www.kellohuoltoloppela.com

Numero-Zenithit

Zenith kellojen prototyypit 1963-64

Zenithin julkistamat prototyypit ovat aiheuttaneet paljon kummastelua kokeneidenkin kelloharrastajienkin joukossa, koska niistä on liikenteessä hyvin vähän tietoa ja nettiäkään selaamalla ei oikeastaan tahdo löytyä juuri mitään konkreettista. Olen koostanut tähän infoa asiasta, jonka olen kerännyt erilähteistä. Mainittakoon, että Rösslerin tai Duvalin kirjoissa ei mainita näitä numero-Zenithejä ollenkaan, vaikka ne ovat erittäin tärkeä osa tehtaan historiaa. Myöskään keräilijät eivät osaa arvostaa näitä kelloja, sillä ne ovat kuoriltaan kovin vaatimattoman näköisiä ja kuorihalkaisijakin on nyky trendin vastainen eli 60-luvun standardia 34mm. 60-luvun alun Zenithit, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, ovat ehkä niitä kaikkein vähiten himoittuja Zenithejä, mutta mielestäni kaiken keräämisen ei tarvitse perustua vain rahalliseen arvoon. Myös kellohistorian säilyttämisellä on oma arvonsa.

Zenith 230 S, jossa koneisto 2532, vuodelta 1964.

Martel-koneisto

Kaiken takana on Martel-nimisen kellotehtaan koneisto.

Kellotehdas Zenith aloitti 1958 tiiviin yhteistyön pienemmän kellotehtaan, Martelin kanssa. Tehtaat olivat tehneet yhteistyötä jo 30-luvulta, kun Zenith oli ostanut Martelin cronokoneistoja, mutta se on toinen tarina. Zenith ostikin Martelin pääosakekannan (60%) vuonna 1959, kun yhteistyötä haluttiin syventää ja estää muiden mahdollinen väliintulo. Syy ostoon oli selvä Martelin korkea osaamistaso ja tarve saada koneisto omaksi, ei lainakoneistoksi, lisäksi Martelilla oli valmiina roottoriautomaattikoneisto, joka Zenithiltä itseltään vielä puuttui. Moni huippumerkki, joka ei saanut kehitettyä omaa automaattia taantui 60-luvun alussa keskitason merkiksi ja kaatui kelloalan lamaan 60-luvun lopussa (esim Alpina). Kysymys oli siis tietyssä mielessä eloonjäämistaistosta, vaikka tulevista alan vaikeuksista ei ollut vielä selkoa. Zenithin taloudellinen tilanne oli 50-luvun lopussa erittäin hyvä. Zenith saneerasi Martelin tehtaan ja siirsi vuonna 1960 kehitystyön ja tuotannon Martel-tehtaan tiloihin, Zenithin pääkonttori jäi Le Lockleen. Samalla se päätti poistaa, sekä tuotannosta että varastoistaan, kaikki vanhat 50-luvun kaliperinsa ja keskittyä kehittämään Martelin koneistoa eteenpäin. Malli oli hyvä, koska samasta koneistosta voitiin tehdä useita versioita: perusmekaaninen, kalenterikello, automaatti ja automaattikalenterilla. Lisäksi malli oli helposti kehitettävissä eteenpäin taajuuden nostoilla. Vanhoissa koneistoissa 40, 126-6 ja 120, halkaisia oli ylikokoa 12 linjaa ja koneistot olivat paksuja, kellotrendi pieneni 60-luvulle tultaessa. Keskisekunti ja pikkusekunti olivat täysin eri koneistot, ei mitään yhteneviä osia kaliipereissa 120 ja 40, eikä ollut automaattia. Taajuuksia ei ollut mahdollista nostaa. Koneistot olivat yksinkertaisesti vanhentuneita! Tämä on faktaa, vaikka meille vintage-harrastajille ne ovat fantastisen upeita koneistoja.

Martel Sporting, koneistolla 1112, noin vuodelta 1956.

Martelin koneistot 1112 ja 1118, joista tuli Zenithejä 1958.

Martel oli ehtinyt kehittää koneistosta tuotantoon koneistot 18.000 taajuudella. Peruskoneistona oli koneisto pikkusekunnilla. Martel oli nimennyt sen koneistoksi 1111. Se oli tuotannossa 1956 alkaen aina tehtaan sulautumiseen Zenithiin 1958 asti. Koneisto keskisekunnilla oli 1112. Lisäksi se kaikkein tärkein automaattikoneisto kalenterilla oli kaliiperi 1118, mutta siitä oli vasta valmistunut prototyyppi. Zenith nämä otti koneistot liki sellaisenaan käyttöön ja nimesi koneiston halkaisijan mukaan 25xx-sarjaksi (halkaisija milleinä, Martel oli käyttänyt koodissaan koneiston linjalukua 11 = 11.5 linjaa). Pikkusekuntikoneisto Martel 1111 oli Zenith 2511, keskisekuntikoneisto Martel 1112 oli Zenith 2522, samata tehtiin kalenteriversio 2522C, jota ei martelilla ehtinyt olla vedettävänä sekä automaatti Martel 1118 oli nyt 2522PC, lisäksi oli kalenteriton automaatti 2522P. Zenith kaliipereissa P-liite tarkoittaa Power = Automaatti ja C-liite Calendar = kalenteri. Koska moni valmistaja oli jo siirtynyt 50-luvun lopulla eteenpäin nopeampiin käyntitaajuuksiin, myös Zenithillä oli suuri kiire kehittää mallistoa heti eteenpäin. Samalla, kun taajuutta nostettiin, hiottiin koneistosta pois puutteita ja hiottiin kivimäärää oikeaksi. Koska asialla oli kova kiire kelloja laskettiin markkinoille suppeina koe-erinä, joiden tauluihin laitettiin numero-koodi, jotta koe-erä olisi helposti tunnistettavissa. Näin syntyivat numero-Zenithit. Mitä ilmeisimmin maahantuojia oli ohjeistettu raportoimaan, jos ongelmia myyntitakuiden suhteen ilmeni.

Numeron alkuperä ja tarkoitus

Zenith oli laittanut varastoistaan markkinoille 1962 loput legendaariset kaliiperi 135 koneistot brändillä 2000. Ilmeisesti Zenith koki että tässä on nyt kehitteillä jotain samantapaista suurta ja se nimesi kaliiperin 2532 ensimmäisen koerän 2300. Kehitteillä oleva koneiston 2522 kehitysversio oli nimetty 2532, joten kolmonen taulussa viittasi ilmeisesti juuri tähän asiaan. Toinen koeversio nimettiin 230 S (S = Special).
Kaliiperista 2531 tehtiin versiot 2200 ja 220 S. Automaattikaliiperista 2532P tehtiin versiot 2500 ja 250 S, jne. Koska kellot ovat siis prototyyppejä, ne on julkaistu tuotantoontulon kärkijoukoissa eli sarjan ensimmäisina 1963-64 Useimmat S-versiot tulivat hyväksytyiksi ja ovat siis aivan samoja kuin varsinainen kaliiperi, mutta kelloista löytyy myös eroavuuksia, kuten on arvattavissa faktasta, että kaikkia on kaksi versiota. Minulla on tuo 250 S ja se on rakennettu kalenteriautomaatin koneistonpohjaan, vaikka virallisessa versiossa oli eri pohja kalenterittomalle ja kalenterilliselle. Lisäksi tuossa 250 S kellossa on version 2522PC päätykivet käynti- ja pohjarattaalla, vaikka virallisessa versiossa on Kif Duofix-vastakivet käyntirattaalla. Koneistossa on siis kivet erilailla kuin normi 2532P koneistossa. Koneistoissa ilmenee tyypillisesti kaliiperimerkinnässä virheitä, kellossa saattaa olla merkitty koneistoksi 2532C tai 2532PC, vaikka siinä ei ole kalenteria. Kyse ei ole siis siitä että joku kelloa korjannut olisi sekoitellut osia, vaan koska kyseessä on prototyyppi, tehdas on vain rakentanut kellon näillä osilla. Tarkat kaiverrusmerkinnät eivät ole olleet testin tarkoitus. Vastaavaa näkee myös 60-luvun lopun 2562 ja 2562P koneistoissa, koneistoon on kaiverrettu 2562PC, mutta C on poistettu poraamalla/niittaamalla ennen osan niklausta. Näitä kelloja ei kuitenkaan ole merkitty tauluun, vaan koneistot ovat normaalimalleissa sisällä.

Uuden ja vanhan kaliiperien vertailu

Kellojen peruskäyntitaajuus on 18.000 eli 5Hz. Zenith joka lähti käyntitaajuus-kilpaan vähän jälkijunassa hyppäsi kokonaan yli 60-luvulla suositusta taajuudesta 19.600 (5,5Hz) ja siirtyi suoraan taajuuteen 21.600 eli 6Hz. Tällä toimella se oli kilpailukykyinen aina 60-luvun lopulle asti.

Ensimmäisen sarjan alkupään koneistot, varsinkin automaatti 2522PC, koneistot olivat olleet vähän krouvin näköisiä, mutta 2532 koneistossa oli kaikissa versioissa hyvin tehty koneiston viimeistely. Helpointa on erottaa 2522- ja 2532-sarja toisistaan. rukkaosoittimesta 2522 oli häntä rukkaosoitin, kun taas 2532-sarjassa on epäkeskoruuvillinen hienosäätö.

Kuvissa Zenith 2522P ja 2532PC. Etenkin vetopainon viimeistelyssä on iso ero.

Numero-Zenithit

Zenith 220 S, jossa koneistona 2531, vuosilta 1963-64.

Zenith 240 S on varustettu kalenterikoneistolla 2532C ja 250 S automaattikoneistolla 2532P.

Zenithin muut numerokellot

Zenith teki vielä 70-luvulla vastaavan numerokellon kaliiperista 2572PC, se oli 6400. Muista Zenith koneistoista ei ole tehty prototyyppejä.
Numerolla 28800 taulussa mainostettiin 1969 alkaen Zenithin silloista uutuuskoneistosarjaa 2562, joka toimi mainitulla high speed taajuudella 28.800.
Vuonna 1958 Zenith teki Italian laivastolle 200m vesitiiviin kellon (2500 kpl), koneistona kaliiperi 120. Kellon tauluun oli merkitty S. 58. Vuonna 1960 kellosta tehtiin automaattiversio, ilmeisesti koneistolla 2522P.

Kirjoitus julkaistu 7/2016 HL