www.kellohuoltoloppela.com

Omega 550- ja 600-sarjat

Omega 565 jpg Omega 601 jpg

Omegan 60-luvun isoimman kaliperiperheen 550-sarjan koneistot olivat vastuussa Omegan automaattikelloista koko vuosikymmenen. Vedettävät koneisto 600-sarjassa olivat koneistosarjan tytärmalli. Koneistosarjan halkaisija on 12,5"' eli 27,9mm. Koneiston korkeudet vaihtelivat kalenterittoman vedettävän 60x-sarjan korkeudesta 3,35mm aina tuplakalenterin 75x-sarja 5,68mm. Koneiston toimintataajuus on koko sarjassa oli 19.800 A/h eli 2,75Hz. Kantamallissa on 17 kiveä, pääversioissa ja kronometrissa 24 kiveä. Vedettävissä koneissa oli aina 17 kiveä. Koneistojen käyntivara on 38 tuntia (Omega Tecnical Guiden mukaan. Joissain ilmoitetaan käyntivaraksi 50 tuntia, mutta mitataanko kellon huomioiden kellon heilahduksen amplitudi vai vain osoittimen liike.) Käyntilaitteessa on käynninkeskiöinti, rukkauksen hienosäätö. Iskusuoja on Incabloc. Käyntikulma (Lift Angle) on 49 astetta.

Omegan kaliiperit, jotka kuululuvat 550 perheeseen ovat: 550, 551, 552, 560, 561, 562, 563, 564, 565, 750, 751 ja 752. Sarja jakautuu kahteen isompaan osioon, kalenterittomat ja  kalenterilliset koneistot. Koneistosarjan tuotanto alkoi 1958 ja päättyi virallisesti 10 vuotta myöhemmin 1969, mutta koneistoa käytettiin vielä 70-luvun alkupuolella varastoon tehdyillä koneistoilla.

Sekä vedettävän että automaatin koneistosarjan halkaisija on 12.5"' eli 27,90mm eli Omega koneistot ovat pari milliä kookkaampia kuin 60-luvulla yleisesti vakiintunut koneiston koko 11,5"' eli 25,6mm. Koneistojen korkeudet: 600 - 3,35mm, 610 - 3,85mm, 550 -  4,50mm, 560 - 5,00mm, 563 - 5,05 ja 750 - 5,55mm. Koneisto on rakennettu epäsuoralla keskisekuntilla toimivaksi. Sekuntiosoitin on kiinni sekuntirellissä, joka ei ole osa ratasjuoksua. Tämän vastakohtana on arkitehtuuri, jossa on suoraratasjuoksu. Esimerkkinä suorastaratasjuokususta mainittakoon Zenith (25xxPC) tai ETA-koneistot (ETA 2824), joissa sekuntiratas on osa ratasjuoksua ja sekuntiosoitin on rattaassa kiinni. Automaattikoneisto toimii yhdellä vaihtajarattaalla, mutta on kahteen suuntaan virittävä. Koneisto on kehitetty eteenpäin Omegan 470-500 sarjasta, jossa oli tiettyjä teknisiä heikkouksia ja se oli paljon paksumpi kuin 550-sarja. Koska sarja oli rakennettu kehittäen eteen päin kalenterittomasta koneistosta kalenterilliseksi ja lopulta pikasiirrolliseksi. on pikasiirron toiminta hieman kömpelö. Se toimii nykimällä nuppi ylös osoitin asetusasennosta. Usein kalenteria tulee tahattomasti siirrettyä, kun nuppi siirtyy vedettäessä liian ylös, vaikka piti vain asettaa aika.

Automaattikoneistot Ei kal Kalenteri Pikasiirto Tuplakal.
Julkistus sarjalle 1958 1958 1966 1966
Kantamalli 550 560 563 750
Kronometri 551 561 564 751
Pääversio 552 562 565 752

Omegan systeemissä kutakin koneisto mallia on tehty siis kolme versiota: Kantamalli (550, 560, 563 sekä 750 ) tämä on 17 kivinen "koepainos", käytetty yleensä ensijulkistuksessa esim Seamasterissa ja myöhemmin varastoon rakennetut on poistettu jossain pienemmässä mallissa. Kronometri (551,561,564 sekä 751) kronometriä käytettiin alunperin vain mallissa Constellation, mutta 60-luvun lopussa tehtiin Seamaster kronometrejä ja 70-luvulla jopa Geneve malleissa oli kronometrikoneistoa. Pääversio (552,562, 565 sekä 752), joka oli sama kuin kronometri, mutta ilman testausta, sarjan eniten valmistettu malli.
Kaliiperien käyttö jakautuu siten, että Kantamallia on käytetty ensi julkistuksessa (esim Seamaster tai joku profiilimalli) ja myöhemmin perus Omega-kelloissa ilman alabrändiä ja loput koneistot varastoista käytettin pois 1968 alkaen Geneve malleissa. Kronometriä käytettiin 60-luvulla vain mallissa Constellation. 70-luvulle tultaessa tehtiin ensimmäiset Seamaster kronometrit ja 70-luvun puolivälissä myös mallissa Geneve oli kronometrikoneistoja. Pääversio, joka oli kivimäärältään sama kuin kronometri, syrjäytti kantaversion tuotannosta. Pääversio oli tarkoitettu kaikkiin muihin malleihin, kuin Constellationiin.

Automaatti ilman kalenteria

Kalenteriton versio oli luonnollisesti sarjan ensimmäinen versio ja kantamuoto. 550 tulikin tuotantoon jo 1958. Kalenterittomia koneistoja ovat 55x-koneistot (550, 551 ja 552). Niitä valmistettiin läpi tuotantoajan, tosin 552 korvasi nopeasti vähemmän kivisemmän 550 koneiston. 550 oli perusversio 17 kivellä, 551 kronometritestattu ja tarkoitettu Constellation malliin, 24 kiveä. Omegalla kronometrilllä oli aina oma numero. 552 oli päivitysversio kivimäärällä 24, mutta ei testiä. Koneiston korkeus on 4,50mm. Kaliiperien 551 ja 552 ainoa ero on kronometritesti.

Automaatti kalenterilla

Kalenterilliset jakautuvat kolmeen osioon:

  1. Pikasiirrottomat,
  2. Pikasiirrolliset 
  3. Tuplakalenterilliset

1. Ensimmäisen sukupolven kalenterikello ei omannut vielä pikasiirtoa. Kalenteriversio 560 tuli liki yhtäaikaa tuotantoon kuin 550, vuonna 1958. Myös se oli 17 kivinen kuten 550. Siitä oli versiot 561 kronometritestattu Constellation versio, 24 kiveä ja 562 ilman testiä, mutta 24 kiveä. Koneiston korkeus on 5,00mm.

2. Vuonna 1966 Omega julkisti pikasiirron. Omegan pikasiirto toimii nostamalla nuppia osoitin asetusasennosta vielä 3.asentoon ja kalenteri siirtyy pykälän.  563 matalakivinen perusversio (17kiveä), 564 kronometritestattu Constellation versio, 24 kiveä ja 565 24 kiveä, ei testiä. Omegan pikasiirtomekanismi ei ollut maailman edistyksellisin, koska se oli rakennettu jo olemassa olevaan koneistoon 560. Sen ongelmana oli, että kun halusi vain asettaa aikaa, nuppi nousikin ylös asti ja kalenteri siirtyi seuraavaan päivään. Korjaamiseksi nuppia piti nykiä 30 kertaa uudelleen, jotta kalenteri näyttää taas oikein.Vanhan koneiston kehitystyö rajaa voimakkaasti mitä voi tehdä, mitä ei. Pikasiirto oli kuitenkin merkin käytössä hyvin aikaisessa vaiheessa, pikasiirto taisi olla aiemmin vain Eternalla. Koneiston korkeus on 5,00mm.

3. Vuonna 1966 Omega julkisti myös tuoplakalenterikoneiston eli kellon josta näki sekä päivämäärän että viikonpäivän. Myös siitä oli kolme versiota. Kantaversio 750 17 kiveä, 751 kronometri, 24 kiveä sekä 752 24 kiveä. Viikonpäiväkalenteri oli toteutettu niin, että se nosti selvästi koneiston paksuutta ja teki siitä pullean, onneksi muoti 60-luvun lopulla alkoi suosia kookkaampia kelloja, joten ongelma ei ollut suuri. Koneiston korkeus on 5,68mm.

Koneistojen tuotantoajat

Koneistosarja alkoi siis koneistolla 550 vuonna 1958. Koska koneistojen ero on vain kivien määrä ja ovat käytännössä täysin sama koneisto, ne ovat versiot syntyneet täysin samaan aikaan. Se miksi Omega ylipäätään on tehnyt rinnakkaiset versiot 550 ja 552, on jokseenkin mysteeri, sillä kustanne tehtaalle on ollut kutakuinkin sama. Ehkä kyseessä on vain markkinointikikka, jolla on saatu samalle koneistolle kaksi julkistuspäivää ja huomiota sitä kautta. Kalenterillinen malli 560 julkistettiin samaan aikaan kalenterittoman 550 kanssa. Kalenterikoneistosta ilman pikasiirtoa 562 luovuttiin 1968 eli hieman aiemmin kuin muista malleista.

Kalenterikoneisto pikasiirrolla 563 julkistettiin 1966. Tuplakalenterikoneisto 750 julkistettiin myös 1966. Miksi tuplakalenteri ei ole 570 on jokseenkin mysteeri (580 ja 590 olivat jo käytössä). Voi olla että numero oli varattu 470 sarjan päivitys-versiolle, kuten 490 oli päivitetty kaliperiksi 590. Sitä ei koskaan tullut, koska koneisto hylättiin. Suurin osa 750-52 koneistoista sijoittuu vuosille 1968-72.

550-sarjat korvaava 1000-sarja (1000, 1001 ja 1002) tuli markkinoille 1968. Se oli hintava ja käytettiin lähinnä parhaissa Seamaster melleissa (PloProf) ja Constellationissa. Kun 1972 markkinoille saatiin tämän seuraaja 1010-sarja ja liiat varastokoneistot oli tähän mennessä käytetty pois, tuli sarjan koneistot 1012 ja 1022 myös edullisempaan Geneve malliin.

Vedettävät koneistot, 600-sarja

Vedettävät koneistot 600- ja 610-sarjat (600, 601, 602, 610, 611 ja 613) ovat 550 koneistosarjan sisarsarja. Koneistojen arkkitehtuuri on samanlainen ja koneistoilla on useita yhteisiä osia. Huomioitava ero on, että vedettävässä 601, joka päättyy ykköseen, on päivitysversio ja kakkoseen päättyvä 602 taas on kronometri, kun taas automaateissa ykköseenpäättyvä versio on aina kronometri. Asia on hieman epälooginen. Vedettävä koneistosarja ei ollut niin laaja kuin automaattisarjat, mutta määrällisesti sitä valmistettiin enemmän, koska peruskoneisto 601 oli myydyin koneisto, siihen päätyi asiakas, jolla kukkaro ei venynyt 552 automaattin, mutta kuluttaja halusi ostaa Omegan. Koneisto oli Seamaster-mallissa käytössä malleissa Seamaster De Ville, Seamaster 600 sekä Seamaster Cosmic. Lisäksi 601 ja 611 olivat käytetyin koneisto myös Geneve- mallissa. Koneistosarja tuli tuotantoon 1960 koneistoilla 600 ja 610, ne päivittyivät uusiin versioihin 601 ja 611 vuonna 1962. Muutos koski lähinnä läyntilaitteen rukkauslaitetta, joka oli alunperin ns Reed's regulator eli talon ulkopuolinen patentti. Se korvautui omalla ruuviepäkeskorukkauksella, joka pudotti tuotantokustannuksia.

Vedettävät koneistot Ei kal Kalenteri Julkistus
Kantamalli 600 610 1960
Kronometri 602 - 1962
1. päivitysversio 601 611 1962
2. päivitysversio, pikasiirto - 613 1966

Pikasiirrollinen koneisto 613 ei ole oma mallinsa, kuin päivitys koneistoon 611. Se tuli markkinoille vasta aivan tuotannon loppuvaiheessa kun, tehtaalla oli kiire poistaa varastoon rakennettuja koneistoja hyllyiltä, eikä niinkään rakentaa lisää, joten tuotanto jäi pieneksi. Koneistoa löytyy kuitenkin vedettävistä profiilimalleista kuten mm Geneve Dynamic ja Seamaster Cosmic malleista. Koneistoissa 601 ja 611 on myös päivitys, joka ei ole saanut omaa merkintää kaliiperiin. alunperin kruunurattaan kaksi ruuvia olivat upotellu viistekannoilla kruunurattaan sydämen pinnantasoon, mutta 70-lukulaisissa tapaa mallia, jossa ruuvit ovat lieriökammalla pinnan päällä. Ihan viimeisissä koneistoissa on myös koneistonpohja, joka on yhteinen malleille 601 ja 613 eli kal 601 koneistossa on pohja, jossa jyrsitty paikat kalenterinsiirto ja välitysrattaille, mutta ei ole asennettu rattaiden laakeritolppia. Näissä koneistoissa myöskään pohjan ja siltojen pintakäsittely muistuttaa kaliiperia 1012. Näitä koneistoja tapaa aivan viimeisissä Geneve-malleissa, tällä koneistoilla.


Kehitystyö

Koska automaattikoneiston valmistus levittyy kokonaiselle vuosikymmenelle, jokainen ymmärtää, että ko ajassa on myös tapahtunut kehitystä ja osia on Omegan toimesta päivitetty parempiin. Esim kalenterinsiirtorattaasta löytyy kelloissa neljää versiota. Koneistoja on päivitetty kuuden osan kohdalla. Pääosin koneistosarjaan tehdyt parannukset koskevatkin kalenteria. Vaikka Omegan tehtaalla on ollut valtavat varastot osia, jotkin osat ovat ehtymässä myös Omegalta. Esim vaihtajaratas on sellainen, sitä saa tehtaalta vain kierrätysosana (vanha pitää lähettää tehtaalle kunnostukseen). Tämä on yleensä merkinnyt, että saatavuus loppuu kokonaan muutaman vuoden sisällä. Omega huolloilla on myös käytössä työkalu, jolla osa voidaan purkaa ja kunnostaa, jos se ei ole rikki tai ruostunut. Myös koneiston vetopainonlaakeri on erikoisvälineillä vaihdettavissa, kokonaista vetopainoakin on vielä tarjolla, mutta osa on hintava.

601 ja 611 koneistoista löytyy toisistaan eroavaa koneistoa 60-luvun koneistot ja hieman eroavat 70-luvun koneistot. Eron näkee kruunurattaan keskiön kahdessa ruuvissa. Vanhemmissa ruuvit on upotettu keskiöön viistekannallisilla ruuveilla ja uudemmissa lieeriökantaruuvit jäävät osan päälle. /0-lukulaisissa siltojen ja pohjan pintakäsittely näyttää erilaiselta. joissakin yksilöissä kaliiperin 601 pohjassa, taulun puolella on paikat kalenteriosille, mutta esim laakeri tolppia ei ole asennettu. Tehdas on siis tehnyt yhden pohjan, johon voi rakentaa joko kal 601 tai 611.


Huoltaminen

Omega kello kannattaa huoltaa aina Omega-valtuutetussa huollossa, tällöin varmistut siitä, että kellosi saa sellaisen huollon kuin tehdas haluaa sille tehtävän. Kaikki sellaiset osat vaihdetaan, jotka on syytä vaihtaa. Moni ei ymmärrä esim sitä että Omegalla on nuppeja ja laseja lukuisia versioita, joka toki kokonsa puolesta sopivat kelloon, mutta vain yksi on oikea (esim vintage-Omegan yleisin plexilasin koko on 316 ja Omegalta löytyy 12 erilaista lasia tässä mitassa). Vaikka kellon toki pystyy Kelloseppäkoulun käynyt seppä huoltamaan, osat ovat kuitenkin vain valtuutettujen huoltojen käytössä. Tyypillisimmät virheet niin tämän kuin muidenkin Omega kellojen huollossa on virheellinen öljyäminen ja väärillä öljyillä öljyäminen. Myöskään kaliiperin erikoistyökaluja ei ole muutakuin Omega-huoltojen saatavilla (vaihtajarattaan purkutyökalu, vetopainonlaakerinkorjaustyökalut). Harvemmalla ei-Omega huollolla on käytössä edes Osoitinasetuskonetta, johon saa kaliperikohtaiset osoitinasetusalustat kiinni. Vain kunnollinen ja luotettava laitteella saadaan aikaan kunnollinen osoittimien kiinnitys. Käsivaralta kiinnitetyt osoittimet on harrastelijahuoltojen hommaa. Omega huollon kruunaa tietysti alkuperäisosat kuoriin, lasi, nuppi, tiiviste. Ilman niitä huolto on enemmän tai vähemmän vajaa.

Kuorenosat

Omegan etu moneen muuhun merkkiin verrattuna on ylivoimaisesti paras varaosien saatavuus, vastaavaa ei tarjoa mikään muu merkki. Omega valmistaa yhä uusia nuppeja, tiivisteitä ja laseja aina 50-luvun kelloihin asti, joten koneistoltaan ehjän saa kuoriosiltaan helposti hyvään iskuun. Ei riitä, että tehtaalla on hyllyssä vanhaa roinaa, nupit, tiivisteet ja plexilasit vanhenevat myös varastossa. Tiivisteiden kumi ei kestä aikaa, varsinkin, kun niitä ei ennen 90-lukua varastoitu edes ilmatiiviisti. Alkuperäinen nuppi on haastava osa tehtaalle, sillä Omegalla on sadoittain erilaisia nuppeja. Osien valmistus vintage-malleihin ei ole varsinaisesti business, vaan enemmänkin PR-homma. Omega kuuluu harvoihin ja valittuihin tehtaisiin, jotka valmistavat yhä uusia hesaliitti- eli plexilaseja sekä nuppeja vanhoihin malleihinsa. On suuri ero onko nuppi tai lasi vanhaa varastoa vai hiljattain valmistettu, sillä pleksilasit kuivuvat ja nuppien tiivisteet sulavat tai kuivuvat. Olen itsekin joskus tilannut merkin xxxxxx kierrenupin, joka tuli tehtaalta ja siinä oli valmiiksi sulanut tiiviste, eli se oli vanhaa varastoa. Suurinosa kellotehtaista ei valmista lainkaan kuoriosia 2000-lukua vanhempiin kelloihin, myyvät, jos vanhaa roinaa on tehtaan hyllyillä. Tänä päivänä suurinosa kellomerkeistä ei toimita osia kymmentä vuotta vanhempiin. Uusia malleja tulee useita per vuosi, 10 vuodessa on satoja malleja, jos kaikkiin tarjotaan osia esim 20 vuotta, kulut kasvavat massiivisiksi. Kun tarjonta on 10 vuotta, ne voidaan tehdä varastoon samaan aikaan kun kello on tuotannossa ja that's it! Jotkut tehtaat valmistavat joitain osia tärkeimpiin avainmalleihin (Zenith Defy), mutta eivät perusmalleihin tai vanhin tuettu malli on vuodelta 1970. Omegan tuki yltää vuoteen 50-luvulle kuoriosilta.

Lasi

Omega kuuluu harvoihin ja valittuihin tehtaisiin, jotka valmistavat yhä uusia hesaliitti- eli plexilaseja vanhoihin malleihinsa. Lasien valmistaminen kelloihin ei ole niinkään kaupallinen vaan imagollinen ratkaisu, sillä kellokeräily ja kellojen esittely netissä on tehtaalle arvokasta pr:ää, jota ei saa millään summalla rahaa. Kuten useimmat kelloharrastajat tietävätkin on Omegan hesaliitti sainattu eli lasin keskellä, sen sisäpinnassa on sekuntiosoittimen navan kohdalla pienen pieni Omegan merkki. Tuo merkki ei ole ainoa ero verrattuna ns tarvikelasiin, vaan Omega on käyttänyt lukuisia eri korkeuksia laseissaan tai lasin profiili poikkeaa standardista. Suosituinta halkaisijaa 316 Omegalla on yli kymmenen eri korkuista/mallista, joten oikea Omega-lasi antaa kellolle paljon muutakin kuin vain tuon pienen logon. Hesaliittilasit ovat osia, joihin ikä vaikuttaa, niitä ei voi varastoida vuosikymmeniä. 40 vuotta vanha lasi isolla riskillä hajoaa paikoilleen asennuksessa, johtuen muovin kuivumisesta ja haurastumisesta. Kellojen lasi alkaa myös iän myötä samentumaan. Monasti vaikka kellossa on naarmuton lasi, uusi lasi antaa kellolle uuden ilmeen, vain koska taulu näkyy uuden lasin läpi niin paljon paremmin. Jokainen on varmaan vaihtanut joskus vanhaan CD-levyyn uudet kannet, ero on sama.

Nuppi

Alkuperäinen nuppi on siinä mielessä haastava osa tehtaalle, että Omegalla on sadoittain erilaisia nuppeja. Nuppeja tehtiin usein ihan saman näköisiin rinnakkaismalleihin hieman erilaiset, jotta saatiin erimalleille omaa erityispiirrettä. On kuitenkin huomioitava, että tehdas on myöhemmin yhdistellyt joitakin nuppeja eli uusi nuppi ei ole aina 100%sen identtinen kellossa alunperin olleen kanssa, erityisesti tämä koskee pienien sarjojen malleja. Tehtaan mielestä on tärkeintä, että kelloon löytyy sopiva nuppi ja kelloa voi siten käyttää. suurta porua on aiheuttanut esim 50-luvun constellationin ns mutterinuppi, joka on korvattu hakkuullisella nupilla. Kun asiaa oikein miettii, omega siis tekee ylipäätään vielä nuppia yli 70 vuotta vanhaan kelloon! Tekeekö esim Rolex? No, ei tee yhtään mitään. Pelkästään nuppeja Omega on käyttänyt useampia satoja ja satoja malleja eli kirjo on ollut todella valtava. Useimpia Omega-nuppeja tehdään kahdessa perusvärissä teräksenvärinen ja kullanvärinen. 60-luvun nupit kultakelloissa eivät ole kultaa, vaan kullattuja. joitakin dubleenuppeja on tehty kahdessa värissä keltakulta ja punakulta. Nupit ja lasit tyypillisesti ovat osia, jotka teetetään alihankkijoilla ja kun alihankkija vaihtuu, pitää uuden alihankkijan alkaa tehdä nuppia, tällöin nuppi voi hieman muuttua, vaikka on edelleen saman mallin nuppi. Keräilijät ovat erikoistuneet tälläiseen alkuperäisyyteen esim Speedmastereissa, mutta jos alkuperäis osia saisi yhä tehtaalta, niiden keräilyarvo ei tietenkään olisi sitä mitä ne nyt ovat. Keräilyssä saatavuus on A ja O.
Jos maailmassa on parisataa kelloa, jossa on jotain harvinaista nuppia, koneet eivät käynnisty, sillä tuotanto vaatii, tietyn valmistusminimin. Nuppeja ei voi valmistaa varastoon sadoittain/tuhansittain, sillä osa vanhenee. Nuppi on nettikeskustelujen seurauksena juuri se osa, jonka aitouden aloittelevakin kelloharrastaja pyrkii varmentamaan katsomalla onko logoa vai ei. Aidossa Omega nupissa on aina logo.


Kirjoitus julkaistu 4/2020, HL