60-luvun lopulla seinäkelloihin (konttorikellot ja keittiökellot) kehitettiin erilaisia edullisia ja tarkkoja paristollakäyviä koneistoja. Ranskalaiset (LIP) keksi kehittää ns liipotinmoottorikellosta rannekellon. Koneistossa on liipotin kuten rannekellossa. Liipotinmoottorikello toimi päinvastoin kuin rannekello. Rannekellossa voima tulee jousikotelolta ja menee rataskoneiston (välissä siis minuuttiratas ja sekuntiratas) kautta liipottimelle, joka säätelee voiman purkautumista. Liipotinmoottorissa sähkö antaa heilahdusvoimaa liipottimelle, joka liikuttaa rataskoneistoa. Ensimmäisten paristokäyttöisten rannekellojen suurin ongelma oli virtalähde, eil paristo. Pariston kesto rannekellossa oli heikko, vain noin puoli vuotta ja kaiken lisäksi ne olivat kookkaita, pienimmät patterit olivat nykyään herätyskelloissa ja lasten pelilaitteissa käytettävien LR44 kokoisia. Sveitsiläinen Max Herzel keksi ja patentoi äänirautakellon ja kiersi esittelemässä keksintöään jokaiselle merkittävälle sveitsiläiselle kellotehtaalle.Turhaan, kaikki sanoivat patentti ei voi toimia käytännössä kellossa ja se on lisäksi liian vaikea ja kallis valmistaa. Amerikkalainen Bulova kuitenkin kiinnostui kellosta. Kellon kehitystyö alkoi jo 1960, mutta varsinaisesti kello saatiin myyntiin vasta vuosikymmenen lopulla n. -68. Nähdessään Bulovan menestysmarssin, sveitsiläiset päättivät hypätä kelkkaan ja äänirautaa alettiin valmistaa Bulovan-lisenssillä. ESA9162 ja ESA 9164 ääniraudat tulivat markkinoille 1971. Liian myöhään. Quartz-kello oli jo keksitty ja ääniraudan valmistus päättyi sveitsiläisten osalta noin 1974, Bulova itse valmisti äänirautaa vuoteen 1977 asti, jolloin 2. sukupolven quartz-kellot, askelmoottorilliset quartzit tulivat markkinoille.
Maailman ensimmäisenä quartz-kellon sai markkinoille Girard-Perregaux vuonna 1970 ja vuonna 1971 se toi markkinoille kerran sekunnissa askeltavan ja 32768Hz värähtelevän koneiston, systeemi, jota quartz-kellot käyttävät tänäkin päivänä. Kellossa sen integroitupiiri jakaa värähdyksen niin nonta kertaa, että tuloksena on yksi, tämä yksi on yhtä kuin 1 sekunti. Koneiston roottori pyörähtää kerran sekunnissa ja rataskoneisto siirtää sekuntiosoitinta 1/60 osan verran täydestä kierroksesta eteenpäin, kun sekunti askeltaa 60 kertaa eli täyden kierroksen syntyy lopulta 1 minuutti. Sekuntiratas kuljettaa minuuttiosoitimenratasta 1/60 osan täydestä kierroksesta eteenpäin, yksi minuutti ja osoittimen täydestä kierroksesta 60 minuttia. Rataskoneiston välitys siirtää tuntiratasta 60 minuutin ajassa eteenpäin matkan, joka vastaa minuuttiosoittimen 5 minuttia, näin syntyy 1 tunti. Sekuntiosoitittomassa kellossa jako voi tosin päättyä vaikka 20:een, silloin koneisto askeltaa 3 kertaa minuutissa ja rataskoneisto huolehtii siitä, että minuuttiosoitin askeltaa 1/3 minuuttia per askellus.
Kuvassa 1 Ensimmäinen quartz-kello G-P 352-532. Oikealla laatikkokide.
Keskellä olevaa muovista ratasta kuljetti sähkömoottori, jonka relli näkyy
valkoisen rattaan kohdassa klo 8:00.
Kuvassa 2 Kellon taulu.
Kello maksoi markkinoille tullessaan äänirautakelloihin verrattuna ainakin
kymmenkertaisesti, mutta sen teknologia vanheni parissa vuodessa.
Kuva1 ESA 9180 (Rado) varhaisimpia quartz-koneistoja ja
ensimmäinen ETA/ESA:n valmistama malli.
Alalaidassa näkyy ns ruumiarkku-quartzkide.Taajuus 32768Hz, kiviä 7, keskisekunti,
kalenteri, sekunnin pysäytys nuppi nostettaessa. Mitat:13" =29 mm korkeus 5,75
mm (koneistonkorkeus ilmoitetaan ilman osoitinputkia). Valmistettiin myös tuplakalenterilla cal 9181. Tuotantoon 1972.
Kuva2 GP 2369 (IWC) Kellossa ns kapselikide (merkittävästi
pienempi kuin laatikkokide), jollaista
käytetään myös nykyaikaisessa quartz-kellossa. Voimalähteenä vielä sähkömoottori,
jonka laakeri international tekstin päällä, se kuljetti näkyvää ratasta.70-luvun
lopulta.
Kuva3 Omegan ensimmäinen quartz-koneisto, legendaarinen MegaQuartz cal 1310. Kuvassa
alhaalla ns meltorauta (siinä teksti Omega), joka suojasi roottoria
magnetismilta. Legendaarisinta koneessa oli roottorin heikko vääntövoima.
Roottori oli kellossa poikkeuksellisesti poikittain ja hammastus jääkairan
näköinen. Taajuus 32768Hz, kiviä 8, keskisekunti, tuplakalenteri,
sekunninpysäytys nuppi nostettaessa. Mitat: 13" = 29 mm korkeus 6,35
mm.Tuotannossa 1973-78. Valmistui 20.000 kpl. Koneistoa käytettiin myös
Tissotissa kaliperilla 2100.Tissot ja Omega olivat jo tuolloin SSIHn osia,
konsernin, joka nykyään tunnetaan Swatch Groupina.
Kuva4 Tissotin cal 2030. Kellossa moottorisiirto, nupin
ylösnostamalla vain tuntiosoitin liikkui, min.osoitin liikkui kun nuppia
painettiin alas 5sek päästettiin ylös ja painettiin heti alas, jolloin sekunti
ja minuuttiosoittimet alkoivat juosta eteenpäin.Kellolla siis pystyi helposti
siirtämään aikavyöhykettä ulkomaille mentäessä. Taajuus 32768Hz, kiviä 2 (kivet
moottorissa, paristosta oikealla), keskisekunti, kalenteri. Pariston oikealla
puolella näkyy, kellon sydän sähkömoottori, jonka akselissa on relli (=pieni
hammasratas), joka pyörittää koneistoa.
Kuva5 Omega 1370, moottorisiirtokone. Taajuus 32768Hz,
kiviä 7, keskisekunti, kalenteri,. Mitat: 25,60 mm korkeus 4,80mm. 70-luvun
lopulta.Tissot käytti myös tätä konetta kelloissaan. Valmistajaksi siltaan
kaiverrettu SSIH eli quartz-kellojen valmistusta varten perustettu EEM = Ebauches Electroniques SA.
Verrattuna vanhempaan versioon (Tissot 2030) kellossa ei enää ole
sähkömoottoria, vaan puoliksi avoin, vielä ei purettavissa oleva kapseli, jossa
roottori.
Kuva6 Vastustaja idästä. Citizenin Chystron cal 8630A. Japanilaiset pyrkivät
yksinkertaisuuteen ja olivat sveitsiläisiä 10 vuotta edellä tekniikassa ja
integroitujenpiirien valmistuksessa. Kellossa nykyaikaisen askelmoottorin varhaisversio.
Askelmoottori syrjäytti täysin sähkömoottoriin perustuneet systeemit
rannekelloissa 80-luvun alussa. Taajuus
32768Hz, kiviä 7, keskisekunti, kalenteri. 70-luvun puoliväli.
Huom! Yllä esitellyt 70-luvun quartz-kellot ovat lähinnä museotavaraa, eivätkä ole enää huollettavien piirissä. Usein niistä on elektroniikkaosan juotoksetkin alkaneet rapautua. Kuvien 4, 5 ja 6 kelloja on kuitenkin vielä huollettu, mikäli kellon kuntoa muutoin antaa myöten.
Kuva7 ESA 940.111 (Zenith) tuotannossa 1978-84,
Normline-sarjan koneisto, taulunpuolen ja osoitinasetuksen osat olivat osittain samoja kuin
ETA2798 automaatissa.Tämä koneisto on nykyaikaisen sveitsiläisen quartz-kellon
esi-isä. ETA siirtyi samalla tällä kaliiperilla nelinumeroisesta kaliiperista
kolme+kolme-systeemiin. Koneisto jäi kuitenkin lyhytikäiseksi koska se oli
suurikokoinen 13" =29,0 mm, korkeus 5,40mm ja miestenkellon quartz-koneen uudeksi
halkaisijastandardiksi
tuli 11,5" =25,6 mm.
ESA940xxx koneisto on vielä huollettavissa, jos osia ei ole rikki.
Koneistoa valmistettiin niin pieni määrä, että sähköosaa ei ole saanut sitten
vuoden 1987. Myös osoitinasetuksen osat ovat loppuneet.
Kuva8 ETA 555.111 (kuvassa sen pienempi versio 556.111).
Modernin quartz-koneiston kantamuoto. Konestoa valmistettiin 4 koossa ETA 555.111
= 11,5" eli 25,6mm, ETA 555.411 = 10,5" eli 23,3mm, ETA 556.111 7,75" eli 17,2 mm
ja ETA 556,411 8,75" eli 19,4mm. Koneistojen korkeus oli 2,75mm. Alkuun ideana
oli, että viimeinen numero reffissä on kehitysversio, toiseksi viimeinen kertoo,
onko kalenteria 0=ei, 1,=kalenteri, 2= tuplakalenteri, mutta kehitysversioita
tuli niin paljon, että kuvio sekottui. Koneisto tuotannossa 1982-1984, jonka
jälkeen sen korvasi liki vastaava ETA 955.111 ja sen variaatiot. Ensimmäisenä
ETA 555.111 konetta käytettiin Omegassa Sähköosan päälle oli asennettuna
metallinen punakullattu maskilevy.
Omega cal 1380 =556.111, cal 1420 =555.411, cal 1425 = 555.111.
ETA 555xxx ja 556xxx ovat täysin huollettavissa. ETA 955xxx ja 956xxx osat
käyvät kelloon sähköosaa myöten.
Quartz-kellot valtasivat markkinat 70-luvulla. Alkuun ne olivat
kalliita ja liki yhtä paljon osia sisältäviä ja monimutkaisia, kuin mekaaniset
kellotkin ja ne edustivat kelloteknologian kärkeä. Ensimmiset quartz-kellot olivat kuin tulitikkurasioita. Kelloteollisuus oli
varautunut quartz-kellojen tuloon markkinoille, suuntaamalla trendin 60-luvun
lopulla kookkaisiin kelloihin, siksi 70-luvun alun mekaanisetkin kellot olivat
kooltaan isoja. Kellojen sähkäosat kehittyivät ja paristot pienenivät. 80-luvun alussa kellotehtailla alkoi kiivas kilpa siitä, kuka
valmistaa ohuimman koneiston. Voiton peri Seiko. Se oli ostanut Sveitsistä
luxusvalmistan Jean Lassalen, samalla se sai haltuunsa sveitsiläistä
teknologiaa. Mutta huippu-ohuiden koneistojen valmistuksesta sai
vain kunniaa ei osuuksia markkinoilla ja kilpa muuttui hintakilpiluksi.Teknologian
yleistyessä ja kehittyessä ne kuitenkin nopeasti halpenivat ja
yksinkertaistuivat.
Muovi tuli kelloihin mukaan 80-luvulla,
mutta se ei suinkaan tullut Japanista, vaan ensimmäiset muovipojaiset koneistot
valmisti Marin (ESA927.112), joka sittemmin sulautui ETAan. Muovi mullisti quartz-kellojen
valmistuksen, tuotantokustannukset kelloteollisuudessa painuivat murto-osaan ja
kellot ovatkin halventuneet dramaattisesti. Valitettavasti, se on tuonut
mukanaan myös kertakäyttöisyyden. Kertakäyttöisellä koneistolla varustettu kello
ei ole kuitenkaan kovin pitkäikäinen, koneistot ovat tuotannossa yleensä alle 10
vuotta. Usein uuden sukupolven kertakäyttö koneisto korvaa edellisen
täydellisesti, mutta läheskään aina näin ei ole.
Huollettavaksi tarkoitetuista
koneistoista ylivoimaisesti pitkäikäisin on ollut ETA 955.xxx ja sen
naistenversio 956.xxx jotka tulivat tuotantoon 1985 ja tuotanto päättyi
2000-luvun alussa. Valitettavasti kaliiperit korvasi muovirattaita sisältävät
edullisemmin tehdyt koneistot F05.xxx ja F03.xxx. Onneksi laatukelloihin
suunnatut koneistot ETA255.xxx ja naisten ETA256.xxx ovat yhä tuotannossa ja
siten quartz-kelloistakin voi löytää yhä laadukkaan koneiston.
Kuva9 ETA 955.112 (Heuer) Vuonna 1985 koneisto korvasi ETA 555xxx ja
sen versiot. Koneisto oli edeltäjäänsä hieman ohuempi (555 = 2,75mm) 2,5mm ja
siinä oli parempi sähköosa, mutta muutoin osat käytännössä identtiset.
2000-luvun alussa koneiston korvasi "pelti-ETA" eli F05xxx ja F03xxx koneistot.
Koneisto oli siis tuotannossa peräti 20 vuotta ja jos 555xx-sarja lasketaan mukaan
25
vuotta!
Kaikki kellot, joissa on ETA955.112 eivät ole suinkaan samoja. Koneistoa on tehty
useammassa laatuluokassa pohja ja silta voivat olla: harmaacromattu,
kirkascromattu, kullattu tai rodinoitu. Koneistoissa voi olla kiviä 1-6.
Koneistoa on tehty 3 eri osoitinputkikorkeudella. Vanhimmissa versioissa oli
trimmeri käynninhienosäätöä varten (trimmeriruuvi näkyy kuvassa10 kullanvärinen
ruuvi), se poistui quartz-kelloista noin 1988. Nykyaikaiset sähköosat tehdään
tietyllä tarkkuustoleranssilla, joka on aika väljä noin luokkaa 0- +15s/m.
Piirejä tehdään kahdessa eri laatuluokassa ja ne
erottuvat väristä; edullisempi on vihreä ja parempi on sininen. Oletusarvo on,
että sininen piiri on siis myös tarkempi kuin vihreä, mutta hyvä vihreä piiri
voi olla yksilönä yhtä tarkka tai tarkempi kuin sininen "virkaveli".
Kuva10 ETA 955.415 (Raymond Weil) edullisempi versio koneesta,
harmaacromattu, vihreä piiri, vain yksi kivi sekuntirattaan siltalaakerilla.
Versio, jossa matalat osoitinputket, ei sekuntiosoitinta.
Kuva11 ETA 255.111 (Omega cal 1438) 955xxx:n isoveli hieman ohuempi ja fiinimpi
koneisto, joka oli suunnattu korkeamman laatuluokan kelloihin kuin 955xxx.
Paksuus 1,95mm. Tätä on valmistettu 955xxx:n tavoin eri laatuluokissa, mutta
edullisin massakone on puuttunut. Koneistoon on ollut tarjolla kahta sähköosaa:
sininen normaali ja musta Omegalle, vain musta on enää tarjolla kaikille
ETA255xxx-koneistoille.
Koneisto on yhä tuotannossa, mutta sitä ei enää myydä konsernin ulkopuolisille
tehtaille.
Kuva12 Lisäksi koneistosta on ollut tarjolla "High End"-versio hifistely tehtaille
ETA 255.441, jotka ovat halunneet antaa vaikutelman omasta koneistosta, siinä piiri on
viininpunainen ja sen päällä on peitelevy. Nykyään useimmat luxus kellomerkit
ovat tosin luopuneet nykytrendin mukaisesti kokonaan quartz-kellojen
valmistuksesta.
Kuva13 ETA 210.001 (Movado). Erikoisohuen-linjan koneisto
luxuskelloihin.Koneiston koko 9" =20mm, korkeus (ilman patteria ja osoitinputkia) vain 0,98 mm.
Koneistosta on versio ETA210.101, jossa on kalenteri. Koneisto Omegalla
tuotantoon 1983, kaliiperina 1378.
Alkujaan kyseistä ETA210.001 koneistoa ja sen naisten versiota ETA281.002
valmistettiin myös toimimaan 2,10V lithiumpatterilla, erityisesti Movado käytti
näitä koneistoja, mutta näiden kellojen paristojen valmistus on jo lopetettu
2000-luvun alussa. Koneistoihin pystyi vaihtamaan sähköosan jolla kello toimi
normaalilla 1,55V hopeaoksidi-paristolla, mutta ETA281.002 kohdalla myös
sähköosa on nyttemin jo lopetettu. Myöskään ETA210.001 koneistoon ei toimiteta
enää sähköosaa, mutta Omega toimittaa osan omiin versioihinsa 1378 ja 1379.
kuva14 ETA 959.001 (Longines) Vanhempi versio erikoisohuista
koneistoista. Koko 9" , korkeus 1,5mm. Koneisto Omegassa
kaliiperilla 1377 tuli tuotantoon 1982. Osia tähän malliin saa enää rajoitetusti.
Kuva15 Puw 131 (Raymond Weil) koneistosta on myös uudempi
versio 111, joka on sama kuin ETA282.001. ETA ilmeisesti osti koneiston Puwilta.
Puw oli saksalainen koneistotehdas (Pforzheim Uhren Werke), se meni konkurssiin
90-luvun alkupuolella.
Koneiston korkeus on 1,2 mm ilman paristoa. Tämä on yksi kaikken kinkkisimpiä
quartz-koneistoja huoltaa, 7 ratasta saman sillan
alla rattaiden korkeus 0,95 mm ja pienimmässä vain noin 0,3 mm paksu relli.
Kaikkien pitää olla kohdillaan, kun silta suljetaan. Malli on yhä tuotannossa
ETA282.001 koneistona.
Kuva16 Seikon versio aiheesta... koneisto on liki identtinen.
Tähän Seikoon, kuten useimpiin 80-luvun alun Seikoihin, ei saa enää, mitään
osia.
Kuva17 ETA561.101 Kalenterittomat kellot muodostivat erittäin suuren palan
erilaisten quartz-kellojen koneistoista, niitä tarvittiin, kun haluttiin tehdä
pienempi kello tai muutoin kapeampi, kun kalenteriversio antoi myöten. 561.101
ja sen keskisekunniton sisarkoneisto 561.001 olivat suosittu keskihintaisten
kellojen koneisto. Koneistosta löytyy erilaisia kehitysversioita kuten 562.101,
josta oli poistettu myöhemmin trimmeri. Koneisto on iältään 80-luvun puoliväliä.
Koneistoa käytettiin käyttökello-tason merkeissä, ei laatu- saati
luksuskelloissa. Ei enää tuotannossa, koneiston korvaa nykyään ETA902.101.
Kuva18 ETA578.001 oli varhaisempi versio kuvien 19 ja 20 koneista. Tässä versio
.004 on Malesiassa kasattu halppisversio huokeisiin kelloihin. Koneisto on
iältään 80-luvun puoliväliä, tuotanto myös loppui silloin kun tuotantoon tuli
ETA978.001, mutta tämä Malesian-versio on uustuotantoa 90-luvun puolelta. Sen
kohteena ovat olleet huokeiden kellojen valmistajat, tämä yksilö, Geneve naisten
kultakellosta. Sveitsin lain mukaan, koneistoa voidaan kutsua sveitsiläiseksi,
jos kellon koneistosta yli 60-prosenttia on raha-arvollisesti Sveitsiläistä.
Tässä tapauksessa osat on ehkä tehty Sveitsissä ja kasaus Malesiassa. Pykälää
kierretään esim kiinalaista Semag-koneistoa myydään sveitsiläisenä. Se tehdään
kokonaan Kiinassa ja lähetetään Sveitsiin ja siellä tuote pussitetaan ja
lähetetään asiakastehtaille, nyt kello on jo sveitsiläinen, koska kellon hinta
on kallistunut yli 60%, se on siis sveitsiläistä alkuperää! Toki on huomioitava,
että varteen otettavat valmistajat kuten ETA eivät alentune tälläiseen
kikkailuun.
Kuva19 ETA978.002 Parannettu painos 578.001-koneistosta.
Koneisto on iältään 80-luvun lopulta. Mallin tuotanto on loppunut, koska sillä
on korvaajat: parempiin kelloihin ETA976.001 (tai nykyinen versio on 003) ja
edullempiin kelloihin on tarjolla ETA901.001 (ja 005). ETA976.003 konetta ei
kuitenkaan myydä konsernin ulkopuolisille, koska esim Raymond Weil käyttää
yksinomaan ETA901.001 koneistoa.
Kuva20 ETA976.001 Parannettu ja korkeudeltaan ohennettu versio
(1,95 mm) edellisestä. Koneiston valmistus
on Omega 1455 osalta alkanut 1984, ETA976.001 on tullut pari vuotta myöhemmin ja
koneisto on yhä tuotannossa, mutta sitä valmistetaan vain Omegaan kaliiperina
1456 (Naisten Constellation mallit. Ero 1455 koneeseen on pohjan ja sillan väri,
ne on rodinoitu).
Kuva 21 ETA 980.001 (kuvassa alemman kategorian .005 vihreällä
piirillä). Suosittu koneisto tyyppi, josta on tehty useita versioita, kuten
ilman keskisekuntia ja kaksi versiota pikkusekuntilla. Valmistettu 80-luvun
lopulta näihin päiviin. Omega ei ole koskaan käyttänyt tätä mallia, Longines on,
mutta se on suunnattu lähinnä Tissotiin, Certinaan ja vastaavan tason kelloihin. Koneisto, etenkin pikkusekunti-versiot ovat
heikkotasoisia ja ronkeleita käymään hyvin. Koneiston tuotato on jo lopetettu.
Kuva22 ETA 280.002 (kuvassa Omega 1376) yhä tuotannossa oleva
laadukkaampien kellojen koneisto. Koneisto on alunperin julkaistu Omega
kaliiperilla 1375 vuonna 1984, eroa tähän on sähköosa, jonka päällä oli
vanhemmassa metallinen peitelevy. Vanhempi versio oli käytössä myös
Longinesilla. Koneiston mitat 15,15 x 9 mm ja korkeus 1,8
mm. Koneisto on yhä tuotannossa, mutta vain konsernin omiin kelloihin (Omega,
Longines, Rado).
Kuva23 ETAF05.111 (Kuvassa ETA F03.111) ETA955-sarjan korvaaja
"Pelti-ETA", nimi tulee siitä että sähköosanpäällä suojapelti ja myös silta on tehty
levystä taivuttamalla, ei muokkaamalla metallia kuten 955-sarjassa.
Kuva24 Koneiston sisukset ovat surullista kertomaa roottori
muovia ja rataskoneiston rattaista vain keskisekunti on metallia. Koneistosta on
olemassa myös harmaacromattu, edullisempi bulkkiversio (ETA F05.11A), kahdella
kivellä. Koneisto on suunniteltu enemmän tai vähemmän kertakäyttöiseksi.
Kuvassa ns räjäytyskuva, öljyämisohjeineen, tyypillisestä kalenterillisesta rannekellon quartz-koneistosta (kuvassa Ronda-tehtaan koneisto).
Kuvassa 1 koneistonpuoleiset osat ja kuvassa 2 taulunpuolen osat.