ei myyty muille ja sillä oli yksinkäyttö-oikeus automaattikellon vetopainon kuulalaakeriin, johon sillä oli patentti. Etuoikeudet kuitenkin loppuivat 60-luvun lopulla, kun ETA itsenäistyi riippumattomaksi firmaksi ja Eterna oli vain yksi asiakas muiden joukossa. Tehtaat alkoivat ajanmittaan vähetä, kun tuotantoluvut kasvoivat ja tehtaita tarvittiin vähemmän. Suuri pudotus tuli, kun quartz-kellot tulivat kuvaan. Vedettävien kellojen kysyntä suorastaan romahti. Silloin sulkivat ovensa kaikki loput koneistotehtaat, paitsi ETA, Unitas, Valjoux, Standard ja AS. Ebauches SA oli perustanut quartz-kellojen kehitystä varten Oscilloquartz SAn, Marinin sekä ESAn. Ensimmäinen taisi valmistaa ihan ensimmäisiä quartz-kellojen versioita ja johti kehitystyötä, mutta hävisi pois jo ennen 80-luvulle tuloa. Ne olivat sveitsiläiset ja Marin, joka toi muovin quartz-kelloihin, vaikka kunniaa asiasta on kovasti koetettu jakaa Japanin suuntaan. Se valmisti ensimmäiset muovisella koneistonpohjalla olevat koneistot maailmassa jo vuonna 1985 (Marinium-sarja). Tehdas toimii yhä, mutta on osa ETAa, se valmistaa nykyään 800-sarjan kertakäyttöiset, ei-huollettavat quartz-koneistot,kuten 803.xxx, 805.xxx ja G10.xxx-muovicrono. Ebauches valmisti quartz-koneet ESA-nimellä noin vuoteen 1985 saakka (viimeisissä koneistoissa oli valmistaja logona ESA/ETA, Norm-line koneistot), jolloin nimi vaihtui ETAksi ja alkoi ETA555.111 Flatline-sarjan valmistus.

Tehtaita ajettiin alas tai ne fuusioitiin ETAan ja sen ohella viimeiset omalla merkillä toimivat tehtaat olivat siis AS, Standard, Unitas ja Valjoux. Kaksi ensimmäistä keskittyivät edullisiin vedettäviinkoneistoihin. Ne putosivat lopulta pois, kun quartz-kellon valmistushinta putosi, eikä edullisille vedettäville peruskelloille ollut enää kysyntää. Unitas oli keskittynyt taskukellon koneistoihin ja on viimeinen taskukellonkoneistoja yhä valmistava tehdas Sveitsissä. Se valmistaa yhtä koneistoa kahtena eri osoitinkorkeusversiona UT6498 ja UT6497. Valjoux taas oli cronograafikoneistoihin keskittynyt tehdas. Koneisto joka tänään tunnetaan ETA7750 nimellä oli Valjouxin viimeinen kone omalla merkillä Val7750 tuotantoon tullut koneisto, jotkut vieläkin puhuvat Valjoux 7750, vaikka koneisto on tehty ETA leimalla jo yli 20 vuotta. 90-luvun alussa ETA myi Valjouxin mekaanisten cronojen cal 7730 tuotantolinjan Venäjälle Poljotin tehtaalle. Poljotin cronosta voi siis löytää, kehnosti viimeistellyn Valjouxin, pienin muutoksin, venäläisellä iskusuojalla varustettuna.

1979 sveitsiläisten vastaus japanilaisille oli ESA954.11 ns Normline sarjankoneisto, se oli kallis, kookas ja kömpelö verrattuna japanilaisiin, joilla oli monen vuoden etumatka elektroniikkayksikön osalla.Vasta mainitulla ETA555.111 koneistolla sveitsiläiset saivat kurottua kiinni japanilaisten teknisen etumatkan, mutta tällöin japanilaiset olivat edellä tuotantovolyymeissä ja sitä kautta olivat hinnassa etulyöntiasemassa markkinoilla, jotka janosivat edullisia kelloja. Miesten teräskuorinen peruskello Citizeniltä maksoi 1987 n. 495 markkaa Seiko 795 mk ja sveitsiläinen oli edullisimmilaankin yli 1000 mk. Japanilaiset valmistajat Citizen, Seiko ja uusi tulokas Casio räjäyttivät pankin kaksoisnäyttö eli ana-digikelloilla, vaikka sveitsiläiset olivat tuoneet tämän prototyypin ensinnä markkinoille (Omega, Heuer ja Tissot). Sveitsissä tehtaita meni nurin ahdingossa ja "hyödyttömäksi" käyneitä mekaanisten kellojen tuotantolinjoja myytiin maailmalle tai romutettiin. Tilanne oli niin heikko, että 80-luvun lopussa esim Zenith käytti muovista kertakäyttökonetta (marinium-koneisto) kellossaan saadakseen painettua hinnan alas ja saadakseen aikaiseksi myyntiä.Tehtaista kuitenkin juuri Zenith piti kiinni mekaanisista kelloistaan ja myi varastoon kasattuja El Primero crono-koneistoja Rolexille Daytona malliin ja Ebelille. Quartz-kellon koneiston valmistuskustannukset laskivat vuosivuodelta ja äkkiä quartz-kellosta ei enää ollutkaan luxusesineeksi. Luksusesineessä rahan täytyy korreloitua johonkin, kuten valmistuslaatuun ja eikä kuluttajatason tuote voi olla yhtä hyvä. Laatua olikin lopulta vain mekaanisessa kellossa, joissa laatu on helposti nähtävissä. Äkkiä kysyntä ja kiinnostus alkoi jälleen kohdistua mekaanisiin kelloihin.

Kun quartz-kello tulivat markkinoille, muodostui itsenäinen koneistonkehitystyö aivan liian kalliiksi. Kun malli saatiin markkinoille, koneisto oli jo teknisesti vanhentunut, tälläiseen kilpajuoksuun ei ollut monella tehtaalla varaa, ensimmäisen quartz-kello sukupolven jälkeen ESA ja ETA koneistoille ei ollut käytännössä vaihtoehtoa. Erityisesti elektroniikka osien tuotekehittely oli kallista ja piti ostaa talon ulkopuolelta. Rolex kehitti oman quartz-kellon 80-luvun alussa, kun markkinat vetivät vain quartz-kelloja, mutta koneisto vanheni nopeasti, eikä sen kanssa pystynyt kilpailemaan markkinoilla, ei laadussa, ei tekniikassa ei koossa eikä etenkään hinnassa. Rolexkin alkoi käyttää Cellini-mallistossa ja Tudor-kelloissaan ETA-koneistoa. Jos aukaisee, vaikkapa ehdottomista huippumerkeistä, paristokäyttöisen 80-90-luvun Patek Philippen, löytyy sieltäkin, liki tunnistettamattomaksi viimeistelty, ETA koneisto. Oikeastaan ainoa tehdas, joka on pystynyt tuomaan markkinoille ETAn kanssa kilpailukykyisen laatu/luxuskellojen koneiston on Ebel, se ymmärsi tuotantovolyymien tärkeyden ja myi konetta myös muille (Cartier) ja pyrki käyttämään samaa konetta mahdollisimman monessa mallissa.

Quartz-koneistojen valmistajat

Quartz-kellon koneiston valmists on merkittävästi mekaanista koneistoa edullisempaa, jos vain saa tuotantovolyymit riittävän suuriksi. Edullisissa kuluttajakellojen koneistoissa tuli ETA:lle myös uusia Sveitsiin kilpailijoita kuten Ronda ja ISA, nämä tehtaat eivät kuuluneet alkuperäisiin raakakonetehtaisiin, vaan hyppäsivät mukaan businekseen quartz-koneistoilla. Ronda oli valmistanut ei-alkuperäisosia kelloihin ja tunnetaan DCN veto- ja liipotinakselien tuotannostaan. Niiden valmistus oli päätynyt 60-luvun lopussa. ISA oli noussut Roamerin koneistotehtaan MSTn konkurssipesästä. Saksalaiselle ja ranskalaiselle kellonkoneisto valmistukselle kävi huonommin, kuin sveitsiläiselle. Junghans, jolla oli ollut laaja koneiston valmistus rannekelloissa niim mekaanisissa kuin myöhemmin quartz-koneistoissa, lopetti omat koneistot 80-luvun puoliväliin tultaessa ja kellomerkki siirtyi ETA-koneistoihin. Toinen saksalainen tehdas PUW kitkutteli aina 90-luvun alkuun, jolloin se meni konkurssiin. Ranskalainen FE sinnitteli valtion tuella myös 2000-luvulle, mutta ajettiin alas/lopetti toiminnan, kuin Ranskan valtion tuet loppuivat, silloin koneet myytiin Intiaan. Myöskään japanilainen kelloteollisuus ei säästynyt muutokselta. 80-luvun alussa Japanissa oli tehtaina Citizen, Seiko, Casio, Orient ja Ricoh. Ensimmäisenä kelkasta putosi Ricoh, jo 80-luvun puolivälissä, tehdas luopui kokonaan rannekellojen valmistuksesta. Orient joka oli ollut aivan kahden japanilaisjätin kantapäillä ajautui vaikeuksiin ja lopulta tehdas myytiin Seikolle, merkki on nykyisin Seikon tytäryhtiö ja sen kakkosmerkki. Se käyttää Seikon valmistamia koneita kelloissaan, eikä enää valmista koneistoja itse. Myös Casio, joutui luopumaan analogisten kellojen (osoitinkello) valmistuksesta ja keskittyi tuotannossa digitaalisiin koneistoihin omassa tuotannossaan.

Tämän päivän kelloteollisuus

Tänä päivänä on olemassa neljänlaisia kellomerkkejä:
1) Kellotehdas, joka suunnittelee ja itse rakentaa koneiston ja kasaa kellon (Myös nämä tehtaat saattavat teettää paljon osia alihankkijoilla: Kuoret, ranteet, taulut, nupit, lasit, tiivisteet ja osia koneistoon tilataan alihankkijoilta)
2) Kellotehdas, joka suunnittelee kellonsa itse ja kasaa sen, mutta tilaa myös koneiston talon ulkopuolelta.
3) Kellobrändi, joka tilaa koneiston, kuoret ja muut osat, muilta ja kasauttaa niistä alihankkijalla kellon, joka tulee myyntiin Brändin omalla merkillä.
4) Kellobrändi, joka ostaa valmiin kellon alihankkijalta valmiista kataloogista omalla brändillään. Toimittaja painaa tauluun asiakkaansa tuotemerkin.

Markkinat olivat muuttuneet diversiteetti oli kadonnut. Oli jäljellä vain kourallinen todellisia luxuskelloja valmistavia tehtaita, joiden tuotteisiin ei monellakaan ollut varaa. Moni huippumerkkikin oli lyönyt tuotantonsa suhteen pillit pussiin, esim. IWC lopetti omien koneistojen valmistuksen 80-luvulla ja oli siirtynyt kellovalmistajana luokasta 1, luokkaan 2 eli tehdas, joka suunnittelee ja rakentaa kellonsa itse käyttäen talon ulkopuolista koneistoa. Niin ihailtuja ja kelloseppäin arvostamia, kauniin ja hienostuneen rakenteensa ansiosta, IWCn omat koneistot olivatkin, eivät ne teknisesti pärjänneet enää ETAn automaatille edes 60-luvun lopussa ja 80-luvulla suorituskyky oli ETA2892:een verrattuna kuin mopolla olisi mennyt moottoripyörän kanssa viivalle. Lisäetuna 90-luvulle tultaessa on ollut, että kellotehtaiden ei enää tarvitse edes viimeistellä tätä niin sanottua raakakonetta, vaan ETA toimittaa sen sinulle sellaisena kuten haluat, kaivertaen siihen merkin logon ja nimen ja vaikkapa merkin oman kaliiperin ja lähettämällä sen cronometritestiin, tilaaja saa täysin valmiin tuotteen. Tänäpäivänä kun esim kuorten ja kuoriosien kuten nuppien ja tiivisteiden valmistus on ulkopuolistettu kellotehtaista, ovat useat merkit itseasiassa lähempänä vaihtoehtoa 3 kuin 2 eli kello merkit ovat lähestymässä puhdasta brandia. Italialaisen Sectorin tapaan jonka "tehdas" rajoittuu toimistoon Milanossa, josta tilaukset kordinoidaan, koneisto esim Miyotalta (Citizenin tytäryhtiö, tehdas Kiinassa), kuoret Kiinasta, taulu ja osoittimet toisesta toimittajalta, nuppi kolmannelta ja ranneke viidenneltä jne... yksi alihankkija kasaa paketin ja kello on syntynyt. Kuluttajalle brändikelloissa annetaan vielä mielikuva Sveitsiläisestä kellosta, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä koko maan kanssa.

Usein kuulee puhuttavan tyyliin, että "Pyh, tässähän on vain ETA-koneisto!"
ETAn tehdas toimittaa kuitenkin koneistoa ETA2824-2 neljässä eri laatuluokassa:

  1. Peruskone, harmaacromatut sillat ja pohja, ei logoja, ei erityisviimeistelyjä, Novodiac-iskusuoja (Incabloc-tehtaan halppisiskari), 17 kiveä.
  2. Osittain viimeistelty = kellomerkin nimi tai logo vetopainossa, Inca-/Novodiac-iskusuoja, rodinoidut sillat (rodium platinan sukuinen jalometalli) 25 kiveä.
  3. Täysin viimeistellyt sillat ja koneiston pohja, koristehiottu, Inca-iskusuoja, rodinoidut sillat, valikoidut osat.
  4. Täysin viimeistellyt sillat ja koneiston pohja, koristehiottu, Inca-iskusuoja, rodinoidut sillat, valikoidut osat. Suorittanut cronometritestin.

Eli lyhkäisesti, sama kaliiperi, täysin eri laatuluokan ja tason kello. Koneiston hintaero voi olla  moninkertainen.Vertaa Tissot vaihtoehto 2. (n. 500€)- Breitling vaihtoehto 4. (n. 3000€). Vaihtoehto ETA-koneistolle mekaanisessa kellossa on ostaa kello omalla koneistolla, tämä tarkoittaa siis kellomerkkejä kuten Ebel, Rolex, Zenith tai jokin kalliimpi merkki.

Tämän päivän raakakoneistotehtaat

Tämän päivän tarjonta, mekaanisten koneistojen osalta, kellomerkeille, jotka eivät itse valmista koneistoa rajoittuu siis sveitsiläisten koneistojen osalta ETA-koneistoihin. Maailmalla Miyota myy myös huokeanlinjan automaattikoneistoa, halukkaille ostajille ja sitten on sarjassa erittäin huokeat venäläiset ja kiinalaiset koneistot (venäläisen ja kiinalaisen koneiston erot ovat veteen piirretty viiva, sillä osa neuvosto-aikaisista mekaanistenkellojen tuotantolinjoista on myyty Kiinaan eikä ole selkoa kuka niitä oikeastaan tekee). Esim Poljot käyttää nykyään isolta osalta automaatti- ja quartz-kelloissaan ETA koneistoja. Kiinalaiset koneistot ovat luokatonta roskaa ja lisäksi niiden pohjana on usein ETAn, Citizenin tai Seikon teknologian luvaton kopiointi.

2015 alkaen Sveitsin kellomaailman paletti on muuttunut täysin toisen kuvioiseksi. ETA tehdas ei enää myy koneistoja kilpailijoille eli kellotehtaille, jotka eivät kuulu Swatch Group konserniin. Mutta koska ETAlla oli määräävä markkina-asema kelloteollisuudessa se ei voinut noin vain lopettaa yhteistyötä, siksi se on antanut uusille toimijoille, kuten Soprod, Sellita ja STP luvan valmistaa klooneja kolmesta sen tärkeimmästä koneistosta: ETA2824-2, ETA2892-2 ja ETA7750 ja niiden eri variaatioista. Muutoksen tuulet ovat saaneet monet tehtaat valmistamaan uusia kokonaan omia koneistoja (Eterna, Tag Heuer). ETA on myös perustanut kiinaan oman tehtaan, joka tekee sen koneistoista versioita kehittyvientalouksien markkinoille.

Quartz-koneistoissa kenttä on tänään muuttunut kolmen vuoden takaisesta. Suuren muutoksen myös quartz-koneistojen markkinoihin on tuonut kaksi seikkaa: 1) Koneistot ovat siirtyneet huollettavista koneistoista, kertakäyttökoneistoisiin kelloihin, joita siis huolletaan lähinnä koneiston vaihdoin. Useinkaan koneistoihin ei toimiteta varaosia. Japanilaisiin Seikon Shiojireihin tai Citizenin Miyota koneistoihin ei ole saanut varaosia, mutta myös ETA on lopettanut varaosien toimittamisen quartz-koneistoihin tämä koskee konsernin muita merkkejä paitsi Omega ja Longines, joihin toimitetaan varaosia. Uusi politiikka on saanut ETA koneistojen sähköosat loppumaan tukuista ympäri maailman. 2) Swatch Group on vetänyt/vetämässä (elämme transitio vaihetta) ETA koneistotehtaan pois koneisto-markkinoilta. Monet kellotehtaat etsivät vaihtoehtoisia toimittajia. Tilanne on johtanut siihen, että monasti usean tuhannen euron quartz-kellossa on kertakayttöinen koneisto, purettavissa oleva, mutta osia ei saa. Miten sen kanssa käy, kun koneiston valmistus 5-10 vuoden kuluttua päättyy?

* Tekstiä päivitetty 7.2.2016