www.kellohuoltoloppela.com

Kuukauden kello

Kuukauden kellossa Kellohuolto Loppela esittelee aina jonkun juuri korjauksessa käyneen mielenkiintoa herättävän kellon.

marraskuu 2018

Tissot Seastar Navigator, vedettävä cronografi

Tissot jpg Tissot 2070 jpg
Tissot jpg Tissot jpg
Tissot jpg

Tällä kertaa esittelyyn tulee Tissotin Seastar Navigator. Kello on 70-luvun alkupuolelta, tuolloin cronograafeista tuli ensimmäistä kertaa iso hitti. Kello kuuluu Tissotin vesitiiviiden kellojen mallistoon Seastar kuten myös vesiurheilu mallistoon Navigator. Miksi kaksi päällekäistä mallistonimeä? Ehkä tehdas halusi lisätä useammalla nimellä kellon teknisyyttä. Navigator on yksi Tissotin arvostetuimpia brändejä, sen kellot ovat keräiltyjä ja kysyttyjä. On hieman erikoista, että Tissot teki parhaat ja mielenkiintoisimmat kellonsa juuri 70-luvulla, jolloin kelloalan kriisi oli pahimmillaan ja kuluja haluttiin karsia ja pelata varmanpäälle.

70-luvulle tultaessa Sveitsin kelloteollisuus eli myllerryksen aikaa, kellotehtaita meni konkurssiin urakalla ja muös koneistotehtaita sulki oviaan, mm valmistusmääriltään suurin Landeron oli juuri sulkenut ovensa lopullisesti. Venus cronokoneisto-tehdas oli myyty 1965 Valjouxille ja siitä tuli tämän aputehdas, joka valmisti cam switch crono-koneistoja. Tässä kellossa onkin juuri kyseisen tehtaan koneisto. Tissot oli Omegan tytäryhtiöna onnekkaassa asemassa, että sillä oli käytössä myös Lemanian koneistot, niitä ei myyty kaikille halukkaille. Uusi Valjoux-tehdas valmisti vanhasta tuotteestaan Venus cronografikoneistosta oli pienin muutoksin Valjoux-koneiston. Tässä kellossa on juuri kyseinen koneisto kalenterilla 7734, se on yleisimmin esiintyvä 70-lukulainen cronograafikoneisto, sitä löytyy Leijonasta Heueriin ja kaikesta siiltä väliltä, ihan vain siksi, että tarjolla ei ollut oikein muuta. Valjouxilla oli toki päätehtaan cal 72, se oli merkittävästi kalliimpi koneisto, eikä sitä edes myyty kuin parhaille asiakkaille. 773x-sarjan koneistot olivat luotettavia ja edullisia. Koneistoon pohjautuen Valjoux kehitti viimeisen koneistonsa, auto-cronon 7750, joka on joko ETAna tai Sellitana vielä useimmissa moderneissa cronografeissa. Valjouxin tehdasta alettiin ajaa alas jo 1972 alkaen ja sitä ryhdyttiin sulauttamaan ETAan ja sen koneisto Val 7750 muuttui 90-luvulla mekaanisen kellon palatessa ETA 7750 koneistoksi. Valjouxin aputehdas suljettiin 1978. Sen vedettävälle 773x-sarjalle kävi huonommin, tuotantolinja myytiin 80-luvun alussa Poljotille ja siitä tehdään kelloja, joissa kiiltää Putinin naama.

Valitettavasti Tissotin tehdas ei toimita enää mitään osia kelloihin, jotka on tehty ennen vuotta 1990, joten kelloon ei saa mitään kuoriosia. Asia koskee erityisesti kelloja, jotka on tehty, ennen vuotta 1986, jolloin tehtaasta tuli osa Swatch Groupia (maahantuoja ei huolla myöskään mitään kelloja, jotka edeltävät tätä ajankohtaa). Itse koneistoon on saanut aiemmin hyvin osia, mutta varaosatukut maailmalla ovat ehtymässä suuren kello harrastuksen takia, eikä 7730 koneistoihin enää saa kaikkia osia, joten näiden kellojen korjaaminen tulee kaiken aikaa haasteellisemmaksi varaosien osalta (esim uutta vetoakselia ei enää kaliperiin ole saatavilla). Tämä osien saatavuus ongelma koskee kaikkia merkkejä, joissa on tämä Val 7730-36 koneisto. Hiljattain huollossa oli Heuer, johon maahantuoja kertoi, ettei kuoriosia ole enää saatavilla tilaamalla, kellon saa kuntoon vain tehdashuollossa (joka maksaa hunajaa). Näiden kellojen kuntoon laittamisella alkaa siis olla jo kiire. Tässäkin yksilössä oli parkikin huolestuttavaa ongelmaa, jotka saatiin vielä kuntoon. Kellossa oli joskus joku vaihtanut toisen koneistoa paikoillaan pitävän koneistonkiinnitysliuskan liian ohueen ja koneisto oli päässyt liikkumaan ja sen seurauksena vetoakseli oli syönyt laakerointi kolonsa koneistonpohjassa väljäksi. Onneksi ongelma saatiin hallintaan ETA7750 koneiston kiinnitysliuskalla. Toinen vika oli vioittunut Inca-kivisarja, nekin alkavat olla jo loppu, mutta onneksi suomalaisesta varaosatukusta sitä vielä löytyi. Seuraava askel, jos on isompaa vikaa, näiden korjaamisessa onkin sitten varaosakoneiston hankkiminen. Kello alkoi toimimaan erittäin hyvällä tarkkuudella, vaikka koneiston käyntitaajuusi on perus taajuus 18.000.

Kuorireffi 40522 Kuoren halkaisiaj 40,5mm, paksuus 12,5 mm, Tachymetriasteikko. Koneisto Tissot 2070 (Val 7734). Käyntitaajuus 18.000, 17 kiveä, Inca-iskusuoja, käyntivara 45h, kalenteri, käynninkeskiöinti. Cronossa: nollattava keskisekunti ja min-laskin 30min. Koneiston koko 14" eli 31,0 mm.


lokakuu 2018

Eterna-matic 3000

Eterna jpg
Eterna 1500K jpg ETA 2892-2 jpg
Eterna jpg Omega 1120 jpg
Eterna jpg Omega jpg

Tällä kertaa kuukauden kellona esitellään kello, joka on erittäin merkittävä, koska siihen pohjaavat nykykaliiperit ETA2892-2 ja Sellitan SW300. Tämä kertoo, että kellojen kaliiperit eivät synny tyhjästä, vaan kyseessä on tuotteen evoluutio, poimitaan edellisten mallien hyvä ja kehitetään eteenpäin. Kellojen tuotannossa kehityksen pienet askeleet ovat osoittautuneet viisaammiksi kuin suuret askeleet, sillä iso askel väärään voi viedä 60-luvun alussa Eterna alkoi kehittää erikoisohutta automaattikoneistoa. Sarjan peruskoneisto on, 1962 julkistettu, 1455U, joka oli kalenteriton automaatti. Koneisto oli 12.5 linjaa, 3,6mm korkeus ja heilahdustaajuus 18.000. 1466U oli sen kalenterillinen versio oli 13 linjaa, 3,6mm korkeus ja heilahdustaajuus 18.000. Vuonna 1963 käyntitaajuus nostettiin 21.660 ja Eterna-U iskusuoja vaihdettiin Kif-iskusuojaksi, syntyi tämä koneisto 1500K. Koneisto oli tuotannossa noin 10 vuotta. 70-luvun alussa Eternan menetti omat ETAn sille valmistamat koneistot ja ETA keskittyi vain ETA kaliipereihin. Koneiston 1500K pohjalta ETA julkisti vuonna 1975 kaliiperin 2892, se oli 12.5 linjaa eli 28,0mm, korkeus oli sama 3,6mm, mutta käyntitaajuus oli nyt 28.800. Koneisto oli kaikkien halukkaiden tehtaiden käyttöön. ETA oli koneiston kehityksen luonnollinen jatkaja, sillä se oli ollut Eternan koneistotehdas ja rakensi 70-luvulle asti omat koneistot Eternan käyttöön, joita ei myyty muille. Koneistosta tuli paranneltu kehitysversio 2892-2 vuonna 1983 ja 2892A2 vuonna 1999. Molemmat versiot olivat kooltaan 11.5 linjaa eli 25,6mm ja korkeus. Näiden kahden jälkimmäisen erot keskenään ovat siltojen ja koneistonpohjan pinnoituksessa. Mekaanisenkellon palatessa 80-luvun lopussa, Omegalla 1988 tuotantoon tullut 1110 (1108, 1109 ja 1110) oli suoraan ETA2892-2. Omega 1120 oli modifioitu ja kronometritestattu versio 1110 koneistosta. Nyttemmin Omega on jo luopunut koneistosta, osana matkalla omia koneistoja käyttäväksi merkiksi.  Kyseessä oli/on ETAn ykköskoneisto,vuosina 2000 - tämä päivä, suurin osa sveitsiläisistä laatukelloista sisälsi/sisältää koneiston 2892-2. 2012 alan uudelleen organisoinnin takia koneiston tuotanto on jakautunut ETAlle ja Sellitalle. Koneisto on edelleen käytössä ETAna esim Longinesissa ja Radossa ja Sellita koneistona vaikkapa TAG Heuerissa.

Yllä kuvissa vertailua Eterna 1500K ja ETA 2892-2 sekä Omega 1120 välillä. Merkittävimmät erot kaliperien välillä on 1) Koneiston koko Eterna 13 linjaa/ ETA ja Omega 11.5 linjaa. 2) Kalenterin pikasiirto Eternassa kalenteri siirtyy pykälän eteenpäin, kun nupin nostaa 3. asentoon. ETA kalenteria siirretään 2. asennossa pyörittämällä nuppia. 3) Nuppi vedon välitys akselilta jousikotelolle on ratkaistu hieman eri tavoin.

Koneisto 1500K on siis pala sveitsiläistä kellohistoriaa, mutta koneisto on erittäin harvinainen, sillä vaikka se oli virallisesti tuotannossa 1963-73, sitä käytettiin erittäin säästellen, vain tehtaan ykkösmalleihin, jotka vaativat erikoisohutta koneistoa. Pieni tuotanto määrä piti myös koneiston kalliina. Eterna-matic 3000  (koneistolla 1466U) oli sen julkistusajankohtana 1962 markkinoiden ohuin automaattikoneisto, jossa on kalenteri. Tämä 1500K on sen parannusversio nostetulla taajuudella. Eternan "tonniversiot" (3000, 2000 ja 1000) ovat jonkinlainen mysteeri, mihin numerot oikein viittaavat, mutta tämä 3000 vaikuttaa olevan niistä se hinnan puolesta kallein kategoria. Tässäkin kellossa on gold cap eli kultalevy pintainen kuori.

Kello: kuorireffi 346 VT. Sarjanumero 527xxxx, viittaa vuoteen 1969. Kaliiperi Eterna 1500K. Käyntitaajuus 21.600, 21 kiveä, Kif-iskusuoja, käyntivara 44h, käynnin keskiöinti, rukkauksenhienosäätö, kalenteri, pikasiirto. Koneiston halkaisija 13" eli 29,0mm.


syyskuu 2018

Omega Seamaster 150 Aqua Terra Co-Axial

Omega jpg Omega 8500 jpg
Omega jpg Omega jpg
Omega jpg Omega jpg
Omega jpg

Syyskuun kellona esittelen Omegan uuden sukupolven Co-Axial koneiston 8500. Omega esitteli ensimmäisen Co-Axial kellon 1999, se oli kehitetty käyntilaitteen keksijän George Danielsin patentin (pat voimaan 1980) pohjalta. Ensimmäisen sukupolven koneisto 2500 rakennettiin uudella käyntilaitteella modifioiden kaliiperia 1120 (se taas oli modifioitu ETA koneisto 2892-2). Kaliiperia 2500 rakennettiin versiot A, B, C ja D. Tämä uusi koneisto 8500 on ns kolmikerros Co-Axialin (edellinen 2-kerros Co-Axial) jonka Omega toi markkinoille 2007 (8500A). Uuden sukupolven koneistossa Omega päätti lähteä liikkeelle toisin päin, käyntilaitetta ei soviteta toimimaan olemassa olevassa koneistossa, vaan käyntilaitteen ympärille rakennetaan koneisto. Tämä uusi Co-Axial, ei enää perustu Danielsin patenttiin, vaan se on Omegan kokonaan uudelleen suunnittelema. Tässä 8500 kellossa on paljon myös muuta, joka täysin uutta verrattuna 2500 sarjan Co-Axialiin, mm. liipotin on tehty piistä, kivisarjoissa on uudenlaiset iskusuojat, vetopainossa on äänetön liukulaakeri, koneisto on erittäin näyttävä, XXL-laakerikivineen.

Kaliiperista 8500 on versiot A, B ja G. Versiossa A on vielä tavallinen liipotin ja spiraali, versioissa B (tämä esittelyn kello, tuotantoon 2011) liipotin on piitä (Si 14), spiraali terästä. Uusimmassa versiossa G (tuotantoon 2013) myös spiraali, liipottimen lisäksi, on piistä (Si 14), joten se ei magnetoidu, se testattu kestämään 15000 gaussia. Tavallinen kello kuten Seamaster 300 meltorautasuojalla on noin 1000 gaussia. Koneistosta 2015 on markkinoille tullut uusi versio kokonaan uudella kaliiperilla 8900. Kaliiperi merkintä tarkoittaa että, kello on läpäissyt uuden METAS-testin (Metas =Federal Institute of Metrology), se on uusi sveitsiläinen erittäin vaativa testi kelloille. Tällä hetkellä minkään muun tehtaan kuin Omegan kello ei ole läpikäynyt METAS-testiä. Kirjoitan METAS-testistä lisää tulevaisuudessa omassa artikkelissa.

Aina viime vuoteen asti 8500 koneisto on ollut maahantuojan huollon huoltama malli, mutta noin vuosi sitten Omega alkoi vihdoin kurssittaa suomalaisia Omega-valtuutettuja kelloseppiä tämän mallin saloihin. Itse olin Omegan kursseilla Tukholmassa vuoden 2018 alussa. Joku kelloseppä on toki saattanut yrittää huoltaa näitä kelloja ennen kursseja pelkän manuaalin avulla, mutta sellainen on enemmän ja vähemmän räpellystä, jolle ei ole ollut Omegan suositusta. Tämän koneiston huolto on erittäin tekninen ja vaativa. Huolto sisältää useita "piilotettuja" kohtia, jotka kerrotaan vain kurssilaisille. Omegan manuaalit, teknologiassa, ovat tarkoitettu kurssin tueksi, ei itsenäiseen huoltoon, sillä manuaalin saattaa aina saada joku asiatonkin käsiinsä, siksi siinä on vain suuntaa antavaa/ muistamista tukevaa tietoa. Lisäksi koneiston huolto vaatii omat työkalunsa, joita myydään vain Omega-valtuutetuille huolloille.

Koneisto on tehty selvästi kookkaammaksi kuin edeltäjä 2500 (11,5 linjaa eli 26,5mm), se on 13 linjaa eli 29,00mm ja istuu siten paremmin nykykelloihin. Käyntilaite on tehty piistä, joka on magnetoitumaton aine. Käyntilaitteen spiraalilla ei ole rukkanastaa, vaan se on nyky tyylin tapaan mitoitettu määrämittaiseksi, hienosäätö tapahtuu kehän ruuveilla. Aikaisemmin tekniikkaa tavattiin vain Rolexissa, mutta nykyään pystytään kustannustehokkaasti tekemään jo Tissot ja Certina kelloihinkin (uusi ETA 80.xxx). Säätö vaatii erikoistyökalun, joka on eri kuin 2500 koneistolle. Koneisto 8500 toimii taajuudella 25.200 eli 3,5Hz. Koneistossa on kaksi jousikoteloa, automaattijousella oleva pääkotelo, sekä tavallisellajousella oleva reservivetojousi, jotka antavat kellolle 60h käyntivaran. Pitkän käyntivaran ideana on, että vuorokauden (24h) käynnin jälkeen kellossa on vielä 2/3 vedosta jäljellä, eikä vedon määrä vielä vaikuta vääntövoimaan ja sitä kautta käyntiin millään tavoin. Kellon vetopaino liikkuu täysin äänettömästi, kellossa on luovuttu 70-luvulta asti hallinneesta kuulalaakerista ja palattu liukulaakeriin, uudet Moebiuksen HP öljyt mahdollistavat tämän. Laakeri on erittäin isopintainen litteä kivi. Kellon aikavyöhykettä voidaan siirtää kelloa pysäyttämättä, mikä on paljon matkustavalle tärkeää. Safiirilasit sekä edessä että pohjassa. Kello on vesitiivis 15bar eli 150m. Kellon ranneke on uusittu palojen linkityksen osalta. Palojen kiinnitysakselit ovat päistään ruuvien alla. Omega huolloilla on Omegan oma momenttiruuvimeisseli palojen sulkemista varten. Voi vain olettettaa, että paloja tullaan lyhentelemään, niin harrastelijoiden kuin kelloseppien toimesta ja ruuveja katkeaa sisään. Oikealla käytöllä ranneke voi olla Omegan paras Seamaster ranneke.

Omega tools jpg Omega jpg Omega 8500 työkaluja.

8500 koneisto on kallis samoin sen varaosat. Koneiston käyntilaite (pelkkä osa) kustantaa tällä hetkellä yli 1200€, joten kannattaa tarkkaan etukäteen miettiä, kannattaako yrittää, ilman tietotaitoa, mennä edes rukkaamaan kelloa. Co-Axialien huollossa käytetään käyntilaitteen testauslaitetta, jonka avulla voidaan tarkistaa laitteen toimivuus. Valitettavasti koneistosta pitää purkaa pois automaattisilta, taulu ja kalenterikoneisto, ennen kuin laitetta voi käyttää. Sillä kuitenkin näkee onko jokin käyntilaitteenosa uusimista vailla. Käyntilaitteen ankkuri on saattanut vioittua esim iskussa, se toimii, mutta saattaa toimia väärin tietyissä asennoissa. Koneistolle on oma jousenkokoaja, jolla asennetaan kellon molemmat jouset paikoilleen. Jouset ovat erikoismittaiset. Ensimmäisen version A, jousikoteloita on muutettu/paranneltu. Jousikotelot on pinnoitettu mustaksi PVD nimisellä pinnoitteella, joka tekee pinnasta kovan ja liukkaan. Kellon iskusuoja on Nivachoc, Incabloc SAn valmistama uusi iskusuoja laite, joka julkistettiin juuri 8500A yhteydessä 2007. Osaa ei saa muuta kuin Omegalta.

Kuorireffi 168.1127 Kuoren halkaisija 38,5mm. Omega 8500B. Käyntitaajuus 25.200, 39 kiveä, Nivachoc-iskusuoja, käyntivara 60h, pii käyntilaite (Si 14), rukkauksenhienosäätö kehäruuvilla, kronometritesti, aikavyöhykesiirto. Koneiston halkaisija 13" eli 29,00mm, korkeus 5,90mm.


heinä-elokuu 2018

Mido Ocean Star Powerwind

Mido jpg Mido 917PCO jpg
Mido jpg Mido jpg
Mido jpg Mido jpg
Mido jpg Mido jpg

Kesän (heinä-elokuu) kellona esitellään harvinainen Midon kultainen (14k) Ocean Star kello, joka on aivan 50-luvun lopulta. Kellon kuoren halkaisija on itseasiassa lievää ylikokoa, 35mm, mutta kello antaa sirokokoisen vaikutelman, johtuen piilonupista ja lyhyistä rannekkeenkorvakkeista eli lugeista. Ocean Star kellossa on aina automaattikoneisto ja kuoret ovat patentoitu kuppikuori (monoque), jonka nupin tiiviystekniikka ja kiinnitys ovat se Midon patentti. Mido oli tiiviystekniikassa muita kellomerkkejä edellä, vaikka on todettava, että Mido ei tehnyt mitää sukeltajankelloja tai edes erikoisvesitiiviitä. Sen kellot olivat roiskevesitiiviitä, hyviä sellaisia, käyttökelloja, jotka pitivät vesitiiviytensä. Harhaanjohtavasti Mido tosin mainostettiinmainoksissa, jossa kello oli järven tai joen pohjassa ja kalat uivat ympärillä. Koska Ocean Star kelloissa on kuppikuori eli kellossa ei ole lainkaan takapohjaa, voi kello vuotaa vain nupista tai lasista. Jos lasi on ehjä ja paikoillaan, voi kuori vuotaa vain nupista. Nupissa siis onkin siis se Midon salaisuus. Normikellossa tiiviste on aina nupissa, mutta Midossa ei ole näin. Sen nuppi on sivulta katsoen T-kirjaimen muotoinen, yläosa on itse nuppi ja hakkuu, josta nuppia käytetään ja kuoreen menee sileä, suora akseli, joka kiinnittyy koneistossa olevaan akseliin. Nupin kuoreen menevä sileä osa tiivistyy kuoren sisään rakennettuun luonnonkumiseen tiivisteeseen. Itse nuppi on tehty teräksestä ja on siten hyvin kestävä, se ei siis mene helpolla rikki, eikä sitä tarvitse uusia. Valitettavasti, koska tiiviste on kuoren sisällä, sitä ei voi vaihtaa eikä uusia. Tiiviste on menettänyt toimivuutensa kaikkien vuosien jälkeen, mutta sama varovaisuus veden kanssa tietysti koskee kaikkia vintage-kelloja, joten siinä ei ole eroja muihin merkkeihin. Mido kelloissa on nuppi ja lasi sainattuja alkuperäisosia. Alkuperäislasissa on lasin tukivanteeseen maalattu fosforoivat indexit ja lasissa keskelle on sainattu lasi omaksi pienenllä Mido tekstillä. Muutoin Midon lasi on tavallinen rengaslasike, hieman tarvikelasia matalampi.

Kellon koneisto oli A.Schild-koneistotehtaan vain Midolle valmistama, modifikaatio koneistosta AS 1131. Tässä kellossa oleva 917PCO oli tuotannossa aivan 50-luvun lopulla 1959 ja korvautui jo 1960 koneistolla 1117PCO. Koneistovalmistaja AS eli A. Schild SA, joka oli tähän aikaan Sveitsin suurin koneistojen valmistaja. Koneisto on siis Mido 917PCO. Koneiston perässä olevat kirjaimet tarkoittavat: P = power eli automaatti; C=calendar eli kalenteri ja O=Ocean Star eli oma kaksiosainen akseli. Periaatteessa koneistoa valmistettiin myös AS koneistona 1131, mutta siitä on tehty oma versiointi Midon tarpeisiin. Koko koneistonpohja on uusittu ja tehty sopivaksi käytettäväksi ilman koneistonkehysrengasta, Midon koneistonpohja on12 linjaa tai itseasiassa 12,25 (50-luvulla oli tehtaiden välillä eroja, miten linjaluku mitattiin). Lisäksi akseli on oma, joka on tehty vain Mido Ocean Starille, akselin kiinnitys oli Midon oma patentti, joten sitä ei löydy mistään muusta merkistä. Midon omat osat ovat kiven alla, joten jos nuppi/akseli hukkuu, uuden löytäminen on erittäin vaikeaa. Midon, josta puuttuu nuppi tai on väärä nuppi, ostaminen ei ole järkevää. Mahdollisesti et löydä koskaan uutta nuppia. eBaylla toki liikkuu silloin tällöin Mido nuppeja, mutta ne ovat 70-luvun kelloihin, joissa täysin eri tekniikka.
Tämä 917 jäi erittäin lyhyt ikäiseksi, sillä se oli tuotannossa vain reilun vuoden. Uusi versio 1117 oli ohuempi ja ennen kaikkea kalenteria oli kehitetty. Vaikka uudessakaan ei ollut pikasiirtoa, siinä oli kehittynyt kalenterin siirtosormi, joka mahdollisti edestakaisin krenaamisen, kun kalenteria haluttiin siirtää monta päivää peräjälkeen. 50-lukulaisissa kelloissa, joissa oli ensimmäisen sukupolven kalenteri, kuten tässä, osoittimia piti pyörittää ympäri taulua, kalenterin vaihtuessa joka toisella kerralla, kun tunti ohitti klo 12:00. Tässä kalenterirattaalla on kiinteä tolppa, joka siirtää kalenterikiekkoa, jos tälläistä kalenteria pakittaa, se vaihtaa takaisin edelliseen päivään. Tarpeen vaatiessa kalenterin voikin siis asettaa aikaan pakittamalla, jos on lyhyempi reitti saada kalenteri kohdilleen (koskee liki kaikkia 50-lukulaisia). 1960 ilmestyi päivitysversio Mido 1117PCO, jossa oli kalenteri sormi, joka ohitti pakitettaessa siirtokohdan ilman vaihtoa. Mallissa koneistoa oltiin saatu myös ohennettua merkittävästi (917 oli 6,6mm paksu ja seuraaja 1117 oli 4,3mm). 917PCO on rakennettu, kuten kuvassa 3 näkyy käyttäen sillan päällistä kuljetusratasta keskisekuntirellille (=akseli, johon sekuntiosoitin kiinnittyy). Tämän päälle on rakennettu automaattikoneisto vaihtajarattaineen. Rakenne teki koneistosta suhteellisen korkean, kuten myös teki taulun puolen kalenterikoneisto, joka on kömpelön paksu mekanismi. Onko tämä siis huono, kun päivitys tuli kellolle melkein heti? - Ei. Tälläiset asiat eivät ratkaise kellon keräiltävyyttä, pikemminkin päin vastoin, se että mallista on siirrytty eteenpäin nopeasti, tekee niistä mielenkiintoisia. Kellomerkin historia on sarja koneistoja, aikajana, jossa jokainen askel on tärkeä. Valitettavasti tälläiset rakenteelliset yksityiskohdat eivät aukea muille kuin kellon huoltavalle kellosepälle.

Mido Ocean Star oli aikanaan erikoisuus ja se on sitä yhä. Mido kelloihin liittyy tietynlaista omaa magiikkaa ja fantastista muotokieltä, jota on vaikea löytää monestakaan muusta merkistä, kuten jokainen Mido kellon omistaja voi todistaa. Midon kiehtovuutta tavallaan vain lisää se, että koneistojen osien saatavuus on suppeaa, eikä kelloja löydä joka paikasta. Tietenkään Mido ei ole ainoa tälläinen kellomerkki, mutta sen tyyli ja design on häikäisevän hieno. Itse olen aina yhtä innoissani kellosta, kun saan Mido Ocean Starin työn alle, se on toden totta kiehtova kellomerkki.


kesäkuu 2018

Omega Constellation, quartz-kello

Omega Constellation jpg Omega jpg
Omega jpg Omega jpg
Omega jpg

Tässä kuussa hypätään mekaanisten kellojen keräilyharrastuksen ulkopuolelle ja esittelen. Omega Constellation quartz-kellon joka oli 80-luvulla uutta ja ihmeellistä, johtuen sen osoitinkalentereista. Kello myi aikanaan erittäin hyvin ja sai aikaan ison osoitinkalenterikello-aallon. Enimmäkseen kilpailijat olivat Japanista, sillä ETA taisi myydä pöllö-koneistoa rajoitetusti vain Omegalle ja Longinesille. Kello kuuluu Omegan Constellation malliston alamalliin Manhattan ja on sen 3. inkarnaatio. Ensimmäinen malli on vuodelta 1982. Siinä taulun ympärillä oleva kehä, jossa roomalaisetnumerot oli maalattu lasin laidan alapintaan. Siinä oli koneistona 1420 eli ETA 555.111. Toisen versio vuodelta 1983 esitteli uuden koneistosarjan 1430 (ETA255.111). Vuonna 1986 esiteltiin tämä uusittu versio, se oli kuoreltaan samanlainen kuin aikaisempi versio, mutta rannekkeen nivelien tekniikka oli uusittu. Ranneketta on siis paranneltu tähän 3.malliin. Ranneke oli myös jatkossa Manhattan-mallin ongelmakohta numero 1. Tässä 1986 kolmannen generationin mallissa lippulaivamallissa oli siis tämä ns pöllötaulu joka tuli markkinoille 1987. Constellation Manhattan on tämän päivän maun mukaan pienikokoinen kello, sillä kuoren halkaisija on 32,5mm, quartz-aikana se oli normaalikokoinen miestenkello. Kellossa on sileä safiirilasi ja kello on roiskevesitiivis (30m).

ETA valmisti pöllötaulu kelloon kahta koneistoa:
1444 (ETA255.471), koneiston halkaisija oli 10,5 linjaa eli 23,30mm, korkeus 2,45mm. Koneistossa kolme osoitinta (sek, min, tunti) ja kaksi kalenteriosoitinta päivämäärä ja viikonpäivä.
1445 (ETA255.472), koneiston halkaisija oli 10,5 linjaa eli 23,30mm, korkeus 2,45mm. Koneistossa kolme osoitinta (sek, min, tunti) ja kaksi kalenteriosoitinta. Lisäksi koneistossa lämpökompensaatio tuplakidepiiri, mutta ei aikavyöhykesiirtoa.Tämän sähköosassa oli erikoistarkka itseään korjaava piiri. 1445 ja sen 3 osoitinta+ kalenteri versio 1441 olivat Omegan käytössä kilpailtaessa japanilaisten kanssa quartz-kellojen tarkkuudessa.

Niille, jotka ajattelevat, että ETA koneistollisissa Omega kelloissa on aina sama koneisto

Kaliiperi koko linjoina korkeus toiminnot muuta
1430 10.5 (23,30mm) 1,95mm 3osoitin+D peruskaliiperi
1431 10.5 1,95mm 3+D Chronometer
1432 11.5 (25,6mm) 1,95mm 3+D  
1433 11.5 1,95mm 2+D (vain min+tunti)
1434 10.5 1,95mm 2+D  
1435 10.5 1,95mm 3+DD (=tuplakalenteri)
1436 10.5 1,95mm 3+D Päivitetty 1430
1437 11.5 1,95mm 3+DD  
1438 10.5 2,45mm 3+D aikavyöhykesiirto
1440 10.5 1,95mm 2+D Päivitetty 1434
1441 10.5 2,45mm 3+D Thermo Comp, aikavyöh.siirto
1444 10.5 2,45mm 3+pp (=pöllötaulu)
1445 10.5 2,45mm 3+pp (=pöllötaulu), Termo Comp
1449 11.5 2,45mm 3+D 24h osoitin.

Kaikissa Omega koneistossa aina "täydet kivet" eli 6 kivilaakeria, ETA teki samoja koneistoja myös pienemmillä kivimäärillä. Omega-koneistojen piireissä on myös aina EOL toiminto eli kello alkaa edetä 4 sekuntin harppauksin, kun paristo on loppumaisillaan. Nykyään Omega rhodinoi (=hopeanvärinen) koneistot, toisinkuin nämä keltakullatut, mutta ne ovat mekaniikaltaan liki samoja (pientä säätöä) kuin nämä vanhat, sähköosaa on paranneltu ja tuotannossa on kiinnitetty huomiota myrkyllisiin aineisiin ja päästöihin (RoHS = The Restriction of the use of certain Hazardous Substances in Electrical and Electronic Equipment. Direktiivi voimaan 1.7.2006). Tuotannossa on nykyään 1530 (=1430), 1532 (=1432), 1538 (=1438). Niistäkin on menossa nyt jo D-versio, joka on RoHS-standardin mukainen.

Omega valmisti tätä Constellation Manhattania täysteräksisestä versiosta aina täyskultaiseen asti, mutta suosituimpia olivat bicolor-kellot eli teräs-kulta yhdistelmät, kuten tämä kello. Bicolor-kellojakin oli useita edullisin oli kello, jossa ranneke oli täysin teräksinen ja vain rungossa oli kultainen kehä (jossa roomalaisetnumerot) sekä kynnet ovat kultaa. Kaksiväri-rannekkeita oli useita erilaisia. Tämä on ns täyssivel eli nivelosan päätypalat ja keskipala ovat kultaa. Sitten oli ns puolipalkki, jossa vain päätypalakultaa ja keskiosan hylsy terästä, joskus oli harvinaisempi versio, jossa keskipala kultaa ja päätypalat terästä. Kellon kultaosat ovat vain erittäin ohut kultainen hylsy, joka on kiinnittynyt teräksisen nivelen päälle. Nivelet ovat rannekkeessa juuri se kohta mikä kuluu käytössä, koska aina kun nivel liikkuu, hinkkaavat osta toisiaan ja kun kaksi metalliosaa hinkkaa toisiaan, molempiin  tulee kulumaa. Tässä Manhattanin 86 versiossa kulumaa syntyy, sekä itse rannekkeen paloihin, että paloja yhdistäviin akseleihin. Ikävä kyllä, ongelma korjaantuu, vain osittain, kun huollossa uusitaan akselit. Maahantuojan huolto usein esittääkin omissa korjauksissaan, tehtaan tahdon mukaisesti, koko rannekkeen uusimista huollossa, jos se on liian kulunut. Bicolor-ranneke on erittäin hintava, samanlainen ranneke tässä kuin kellossa maksaa noin 1800€. Se on reippaasti enemmän kuin kellon arvo, joka on noin puolet tuosta, jos kellolle löytää ylipäätään ostajan. Quartz-kellojen keräily tällähetkellä on erittäin suppeaa, mutta se ei tietenkään tarkoita, että tilanne ei voi muuttua, kunhan muoti alkaa suosia taas pienempiä kelloja.

Kuori: 396.1070 kuori on italialaisen Omegan alihankkijan kuorivalmistajan Fontanan tekemä. Sama reffi niin täysteräksiselle, kuin bicolor-versioille. Koneisto Omega 1444.  32.768HZ, 6 kiveä, EOL, tuplakalenteri osoittimilla, pikasiirto päivämäärälle. Halkaisija 10.5 linjaa eli 23,30mm, korkeus 2,45mm. Tuotantoon 1987, viimeiset pöllötaulu Constellationit tehtiin noin 1992.


toukokuu 2018

Omega Seamaster, vedettävä ja automaatti pikkusekuntilla

Omega Seamaster jpg Omega Seamaster jpg
Omega 491 jpg Omega 410 jpg
Omega jpg Omega jpg
Omega jpg

Tämän kuun kellona esitellään kaksi Seamasteria 50-luvun puolivälistä. Ne ovat saman sarjan vedettävä ja automaatti. 50-luvun puolivälissä Omega toi markkinoille uutuus kuoren, joka oli vesitiivis, mutta siinä oli painokuori, siis ei kierretakapohjaa kuten vesitiiviissä oli totuttu näkemään. Rakenteella oli suojanaan patentti, mutta se ei ollut kuitenkaan ensimmäinen vesisuojattu painokuori markkinoilla, mutta yhtäkaikki, se oli uutta ja ihmeellistä. Rakenteessa, kuten pohjan sisäpinnassakin lukee peräti neljällä kielellä, tiiviste laitetaan ensin paikoilleen pohjan ja kuori napsautetaan kiinni, huomioiden nupin kohdalla oleva ura. Kellon pohjassa on maininta Waterproof, joka on wanhan-liiton termi vesitiiviydelle. Vaikka Waterproof kuulostaa tiiviimmältä kuin sitä seurannut termi Water Resistant, näitä ei kuitenkaan luokitella nykyään vesitiiviiksi, vaan termi vain lupaa että kellossa on tiivisteet. Se oli käytössä ennen kuin kelloille määriteltiin vesitiiviyden ehdot, DIN (Deutche Industrial Norm) luokituksessa, jota Eurooppalainen teollisuus käyttää standardina. Vasta 60-luvun alussa köäyttöön otettu DIN toi kelloihin paineistustestit.

Molemmissa kelloissa on koneistoina pikkusekuntikoneistot eli alhaalla klo 6:00 on lyhyt sekuntiosoitin pikkutaulussa, ne jäivät 50-luvun lopulla Seamasterissa keskisekuntikoneistojen varjoon ja niistä luovuttiin sporttikelloissa. Keskisekunti oli modernia nykyaikaa, joka piti olla, kun aikaa haluttiin mitata sekuntin tarkkuudella. Molemmat nämä koneistot ovatkin erittäin harvinaisia, sillä valmistusmäärät jäivät molemmissa pieniksi. Vedettävä kaliiperi 410 oli 12 linjaa eli 26,5mm, se oli pienempi kuin mitä Omega teki myöhemmin (Omegan standardi oli 12.5 linjaa eli 28mm). Automaattikoneisto 491 on 12.5 linjainen ja se on Omegan ainoa roottoriautomaattikoneisto jossa on pikkusekunti. Omega teki tästä koneistosta myös keskisekuntiversion kaliiperilla 500 ja 501 sekä pienemmällä halkaisijalla 407 ja 471, mutta sarja oli rakenteeltaa paksu ja se sai väistyä kaliiperisarja 550 tieltä, johon ei enää tehty pikkusekuntikoneistoa, jota pidettiin vanhanaikaisena. Mukaan lukien eriversiot, niin keskisekuntikoneistot ja nämä pikusekunti koneistot automaattisarjaa 470, 490 ja 500 tehtiin vain noin 1075000 kappaletta, sen ollessa tuotannossa 1955-60. Suurinosa valmistetuista oli keskisekunti koneita 470 ja 500. Vedettävää koneistoa 410/ 420 tehtiin merkittävästi vähemmän, se on enemmän ja vähemmän jäänyt jalkoihin, sillä 50-luvun tyyli suosi kookkaampia 260 ja 280 sarjoja. Vedettävä koneisto oli tuotannossa 1952-56. Omega toki teki Seamaster-kelloja myös 50-luvun työjuhtakoneisto sarjalla 260 (266, 267, 268 ja 269) ne ovat verrattaen yleisiä. Kellot tunnistaa kyllä heti, eron näkee kuoren koosta, nämä ovat 34,5mm ja 260-sarjaiset ovat alkaen 35mm aina 38mm asti. Molemmat nämä koneistot ovat siis harvinainen kuriositeetti Seamasterin historiaa. aikamoinen yhteensattuma, että ne molemmat olivat huollossa täällä samaan aikaan.

Vedettävä Seamaster. Kuorireffi  2759-2. Kal 410. Käyntitaajuus 18.000, 17 kiveä, Inca-iskusuoja, käyntivara 48h, pikkusekunti. Koneiston halkaisija 12" eli 26,5mm.
Automaatti Seamaster Kuorireffi 2846 2SC. Kal 491. Käyntitaajuus 19.800, 19 kiveä, Inca-iskusuoja, käyntivara 46h, rukkauksenhienosäätö, pikkusekunti. Koneiston halkaisija 12.5" eli 28mm


huhtikuu 2018

Enicar Star Jewels Automatic

Enicar jpg Enicar jpg
Enicar jpg Enicar jpg
Enicar jpg Enicar jpg
Enicar jpg Enicar jpg

Nopeasti heti toinen Enicar tämän vuoden puolelle. Miesten teräskuorinen kello, reilunkokoisella kuorella, halkaisija 36,5mm. Tässä kellossa on tehtaan automaattikoneisto, joka korkeasta työnlaadusta ja hienoista teknisistä ratkaisuista huolimatta oli kuitenkin aikanaan 60-70-lukujen taite jo hieman kilpailussa jälkeen jäänyt, sillä koneisto toimi "vain" taajuudella 18.000, kun kilpailijoilla oli käytössä jo jopa 28.800. Kellossa ei myöskään ollut kalenterin pikasiirtoa. Mutta koneisto on tehty erittäin tyylikkäästi ja se myös on luotettava ja tarkka koneisto. Koneistossa on vähän Omegamainen automaattikoneistonsilta, joka kiinnittyy ruuveilla molemmin puolin liipottimen siltaa. Automaattikoneiston viritys menee liipottimen päällä olevan rattaan avulla koneiston läpi jousikotelon alla olevalle toiselle telkirattaalle (tekniikka, jota mm AS käytti). Koneiston erikoisuuksia ovat synteettisestä rubiinista (sama kuin laakerikivet) tehdyt kivitolpat, joilla on laakeroitu vaihderatas ja automaatin välitysratas. Automaattikoneistonsillan purku ja asennus koneistoon vaati hieman kikkailua ja voi olla koneistoa tuntemattomalle hankala ensikerralla. Osia ei kannata kuitenkaan rikkoa, sillä n iitä ei saane mistään, paitsi ostamalla kokoneisen kellon. Vetopaino kiinnittyy koneistoon erikoisella ruuvilla, joka kiristyy kierretolppaan. Vetopaino on kuulalaakeroitu.

70-lukulaisissa kelloissa Enicar oli selvästi innostunut pie pan-tauluista, kuten tässäkin kellossa. 70-lukulaiset enicarit ovatkin hyvin omaleimaisia ja tunnistettavia. edellisen Enicarin yhteydessä varoittelin intialaisista feikeistä, niissä ei ole lainkaan automaatteja ja harvoin kalentereja. Lisäksi ne tunnistaa yleensä todella rumista värikkäistä tauluista, ilmeisesti intialaiset eivät pidä vaaleista tauluista koska ne homehtuvat tropiikin kosteudessa. Hyvä kuntoinen Enicar on järkevä investointi, sillä näiden hinnat ovat myös näiden peruskellojen osalta voimakkaassa nousussa. Kun Enicar lopetti toimintansa, sen tehtaan ja kaluston osti 1983 Chronoswiss niminen luxuskello-brändi ja se aloitti uransa käyttämällä juuri Enicarin AR 165 koneistoa, joka oli tästä kaliiperista 1145 kehitetty koneisto käyntitaajuudella 21.600.

Kuten aiemman Enicarin yhteydessä tuli mainittua, Enicarilla oli erikoinen tapa brändätä kellon ominaisuuksia. Enicarin vesisuojatut kuoret oli nimetty Ocan Pearliksi. Tehdas mainosti tehtaan osien ultraäänipesutekniikkaa taulussa tai pohjassa nimellä Ultrasonic. Koneisto tyypeissä, joissa oli, patentoitu, vaihderattaalla kivestä tehty laakeritolppa, oli Star Jewels. Tehtaan varsinainen alabrändi oli Sherpa. Kaikki nämä kun pläjäytettiin samoihin kuoriin ja tauluun, siinä oli kuluttajalla monenlaista ihmettelemistä. Tehtaan oma logo oli Saturnus-logo, joka oli taulussa ja nupissa, jos kuoret olivat EPSAn nupissa oli yleensä EPSAn crosshatch eli ruudukko-logo. Kellojen pohjassa oli yleensä hyppäävä delfini/hai (kumpi se lie toiset sanovat toista, toiset toista).

Enicarista on myös tärkeä kertoa myös sen Suomi-historiaan liittyvä juttu. Kelloa toi maahan 60-70-lukujen taitteessa SOK, ketjun lähtiessä hetkeksi mukaan kello- ja kulta-businekseen ja sitä oli myynnissä Sokos-tavarataloissa. Pienet independentit kauppiaat ärsyyntyivät suuresti ison toimijan tulosta kilpailluille, laman koettelemille kellomarkkinoille ja kokivat asian uhaksi. Merkkiä kutsuttiin alan kauppiaiden toimesta Sosialistien kelloksi. Jos asiakas erehtyi tuomaan huoltoon Enicarin, kaikki kellosepät, eivät piruuttaankaan säätäneet kelloa, jonka oli myynyt tavaratalo, toimimaan niin tarkasti kuin olisivat pystyneet. Se sai olla epätarkempi käyntitarkkuudeltaan. Vastaavaa "sabotointia" kokivat tietysti myös muut ohi alan maahantuodut merkit, kuten salakuljetetut Atlanticit. Mutta en viitsi tarinoida tästä kellonkorjauksen mustasta historiasta enempää, vaikka osalliset ovatkin jo mananmajoilla. Tarinat ovat kuitenkin tiedon jyviä, tarinoita, joista olen kuullut vain paloja, ehkä yksittäistapauksia.

Kellon kuorireffi on 144/022. Enicar AR 1145. Käyntitaajuus 18.000, 24 kiveä, Inca-iskusuoja, käyntivara 45h, kalenteri, käynninkeskiöinti. Koneiston koko 11,75" eli 26,4mm eli aavistuksen standardia (11,5) kookkaampi.


maaliskuu 2018

Grand Seiko Hi-beat 36000, vedettävä.

Seiko jpg Seiko jpg
Seiko jpg Seiko jpg
Seiko jpg Seiko jpg

Seikojen ns keräilymallien (Grand Seiko, King Seiko, Lord-matic) suosio on Suomessa isossa nosteessa, niiden huollosta kysellään kiihtyvällä tahdilla. Tässä kuussa esittelen Seikon ykköslinjaan kuuluvan Grand Seikon Hi-Beat kellon, joka toimii taajuudella 36.000.  Kello on vuodelta 1969 ja sitä oli myynnissä aikanaan vain Japanin sisäisillä markkinoilla. Ideana oli kai tarjota kotimaisia laatukelloja, jotta kansan rahat eivät hassaannu tuontituotteisiin. 60-luvun loppu oli taajuuskilpailun aikaa ja myös moni sveitsiläinen merkki oli tuonut markkinoille 36.000 Hz toimivan kellon. Ideana hommassa oli, mitä korkeampi taajuus, sen tarkempi kello. Jotta kello saavutti näin korkean taajuuden ja siitä tulleen tarkkuuden, koneiston tapit piti tehdä erittäin ohuiksi ja koneiston öljy kului nopeammin kuin vaikka 28.800 heilahtavassa kellossa, kyseessä ei ollut siis minkään arkikellon taajuus. Grand Seikoja ei pidä missään tapauksessa kiilloittaa huollon yhteydessä, sillä kiilloitus pilaa kellon kuoret (ja keräilyarvon). Kuoret on kiilloitettu alunperin käsin perinteisellä japanilaisella daratsu-menetelmällä, jota aikanaan käytetty samurai-miekoissa. Se antaa pinnalle yhden yhtenäisen heijastuspinnan, jos kuorta sitten kiilloitetaan hiomalaikalla menetetään tämä hieno pinta.

Seiko oli aloittanut Grand Seiko mallistonsa vuonna 1960. Kaikki Grand Seikot eivät tietenkään toimineet taajuudella 36.000 , tämä malli oli pikemminkin poikkeus ja erikoisuus, ensimmäinen GS vuodelta 1961 toimi taajuudella 18.000 eli tämän sekuntiosoitin askeltaa taulun sekuntijaossa kymmenen kertaa, kun ensimmäinen vain viisi. Tässä GS45 koneistosarjassa tehtiin kaliiperit: 4500 ja 4502 (kalenteri) King Seikona, samalla GS koneistolla ilman kummempia testauksia; 4520A (tämä) Grand Seiko, läpikäynyt tehtaan omat tarkkuuskriteerit; 4522A samoin kuin ededellinen, mutta kalenterilla sekä 4520A Observatorin hyväksymänä cronometrinä. Eri testit läpikäyneet kellot saivat siis kukin oman kaliiperin. Tämä kuori 4520-7000 oli ensimmäinen malli, jossa tätä koneistoa käytettiin. Seiko kellot on helppo ikä-ajoittaa, sillä japanilaisissa kelloissa käytetään systeemiä, jossa sarjanumeron ensimmäinen numero on vuoden viimeinenluku ja toinen on kuukausi.  Tämän kellon sarja numero alkaa siis 93xxx, joten kun tiedämme, että kello oli tuotannossa 1969-74 (kello pitää osata sijoittaa oikealle vuosikymmenelle), vuosi on 1969 ja maaliskuu.

Kellon reffi 4520-7000. Koneisto 4520A. Käyntitaajuus 36.000, 25 kiveä, iskusuoja on Seikon oma DiaShock, käynninkeskiöinti, hacking. Koneiston koko 12 1/4 linjaa.

helmikuu 2018

Enicar Star Jewels, vedettävä

Enicar jpg Enicar 161 jpg
Enicar jpg Enicar jpg
Enicar jpg

Esittelen tällä kertaa kuukauden kellona kellon, joka on kokenut viime vuosina todellisen rehabilitoinnin: Enicar. Kyseessä on pieni tehdas, joka valmisti omat koneistot, jotka ovat tunnettuja korkeasta laadusta. Enicarin perusti Emma ja Ariste Racine-Blat kuuluisaan La Chaux De Fondsin kellokaupunkiin, kelloteollisuuden keskukseen, vähän matkaa Baselista kohti Ranskan rajaa. Koska Racine nimi oli tunnettu nimi kellomaailmassa ja jo käytössä, päättivät he käyttää nimen anagrammia (takaperin) Enicar. Enicarin logo on fantastisen 60-lukulainen Saturnus-logo, voiko kukaan keksiä enää näin hienoa logoa?

Enicarin kellot ovat nousseet viime vuosina arvoon arvaamattomaan, johtuen tehtaan omintakeisesta mallistosta ja erityisesti sen yhteistyössä kuoritehdas EPSAn kanssa valmistamista Super-Compressor kelloista, joissa on tuplanuppi, ne ovat maailmalla kello-elvistelijöiden must hankinta ja ko kellojen myyntihinnat liikkuvat yli kolmentonnin päällä. Kellojen hintoja nostaa ison kysynnän lisäksi se että ne on tehnyt pikku tehdas, jolla oli pienet tuotantoluvut ja fakta, että osia on enemmän kuin vaikea saada. Tässä kuukauden kellossa on kyseessä kuitenkin tehtaan peruskello tuotantoa 70-luvulta. Star Jewels oli tehtaan peruskellojen mallisto´, joka keskittyi vedettäviin. Näissä hinnat ovat toistaiseksi vielä maltillisia, vaikka noiden hipsterikeräilymallien hinnat ovat alkaneet säteillä valovoimaansa myös näihin peruskelloihin. Varoituksen sanana todettakoon, että netissä liikkuu myös edullisia, Intiasta kotoisin olevia Enicareja, ne ovat tropiikissa korrosioituneita, taulut uudelleen maalattuja ja osa on suoranaisia HMT-kelloista tehtyjä feikkejä. Niitä kannattaa välttää kuin ruttoa.

Enicarin mallisto nimissä olisi ollut selkiyttämisen varaa, sillä usein Enicareissa löytyy useampiakin nimiä samassa kuoressa, niin tässäkin kellossa. Kellon mallistonimi on Star Jewels, mutta kellon takapohjassa mainitaan toinen nimi Ocean Pearl, joka viittaa kellon vesitiiviisiin kuoriin. Ocean Pearlin tunnuksena on hyppäävä delfiini kellon takapohjassa. Lisäksi 60-luvun puolella Enicarilla oli tapana vielä laittaa kelloon sana Ultrasonic, joka taas viittasi siihen, että tehdas alkoi tuotannosssaan ensimmäisenä tehtaana pestä koneiston osat ultra-äänipesurilla (1958 alkaen). Kello on kooltaan kookas, sillä kuoren halkaisija nupin kohdalta on 36mm, kookkaus vaikutelmaa lisäävät paksut korvakkeet. Ranneke kiinnityksen leveys on standardi 18mm. Kellon taulu on liukuvärimaalattu oliivinvihreä, sen väri vähän vaihtelee, riippuen mistä suunnasta valo osuu. Nämä väritaulut olivat 70-luvulla iso hitti ja moni valmistaja teki vastaavia, mutta vain laadukkaimmissa taulun väri vaihtuu valon suunnan mukaan. Kellon kuorireffi 160-54-07 muistuttaa 70-luvun sveitsiläisen standardin mukaista reffiä, mutta ei ole sellainen. Minulla on kokoelemissa samanlainen kello teräksisenä, valkoisella taululla ja siinä on täysin sama reffi, vaikka kuoren materiaali on eri. Toisessa kellossa lievästi erilaisilla teräksisillä kuorilla on reffi 140-54-05. Vaikea siis sanoa onko numerossa minkäänlaista koodia.

Kellossa on koneistona tehtaan oma AR 161, joka oli vedettävä kalenterikoneisto pikasiirrolla. Kellon pikasiirto toimii siten että nupissa on kolme asentoa 1) alhaalla, veto, 2) väliasento osoitinasetus ja 3) pikasiirto. Se toimii siten, että nuppi nostetaan ylös ja painetaan taas alas, kalenteri siirtyy. Konstruktion ongelma on, että nupin tulee helposti nostaneeksi ylimpään asentoon, vaikka halusi vain siirtää osoittimia. Koneisto toimii taajuudella 21.600, joka oli 70-luvulla jo hieman kilpailijoita jäljessä sillä 28.800 alkoi vakiinnuttaa asemaansa yleisimpänä käyntitaajuutena. Enicarin koneistot on pääsääntöisesti, Omegan tapaan, punakullattu (tehdas käytti myös keltakultausta) ja viimeistely taso on korkea. Hyvä kello, joka on kellosepälle ilo korjata.

Kellon kuorireffi on 160-54-07. Enicar AR 161. Käyntitaajuus 21.600, 17 kiveä, Inca-iskusuoja, käyntivara 46h, kalenteri, pikasiirto, käynninkeskiöinti. Koneiston koko 11 3/4" eli 26,4mm.

tammikuu 2018

Lemania Automatic

Lemania jpg Lemania jpg
Lemania jpg Lemania jpg
Lemania jpg Lemania jpg
Lemania jpg Lemania jpg

Lemania Automatic teräskuorinen automaattikello 50-luvun alkupuolelta. Omegan tytäryhtiön kehittämä roottoriautomaatti 50-luvun alkupuolelta. Mielenkiintoiseksi tämän kellon tekee se, että se liittyy vahvasti Omegan kehitystyöhön kehittää roottoriautomaatti. Kellossa onkin paljon teknisiä ratkaisuja ja yksityiskohtia, jotka liittävät sen samaan kehitysketjuun Omegan kanssa.  Tämä panee miettimään ylipäätään Omegan ja Lemanian yhteistyötä ja kuinka vahvasti Omega koneistot ovat tehtaan omaa käsialaa ja paljonko Lemanian kehitystyötä. Tätä koneistoa ei valittu Omega koneistoksi ja syyt siihen ovat ilmeiset. Koneisto on vain 10.5 linjaa (Omega suosi kookkaampaa), se on myös rakenteeltaan vähän sekava, siinä on liian suuri määrä erikokoisia ruuveja, koneisto oli korkea 6,0mm (tosin Omegan ensimmäinen roottoriautomaatti 470 oli myös korkea 5,5mm) koneistossa on Breguet-spiraali, joka on kallis valmistaa ja Omega siirtyi siitä pois. Koneiston viimeistely on samaa tasoa, kuin Omegan koneistoissa ja se on toteutettu myös samalla tekniikalla, Lemaniahan valmistikin Omegalle mm 321 cronokoneistoa. Koneiston ympärillä on erikoinen messingistä valmistettu ja punakullattu koneiston kehysrengas, jonka sisäpinta on kiilloitettu viiste. Se tekee koneistosta todella näyttävännäköisen. Kellon kuoret on tasokkaasti valmistetut, takakannen avaus/sulku on suoraviiste tekniikalla tehty, jota Omega ei itse kelloissaan käyttänyt. Kuoren takapohjassa on 40-luvun kelloille tyypillinen ominaisuusesittely, kiertävä teksti: Stainless steel; Antimagnetic; Automatic; Incabloc; Waterproof; Swiss made.

Koneiston sekunti on toteutettu samoin kuin Omega koneistoissa keskisekuntirellillä (kuvassa 4 koneisto ilman automaattikoneiston osia). Sekuntirelliä kuljettaa tässä samoin kuin Omega automaatissa 470 ja vedettävässä 420, pohjaratas, jossa tuplahammaskehä (näkyy kuvassa 4). Myöhemmissä 60-lukulaisissa (550- ja 600-sarjat) Omegalla oli edelleen keskisekuntirelli, mutta sillat olivat porrastetut, joten tuplakehää ei tarvittu. Muutoin koneisto on toteutettu hieman samaan tyyliin kuin Omegan vasara-automaatit ja rakennelman korkeus viittaa siihen, että koneisto oli kokeellinen. Lemania valmisti koneistosta vielä päivitysversion kaliiperilla 4651, jossa vetopainon kiinnitystä oli paranneltu.

Kuorireffi 9109 A. Koneisto Lemania 4650. Koneiston mitat: halkaisija 10,5" eli 23,3mm. Kiviä 21, Inca-iskusuoja, käyntitaajuus 18.000, painoruuvillinen liipotin, Breguet-spiraali, käyntivara 40h. Koneisto oli tuotannossa noin 1954.


 



Kuukauden kellot 2017

Kuukauden kellot 2016

Kuukauden kellot 2015