www.kellohuoltoloppela.com

Omega Seamaster

Vuonna 1948 Omega päätti juhlistaa firman (perustettu nimellä Louis Brandt, ei vielä Omega)  100 vuotisjuhlaa, julkistamalla ensimmäisen Mestari-kellon, Seamasterin. Seamaster on Omegan ensimmäinen ala-brändi ja se on vanhempi kuin Constellation, joka julkistettiin kolmisen vuotta myöhemmin 1952. Itse asiassa myös muut Masterit (Speedmaster, Flightmaster, Railmaster) ovat Seamaster malliston ala-brändejä, vain Globemaster kuuluu Constellation sarjaan. Etuliitteellä Sea- haluttiin viitata siihen, että kello on vesisuojattu. 40-50-lukujen taitteessa useimmat kellot eivät vielä omanneet minkäänlaisia tiivisteitä. Vesisuojaus ylipäätään oli myyntivaltti. Omega yhtenä johtavana tehtaana halusi näyttää, että se tekee homman paremmin kuin muut. Malliston tulomarkkinoille liittyy siis vesisuojattujen kellojen tuloon markkinoille. Myöhemmin malliston alkuperäinen idea ja tarkoistus hieman hämärtyi, koska vesitiiviydestä tuli vakio-ominaisuus liki kaikille laatukelloille 60-luvulla ja Omegalla kelloissa oli tiivisteet niin perus Omegassa, Constellationissa, Genevessä kuin Seamasterissa.

Alkuperäinen, ensimmäinen Omega Seamaster-mallisto oli vesisuojattu 60 metriin asti ja kellosta oli kaksi versiota: kronometritestattu, pikkusekuntilla sekä ei-testattu keskisekuntilla. Seamastereita ei jatkossa kronometritestattu, sillä Omegan mallisto Constellation oli juuri kronometritestin käyneille kelloille oleva mallisto. Seamastereita ei testattu, jotta myyntihintaa saatiin painettua selvästi alemmas. Alla olevasta amerikkalaisestahinnastosta vuodelta 1959 näkee että teräskuorinen Seamaster maksoi 145$ ja samanlainen Constellation 200€. Erona Constellationiin Seamasterilla on myös myynnissä vedettävä versio, joka olikin edullisempanan (hinnastossa 110$) myydympi kuin Automatic. Kronometritestattuja malleja on siis vain alkuperäinen julkaisu ja roottoriautomaatti-sarjan 550 ensi esittely (551), kun se tuli markkinoille. Nykyään, vuodesta 1998 lähtien kaikki Omegan mekaaniset kellot ovat kronometritestattuja.

 Seamaster-sarjan startti siis pohjautui vedettäviin koneistosarjojen 260 ja 280 koneistoihin, kun taas Constellation kelloja tehtiin vain automaattikoneistoilla. Seamasteriksi vakiintui nopeasti suositumpi, keskisekuntillinen 280-sarjan koneisto ja 260-sarja väistyi. Se toki palasi hetkeksi Seamaster 30 mallin myötä 1962-64. Ensimmäiset Automaattikoneistolla olevat Seamaster Automaticit olivat varustettu vasaraautomaattikoneistolla 330, sen jälkeen vuorossa oli 1956-57 Omegan ensimmäisen roottoriautomaattisarjan koneisto-sarja 500 (koneistot 470, 490, 500, 502). Vedettävässä kellossa uusi koneisto 600 otettiin käyttöön 1960, koneisto päivittyi -62 koneistoksi 601, mutta malli pysyi edelleen Seamaster 600 -nimisenä.

Hinnasto jpg Amerikkalainen hinnasto vuodelta 1959.

Seamasterin toinen julkistus oli Seamaster 200 vuonna 1955.  Täysivärinen sukelluskello 200m (20bar) testauksella. Kello oli suunnattu kilpailemaan Rolexin julkistaman Submariner mallin kanssa. Mallista tuli paranneltu malli Seamaster 300 markkinoille 1965. Kellolla testattiin toimivuus 1968 testien tuon aikaisessa ennätyssyvyydessä 365m. Omega julkisti mallin Seamaster 120 vuonna 1966, malli oli suunnattu amatöörisukeltajille ja "rantasukeltajille", se ei ollut tarkoitettu pullosukellukseen, mutta oli uimatiivis. Vuonna 1970 Omega vihdoin julkisti ammattikäyttöön olevan sukelluskellon Seamaster 600 Professional. Kello tunnetaan nimellä PloProf (=Plounger Professionnel = ranskaa, tarkoittaa ammattisukeltaja). Kelloa testattiin Korsikan rannikolla COMEX (= Compagnie Maritime d'Expertise) nimisen firman toimesta. Kellon suunnittelussa Omegaa oli konsultoinut Jaques Cousteau, mutta hän ei voinut tehdä itse testejä, kun oli toisaalla kiinni erään toisen kellomerkin testeissä. Sukeltajat, jotka työskentelivät, Janus II sukelluskellon avulla 250 metrin syvyydessä, käyttivät kelloa työssään 34 tunnin ajan. Kellolle tehtiin myös brutaali testi, kuinka syvälle se kestää painetta, ennen kuin sen toimivuus pettää. Tulos oli 1370 metriä eli 137 ilmakehää. Kello on aikanaan ylivoimainen ykkönen vesitiiviydessä. 1973 Omega vielä julkisti Seamaster Professional 1000 kellon, sitä testattiin amerikkalaisen syvän meren sukellusfirman IUC (=International Underwater Contractors) kanssa käyttäen pienoissukellusvenettä Beaver Mark IV ja sen robottikättä. Virsatanpylväistä voidaan myös mainita Seamaster Automatic 120 Chronograph. Cronografi, joka oli 70-luvun puolivälissä ensimmäinen yli 100 metriä vesitiivis cronografi. Yleensä vanhaoissa cronografeissa ei ole edes roiskevesitiiviyttä, vaikka olisi tiivisteet. Painimet olivat cronoissa se akilleen kantapää, roikevesitiiviyttä suurempaa tiiviyttä tavoiteltaessa. Kuva kellosta alempana, muutoin tämä artikkeli ei puutu cronografikelloihin, niihin ehkä palataan myöhemmin.

Tämän päivän Seamastereista löytyvä helium-venttiili HEV (=Helium Escape Valve) tuli kelloihin 1993, jolloin ns Bond malli julkistettiin. Venttiilin ideana on päästää pois kellon sisään syväsukelluksessa kertyvä Helium kaasu. Heliumia on sitoutuneena veteen pieniä määriä ja erittyy kellon sisään suuressa paineessa sukellettaessa (pullosukellus). Helium pystyy läpäisemään kellon tiivisteet. Venttiilin avulla sukeltaja voi paineen tasauksen aikana sukelluskellossa/tankissa avata venttiilin ja päästää mahdollisesti kertyneen kaasun pois kellon sisältä.

Quartz-aika (80-luku) ja modernit Seamasterit, jotka on tehty 1993 jälkeen on jätetty tämän artikkelin ulkopuolelle.


Omega Seamaster 300 jpg

Omega Seamaster 300, vuodelta 1964. Kuorireffi on 14755, koneisto 552.

PloProf jpg PloProf Inverse jpg

Omega Seamaster 600 Profrssional eli PloProf. Sinitauluinen on ns inverted, tarkoitettu käytettäväksi oikeassa ranteessa (syvyysmittarin ollessa vasemmassa). Ser 166.0077, koneisto 1001. Sininen inverted koneisto 1002, sama kuori, vain taulu on ylösalaisin.

Omega Seamaster 1000 jpg

Ensimmäinen 1000m sukelluskello, Omega Seamaster 1000 Professional. Kuorireffi 166.0093, koneisto 1002, 1974

Omega Seamaster 120 Crono jpg

Omega Seamaster Automatic 120 Chronograph, ensimmäinen uimatiivis crono, 1974. Ref 176.0004, koneisto 1040. Lempinimi Big Blue (kuoren halkaisija 44mm).

Moni tätä lukiessa varmasti miettii, että entäs ne tutut peruskellot: Seamaster Automatic, Seamaster 30 tai Seamaster 600, joita liikkuu perintökelloina isältä pojalle? Niin, ne olivat ne mallit, jotka pitivät koko Seamaster mallin elinvoimaisena. Tavallinen kuluttaja osti 60-luvulla Seamaster Automaticin tai vedettävän Seamaster 600 mallin, sillä aniharva harrasti tuolloin sukellusta. Ajatus sukeltajankellon hankkimisesta käyttökelloksi olisi varmasti ollut useimmille kellonostajille absurdi. Jollain pikkupaikkakunnalla sukeltajankelloa arkikellona käyttävä henkilö olisi takuuvarmasti päässyt 60-luvun Suomessa kylähullun kirjoihin. Pullosukellusta harrastivat Suomessa lähinnä vain ammattilaiset, palokunnan henkilöstö, joka oli saanut siihen koulutuksen. Nuo erikoisvesitiiviit mallit olivat Seamasterit olivat siis vain markkinoillinen kärki, jonka teknisillä saavutuksilla ja ennätyksillä, myytiin kuluttajille Seamasterin markkinallista mallistoa. Sen muodostivat juuri Seamaster Automatic ja Seamaster 600, jotka suoraan taas polveutuivat alkuperäisistä Seamaster malleista, ottaen huomioon koneistojen kehityksen. Juuri se, että sukelluskellojen kysyntä ja myynti oli vähäistä, niin Suomessa, kuin myös maailmalla, tekee niistä tänä päivänä erittäin keräiltyjä ja himoittuja. Juuri tuo hankkimisen vaikeus tekee laadukkaasta kellosta oivan keräilykohteen. 60-luvun sukeltajankellot ovatkin merkistä riippumatta aina suuren kiinnostuksen kohde. Suurin osa sukelluskelloista olikin 60-luvun lopulla vain uimatiiviskategoriassa, vasta mineraalilasien tulo markkinoille ainan 60-luvun lopussa mahdollisti tiiviimmän rakenteen ja tuolloin 200m vesitiiviys oli helposti saavutettavissa.


Seamaster 50-luvulla

Omega Seamaster jpg

Kuvassa klassinen Omega Seamaster koneistolla 285. Kello on 50-luvun lopulta noin 1958. Kuvassa tyypillinen Seamaster kuori 260- ja 280-sarjalaisille 14590.

Omega Seamaster jpg

 Kellon pohjassa oli medaljonki, kohokuviollisena logon mallin tunnus, merihevonen tai merimonsteri, kuinka vain haluat.

Omega 285 jpg Koneisto 285, 50-luvun Seamastereiden peruskoneisto.

Kangas- ja vohvelitaulut

Seamaster koneistolla 283-285 on ollut Suomessa hyvin suosittu kello ja kelloa liikkuu runsaasti. Koska kello on erittäin yleinen niin meillä, kuin maailmalla, se ei ole mikään keräily harvinaisuus, mutta toki loistava, laadukas vintage-kello. Käytetyn kellon arvo riippuu ensinnä taulun ja osoittimien kunnosta sekä tyypistä. Kelloa on tehty kultaisena, dubleisena ja teräksisenä. Teräksinen Seamaster on yleisin ja myös halutuin. Kelloa tehtiin jonkin verran myös erikoistauluilla, kuten kankaalta näyttävällä ns linen-taululla ja toinen erikoistaulu on vohvelitaulu (engl waffle). Molemmat taulut on tehty työstämällä kuvio itse taulun metallin pintaan. Molemmat nämä taulutyypit nostavat kellon keräilyarvoa suhteessa sileä tauluiseen 10-20%. Koska taulun pinta näissä tauluissa on epätasainen on usein tauluun tehty tekstimaalaus irronnut, usein näkeekin paljon vioittuneita tauluja, joissa ei ole lainkaan merkintöjä, vain Omegan logo, joka on indexien tapaan kiinnitetty erillinen osa.

Omega Seamaster jpg Omega 332 jpg

Omega Seamaster Automatic, pikkusekuntillisella vasaraautomaattikoneistolla 332. Hankittaessa vintage vasara-automaattia on hyvä pitää mielessä, että Omega ei enää toimita niihin koneiston osia, jos koneisto on vioittunutkuntoon saattaminen voi olla hankalaa tai ainakin arvokasta, jos joudutaan turvautumaan tehdashuoltoon.

50-luvun loppu toi Seamastereihin roottoriautomaatin, koneistosarjat 490 ja 500. Muodin vaihtuminen johti siihen, että Seamaster muuntui keskisekuntilla olevksi sportti kelloksi.

Seamaster 491 jpg Seamaster 410 jpg

Pikkusekunti-Seamastereita Automatic koneistolla 491 ja vedettävä koneistolla 410, 50-luvun puolivälistä (molemmat noin 1956).

Omega Seamaster jpg Omega jpg

Myös harvinaisempi 550-sarjan sisarkoneisto 590, joka jatkoi 500-sarjaa, oli käytössä 50-60-lukujen taitteen Seamasterissa. Malli korvasi yllä olevat pikkusekunti-koneistot, kello noin 1958. (koneiston erottaa helposti klo 8:00 kohdalla olevasta teräs/berilliumpronssi-rattaasta, joka on jousikotelon päällä olevan teräksisen telkirattaan päällä.


Seamaster 60-luvulla

Vedettävät

Seamaster 30

Seamaster 30 jpg

Omega Seamaster 30 oli 60-luvun alun malli, jossa luku 30 ei viitannut kellon vesitiiviyteen vaan sarjan 600 tavoin koneistoon, 260 ja 280 sarjojen alkuperäinen kaliiperihan oli ollut ennen vuotta 1949 cal 30. Seamaster oli esitellyt 50-luvun lopussa jo automaatti-version ja uutuuskoneisto 600 oli tullut markkinoille 1960, mutta jatkoi vielä vanhaa koneistoaan. Tehdas myi kelloa niille, joiden mielestä se oli se ainoa ja oikea koneisto tai kaipasivat vähän kookkaampaa kelloa. Mallissa oli sarjan viimeinen koneisto 286 tai 269. Seamaster 30 kellossa ei enää ollut merimonsteria kohokuviona, vaan vain kaiverruksena, kuten myös muissa 60-luvun Seamaster-kelloissa (alempana kuva Seamaster 600 pohjasta).

Läheiset mallit

Railmaster jpg Omega Railmaster, koneistolla 284.

Vuonna 1960 julkistettu Omega Railmaster oli Omegan Toinen Mestari, se käytti koneistona 280-sarjaa, 284. Railmasterin kuori on isompi kuin Seamasterin, se on 38mm. Kellossa on myös myöhemmin Speedmasterista tuttu meltorautainen välikansi, joka antaa suojaa magnetismilta. Kellossa oli myös berilliumpronssinen liipotin kehä ja ankkuri sekä spiraali invar-teräksestä. Mallin julkistus liittyi kellotehtaiden väliseen kilpaan magnetismilta suojatuissa kelloissa ja se oli aikanaan teknistä kärkeä. Railmasterin suojaus oli 1000 Gaussia, kun sen pahimman kilpailijan 1957 julkistetun Rolex Milgaussin suojaus oli alle tuon millin eli 800 Gaussia. Normaalin ajankohdan anti-magneettisen kellon suojausarvo oli vain 60-80 Gaussia.

Omega Ranchero jpg Omega Ranchero jpg

Omega Ranchero, Ensin Broad Arrow osoittimilla ja sitten Alpha-osoittimilla. Koneistona 267.

Seamasteriin liittyy myös läheisesti Omega Ranchero, joka julkistettiin 1958. Se ei kuitenkaan ole Seamaster, vaikka on liki identtinen kello. Siinä käytettiin myös 260-sarjan koneistoja 267 ja 268 sekä myös Seamasterissa käytettyä 36mm kuorta 2990 ja 2990-1, kuori on tiivisteellinen snap-case. Jotta väärentäjien elämä olisi helppoa, samaa kuorta käytettiin Seamasterin lisäksi myös ala-brändittömässä perus-Omegassa. Perusmallissa eikä Ranscherossa ei ollut mitään pohjalogoa, joten Ranchero väärennökset ovat erittäin suosittuja netissä. Rancheroa löytyy myös 280-sarjan koneistolla, kuorella 2996. Kuoria on sekä teräksisenä että dubleena, ei kultaisena. Malli tunnetaan Broad Arrow osoittimistaan, mutta mallissa käytettiin kolme osoitin tyyppiä: Dauphine, Alpha ja Broad Arrow. Ei ole täysin selvää oliko Ranchero tarkoitettu Seamasterin ala-brändiksi, vai oliko se on mallistonsa. Kellossa ei ole merimonsteria, se ei ollut sporttikello eikä Seamaster-sanaa taulussa. Jos se oli oma mallisto, se ei ollut pitkäikäinen. Myynnillisesti malli oli täysi floppi, malli oli suunnattu amerikan markkinoille, silmälläpitäen espanjankielistä väestöä, mutta kohderyhmää oli 50-luvun lopulla vaikeahko saavuttaa kellolla, jonka nimi tarkoittaa maalaisjunttia! Hommasta tulee mieleen Cadillacin Nova-malli, jota ei saaty myytyä juuri lainkaan latinalaiseen Amerikkaan, kunnes joku tiesi kertoa herroille, että No va , tarkoittaa Ei kulje!

Seamaster 600

Seamaster 600 jpg Seamaster 600 jpg

Seamaster 600 jpg Seamaster 600 jpg

Varmastikin myydyin Seamaster on Omega Seamaster 600, suurin osa kuluttajista ei sijoittanut automaattikelloon, vaan tyytyi vedettävään malliin. 60-luvun alussa koneisto 600 tai paremminkin sen kakkosversio 601 korvasi vanhan 285 koneiston vedettävän Seamasterin moottorina. Koneisto oli pienempi, ohuempi ja sirompi, kuin edeltäjänsä, tyypillinen 50-lukulainen Seamaster oli ollut kuoriltaan 35-36mm ja 600-sarja oli 34mm. 60-luvun trendinä oli sulavalinjaisempi kello, kuin 50-luvun kookkaat kellot. Kelloa tehtiin Kellon taulua tehtiin kahdessa värissä: hopean vaalea tai musta (suurin osa vaaleita). Indexit ja osoittimet olivat joko kirkkaat tai dubleiset. Kuvassa kolme harvinainen numerotaulu, yleensä mallissa oli viiva-indexit. Mallista tehtiin myös kalenteriversio koneistolla 611.

Omega 601 jpg  Omega 601 60-luvun vedettävien kellojen koneisto.

Seamaster logo jpg Omega Seamasterinen kaiverrettu logo, Seamaster 600 kellossa.

Omega Seamaster De Ville jpg Seamaster 600 jpg

Omega Seamaster De Ville tehtiin Seamasterin erikoisvesitiiviiksi malliksi. Siinä ei ollut lainkaan takapohjaa, vaan koneisto tuli kuppikuoresta ulos lasin kautta, täten kello oli luonnollisesti tiiviimpi kuin tavallinen takapohjallinen kello. Mallissa kuorivalmistaja EPSAn tekemät kuoret. Kuvassa 2 samanlainen kuoriratkaisu, ilman De Ville mainintaa 60-luvun puolivälistä, kun mallit Seamaster ja De Ville alkoivat eriytyä. Seamaster De Ville mallia tehtiin sekä automaattina että vedettävänä, molempia kalenterilla ja ilman. Koneistoina oli 601, 611, 552 ja 562.


Seamaster Automatic

Omega Seamaster jpg Omega Seamaster jpg

Yksi kaikkein klassisimpia kelloja on ilman kalenteria oleva Omega Seamaster Automatic koneistolla 550 tai 552. Kuvassa yksi 50-luvun lopun nuolimaiset osoittimet ja toisessa kuvassa 60-luvun suorat osoittimet.

Osoittimien muoto onkin hyvä keino tehdä johtopäätöksiä, kun arvioidaan kellon ikää, jos esim koneistosta on tarjolla vain taulukuva. Hyvä muistaa että tässäkin asiassa, poikkeukset vahvistavat säännön. Nuoliosoittimet (dauphine) ovat tyypillisesti 40-50-lukujen tyyli,mutta myöhemmin toki on voitu tehdä kello, joka hakee vanhaa tyyliä. 60-luvun Omega kelloissa on tyypillisesti suorat osoittimet, jotka ovat kärjestä terävät.. Omega ei käyttänyt myöskään aivan 60-luvun lopun suoria palkkiosoittimia, joissa oli maaliraita, sen sijaan Omega suosi teräviä osoittimia, joissa kaksiosainen massausaukko. Sisempään on laitettu musta maali ja ulompaan loistemassaus (katso alempana Omega Cosmic Seamaster).

Vuonna 1958 alkaen alkoi koneistosarjan 550 valmistus, se olikin Seamaster Automaticissa aina 60-luvun loppuun asti.

Seamaster jpg Omega 552 jpg

Kultainen Omega Automatic Seamaster, koneistolla 552. Vuodelta 1962. Ref 165.001 Kuvassa2 Omega Seamaster Automatic 120 kellon koneisto 552. Se oli läpi 60-luvun Omegan tärkein koneisto.

Seamaster jpg

Gold cap case Omega Automatic Seamaster, koneistolla 562, jossa kalenteri. Tuotannossa 1958-67.

Seamaster jpg

Omega Automatic Seamaster, koneistolla 563, jossa kalenteri pikasiirrolla. Tuotannossa 1966-69.

Seamaster jpg

Gold cap case Omega Automatic Seamaster, koneistolla 565, jossa kalenteri pikasiirrolla. Tuotannossa 1966-69.

Seamaster jpg

Omega Automatic Seamaster, koneistolla 750, jossa tuplakalenteri. Kello vuodelta 1968. Tämä tuplakalenteri-versio oli viimeinen legendaarisen 550-sarjan koneisto.

Seamaster 120 jpg

Uimavesitiivis sporttikello Omega Seamaster 120 Automatic. Kuorireffi 166.037.  Koneisto 565. Markkinoille noin 1968.

Omega Seamaster Cosmic jpg

Omega Seamaster Cosmic, malli on päivitetty versio vuosikymmenen alkupuolen Seamaster De Ville mallista eli siinä on yksiosainen kuori, jossa ei ole erillistä takapohjaa. Erona tässä ei ole lainkaan lasisarjanrengasta. Tätäkin mallia tehtiin sekä automaattina että vedettävänä, molempia kalenterilla ja ilman. Koneistoina oli 601, 611, 552 ja 562. Kello oli tarjolla usealla eri taulumallilla.


Seamaster 70-luvulla

70-luvulle tultaessa Omega oli kehittänyt uuden koneiston 1000, josta pian muuntui kaliiperi 1010. Siitä ja sen tuplakalenteri versiosta tuli Omega Seamasterin koneisto. 60-luvun vedettäviä koneistoja kuten 601 ja 613 käytettiin lähinnä perus-Omega, Geneve sekä Dynamic-malleissa. Seamasterista oli siis tullut Constellationin tapaan pelkästään automaattikello.Tehtaan kehityksen kärki oli kuitenkin jo paristokelloissa ja Seamaster ja Constellation kellot pyrittiin varustamaan uusimmalla tekniikalla. Ensin Seamaster-kelloissa käytettiin äänirauta-koneistoa 1250, joka oli ESAn yhteisesti valmistama koneisto 9162 kaikille lisenssinostoon osallistuneille tehtaille. Äänirautakoneistoja ei siis valmistanut mikään tehdas itse, vaan ne olivat ETAn elektroonistenkellojen jaoksen valmistamia. Omegan ensimmäinen oma quartz-koneisto oli 1973 julkistettu Megaquartz, kaliiperi 1310, siitä alkoi noin 20 vuotta kestänyt quartz-kellojen valtakausi.

Seamaster Cosmic 2000

Omega Seamaster Cosmic 2000 jpg Omega Seamaster Cosmic 2000 jpg

Seamaster Cosmic 2000 jpg

Omega Seam Cosmic 2000 jpg

Omega Seamaster Cosmic 2000 toi Seamasteriin kaksi uutuutta, uuden koneiston cal 1012 ja mineraalilasin. Mallia tehtiin 1972-74. Mallissa oli erikoinen hylsykuori. Mallista oli myös tuplakalenteriversio koneistolla 1020. Mallia tehtiin useilla eri tauluilla teräksisenä sekä gold cap versiota shampanjan värisellä taululla. Päälle tulevasta maskikuoresta oli ainakin kolme versiota, ne antoivat kellolle hieman erilaisen ulkoasun (katso kuvat yllä). Kello oli tarjolla usealla eri taulumallilla. Numero 2000 nimessä on erottamassa mallia 60-luvun lopun Cosmic mallista. Numerolla lienee haluttu viitata kaukaiseen, mutta jo lähellä siintävään tulevaisuuteen ja assosioida malli kellojen kehityksen tulevaisuuteen. Malli ja kuoritekniikka hylättiin kuitenkin nopeasti, sillä monella kellosepälläkin oli vaikeuksia avata kuorta. Usein kellon uudelleen sulkeminen vaatiikin uudet, Omegan omat tiivisteet. Koska kellon kuorien availu ei onnistu tuosta vain, ovat Cosmic 2000 mallin kellot yleensä koneistoltaan erinomaisessa kunnossa, koska niitä ei ole turhantakia aukoiltu. Jos malli on päästänyt sisään kosteutta se on 99% varmuudella mennyt nupista, joka on oikeastaan ainoa vuoto mahdollisuus kellossa.

Muut mallit

Omega Seamaster jpg

Omega Automatic Seamaster koneistolla 1012 ja integroidulla rannekkeella. Integroidut rannekkeet olivat kelloissa 70-luvun hittituote. Kello, jossa on tälläinen integroitu-ranneke (= kuoriin yhdistetty ranneke), vaatii aina alkuperäisrannekkeen, valitettavasti Omegallakaan näitä ei enää ole tarjolla 70-luvun kelloihin, jatkopalatkin vaativat mallikohtaista tuuria.

Omega Seamaster jpg

Omega Automatic Seamaster koneistolla 1012 ja integroidulla rannekkeella. Sama kello kuin edellinen, mutta pyöreällä lasilla. Näitä malleja tehtiin useammallakin eri rannekkeella, joissa kiinnityksen leveys vaihteli rannekkeen keskiosan mukaan. Kiinnityskohdan leveys useimmiten 11-12mm, joten kelloon ei saa kiinni nahkaranneketta, jos rannekkeeseen leikkaa näin kapean loven, menee ranneke käytössä nopeasti rikki.

Seamaster Marine jpg

Omega Seamaster Quartz. 70-luku toi Seamasteriin kellojen kehityksen teknisen kärjen eli quartz-kellot. Kellossa Omegan oma Mega quartz -koneisto 1310. Kello sai lempinimen Mariner. Kello tuli markkinoille 1976. Koneisto on tunnettu epäluotettavuudestaan ja käyntiongelmistaan, koneiston moottorin vääntö ei tahtonut riittää, jos tuli ongelmia.

Omega Seamaster quartz jpg

Omega Quartz Seamaster. Mega-quartzin 2. versiolla 1315 varustettu kello 70-luvun lopulta.

60-70-lukujen taitteen sukelluskelloja

Omega Seamaster 200 jpg

Omega Seamaster 200 Automatic, täysiverinen sukelluskello 200 metrin tiiviydellä. 70-luvun alku toi markkinoille vielä tukun sukeltajankelloja

Seamaster 200 jpg

Omega Seamaster 200 Automatic, reffi on 166.0068, koneistona 565. Kello tunnetaan lempinimellä Banana, johtuen keltaisesta taulusta.

Omega Quartz Seamaster jpg Omega Seamaster quartz jpg

Omega Quartz Seamaster. Quartz kello vakiintui Seamasterin, koneistoksi 70-luvun lopussa. Toisen sukupolven moottorisiirtokoneistot 1332 ja 1342, nämä olivat Omegan omaa tuotantoa. 1982 Omega siirtyi koneiston 1430 myötä käyttämään ETA koneistoja. Omega toi Quartz Seamasteria markkinoille lukuisilla eri kuorimalleilla.

Omega Seamastereiden yksi tärkein osa-alue olivat tietysti cronografit. Niiden nousu käynnistyi vuonna 1969, kun Omega julkisti koneiston 861. En kuitenkaan sotke cronografeja tähän artikkeliin, jotta asia ei leviä liian laajalle. Speedmaster on siis perheen Seamaster ala-brändi. "Alkuperäinen" Speedmaster oli vuonna 1957 kuorella 2915 (39mm) ja koneistolla 321 julkistettu kello. Kuori uusittiin vuonna 1966, jolloin reffiksi 145.012 ja koko suureni 42mm, samalla tauluun lisättiin sana Professional. 1968 kuorireffiksi tuli 145.022, tuolloin tuli myös uusittu koneisto 861. Mallien 145.012 ja 145.022 ero on painimet ja takapohja ovat erilaiset. Myöhemmin kuoriin tehdyt muutokset liittyvät kellon takapohjaan, josta hävisi 1972 Seamasterin alkuperäinen merimonsteri ja tuli kuulellosta kertova teksti.

Omega Speedmaster jpg

Omega Speedmaster Professional, vedettävä cronografi, "Kuukello". 


Artikkeli julkaistu 7/17 HL