Englanninkielinen termi, joka vilahtelee mm netin keskustelupalstoilla (kuten Watchuseek) AD = Auctorised Dealer = Auktorisoitu Myyjä, merkin edustusliike.
Uuden sukupolven quartzkelloissa, kuten kinetic, auto-quartz tai ecodrive, käytetään ladattavaa akkua patterin tilalla. Tarkkaan ottaen, kelloissa käytetty akku ei ole lainkaan akku, vaan kapasitaattori, mutta sanaa käytetään selkeyden takia havainnollistamaan että se on ladattavissa, erotukseksi paristosta, jota ei voi ladata.
Amerikkalaisella tarkoitetaan yleensä amerikkalaisvalmisteista taskukelloa. Waltham on jenkkikelloista Suomessa kuuluisin. Termiä saatetaan myös käyttää ns farmarikellosta, joka on amerikkalaisvalmisteinen seinäkello.
Termillä tarkoitetaan kaksoisnäyttökelloa, kellossa on sekä osoittimet, että numeronäyttö.
Analoginen näyttö. Tarkoittaa kelloa, jossa ajannäyttö on toteutettu viisarien avulla. Vastakohta on digitaalinen näyttö.
Mekaanisen ranne- tai taskukellon käyntilaitteessa oleva osa, joka säätelee voimanpurkautumista käyntirattaalta.
Koko nimeltään Sveitsiläinen ankkurikäynti.Mekaanisissa rannekelloissa käytetty käyntilaite tyyppi, se on lähes kaikkien rannekellojen käyntilaite. (Poislukien jotkin harvinaiset luxuskellot, joissa esim cronometrikäynti sekä Omegan Co-Axial (nämä ovat parempia mutta selvästi kalliimpia valmistaa kuin ankkurikäynti), sekä 50-60-luvuilla valmistetut edullisenkategorian nastakäyntiset rannekellot. Myös taskukelloissa on käytetty erikäyntilaitteita, jotka sitten sveitsiläinen ankkurikäynti sittemin syrjäytti.)
Seinäkellon ankkuriin liitetty osa, joka kytkee sen heiluriin.
Toiselta nimeltään käyntiratas. Kellon veto purkautuu tasaiseksi, mitattavaksi liikkeeksi käyntirattaalta ankkurin ja heilurin avulla. Ratas jonossa ylinratas. Sen tunnistaa helposti kellosta, koska siinä on erilaiset hampaat kuin muissa rattaissa.
Mekaaninen kello käy eritarkkuudella kellon eri asennoissa (taulu ylös, taulu alas, nuppi ylös jne). Asentoerolla taroitetaan näiden käyntitarkkuus eroja.
Quartz-kellon sydän, se muuttaa sähköisen pulssin liikkeeksi. Koostuu seuraavista osista: Kela, Roottori ja Staattori.
Rannekello joka saa voimaa jouselle käyttäjänsä käden liikkeestä. Automaattiveto.
Maineikas saksalainen seinäkellovalmistaja (ei enää toiminnassa) Gustav Becker. Tehdas jäi sodan jälkeen Itä-Saksan puolelle ja sen koneet ja laitteet vietiin Neuvostoliittoon.
Kellosepät käyttävät puhdistettua bensaa tai isopropanolia pika- ja esipuhdistuksiin. Sitä on kellosepä työpöydällä bensakupissa. Osien käyttäminen bensakupissa tarkoittaa siis, osien kastamista puhdistettuun bensaan, useimmiten vesivärisiveltimen avulla!
Sveitsiläinen tunnetuin kellosepäntyökalujen valmistaja.
Liipottimen kaksikerros-spiraali, joka on saanut nimensä keksijänsä maineikkaan kellosepän Louis Breguetin mukaan. Sitä käytetään ns paremmissa kelloissa, oli yleinen vielä 50-luvulla ja oli käytössä useissa kelloissa. Tasospiraaliin verrattuna, siinä on vähemmän käyntieroja. Kellojen teollinen massavalmistus on syrjäyttänyt sen tänä päivänä kuriositeetiksi.
Itseasiassa tällä termillä voidaan tarkittaa kahta eri asiaa:
Tarkoittaa kelloa, jossa ajan-näyttö on toteutettu numeroiden avulla. Näyttö voi olla joko nestekide eli LCD, LED (punaiset numerot mustalla pohjalla, näkyivät vain nappia painettaessa, näissä patteri kesti vain 2-3kk) tai mekaaninenkello jossa on numerokiekko.
Pinnoite joka on kullanvärisissä kelloissa. Kellon kuorten laadun mukaan pinnoitteen paksuus vaihtelee suuresti, halvimmissa ns muotikelloissa se on noin 0,5 micronia, kun taas laadukkaimmissa sveitsiläisissä se oli, 60-luvulla, 20 micronia, tänä päivänä pinnoite on paksuimmillaan 10 micronia.
Eriste, josta kelloseppä todennäköisimmin puhuu asiakkaalle, on paristoneriste, jonka joku kelloja tuntematon paristonvaihtaja on hukannut kellosta. Ilman eristeliuskaa paristo pääsee oikosulkeutumaan ja siten tyhjentymään.
Amerikkalainen seinäkello, joka on pisaran muotoinen. Usein käytetään myös nimeä dropsikello (drop = pisara). Taulua kehystää kahdeksankulmainen puureunus ja alla on pieni kotelo heilurin linssille.
Arvokellosta tehty kopio. Kopiokellossa kuoren materiaali voi olla mitä vaan ja useimmiten seos sisältääkin nikkeliä, koska nikkeliseoksen valaminen on helppoa. Pinnotteen kuluessa kello aiheuttaa vaaran nikkeliallergian puhkeamisesta!
Netissä vilahteleva termi, joka tarkoittaa Frankenstein watch, Frankensteiin kello. Kello ei ole feikki, mutta se on sellainen, että tehdas ei myöskään ole sellaista valmistanut. Tyypillisesti kelloon on vaihdettu esimerkiksi erivärinen taulu, jostain toisesta samanmerkin toisesta mallistosta. Esimerkiksi, Omegan Moon Watchiin on laitettu vaalea taulu mustan tilalle.
Laadukkaissa seinäkelloissa käytetty käyntilaite. Se on saanut nimensä keksijältään englantilaiselta kellosepältä George Grahamilta.
Kellon rattaiden välissä oleva liikkumatila, ilmenee tyypillisesti minuuttiosoittimen heilumisena quartz-kelloissa.
Seinäkellon käyntilaite, se koostuu linssistä ja varresta.
Osa, joka on kiinnitetty ripustusjousella kelloon. Ankkurinvarsi siirtää liikkeen koneistosta heilurille haarukalla, jonka läpi heilurinjatkovarsi on pujotettu. Jatkovarren alapäähän kiinnittyy heiluri.
Vippaskonsti, jolla jokin on korjattu epävirallisella (ja useimmiten virheellisellä) tavalla tai kotikorjaajan korjaus.
Kellonpesukoneessa käytettävä aine, hiilivety-yhdiste!
Termillä tarkoitetaan vesivaurioista kelloa!
Kellon sähköosa, integroitupiiri, Integrated Circuit.
Mekaanisten kellojen liipottimen iskusuoja valmistajista se isoin ja maineikkain. Inca eli Incabloc on suurimmassa osassa sveitsiläisiä rannekelloja, joissa on iskusuojalaite. Keksitty 40-luvulla, alkoi yleistyä 50-luvulla ja yleistyi ihan edullisiin peruskelloihinkin 60-luvulla.
Kellon taulussa oleva tunninmerkki.
Katso IC
Mekaanisissa kelloissa, liipottimen tappien katkeamista estävä rakenne. Katso KIF ja Inca
Humoristinen termi viittaa, erityisen likaiseen kellonpohjaan tai metallirannekkeeseen. Epähygieeninen ilmestys, jossa pöly ja lika on pinttynyt kiinni kellon pinnalla olleeseen hikeen.
Työkalu, jolla jousi saadaan nippuun ja takaisin koteloon huollon jälkeen. Rannekelloille ja seinäkelloille on oma työkalunsa.
Kotelo, jonka sisällä kellon on vetojousi.
Lempinimi saksalaiselle Junghans seinäkellolle.
Punttiseinäkelloissa painojen taljat ovat jänteillä, jotka on valmistettu lehmän suolesta.
Termi tarkoittaa edullista teräskuorista konstailematonta perusmallia, joka on tehty kestämään.
Päivyrin numerot ovat kiekossa, joka on taulun alla.
Kellon koneistolle valmistajan antama tunnistenumero.
Rannekellon koneiston ja kuoren välissä oleva soviterengas. Samaa koneistoa käytetään useissa erikokoisissa jopa erimerkkisissä kelloissa, tällöin tarvitaan ko osaa, jotta kuorta selvästi pienempi koneisto pysyy paikoillaan kuoressa..
Kellosepänverstaan laite joka pyörittää koekäytettävää mekaanistakelloa tasaisesti eri asennoissa.
Quartz-kellon osa, joka tekeen sähkömagneettisenkentän ja mahdollistaa siten askelmoorrorin liikkeen.
Quartz-koneisto, jota ei ole tarkoitettu huollettavaksi. Usein sitä ei edes ole mahdollista purkaa.
Toiselta nimeltään minuuttiratas, keskellä kelloa ja minuuttiosoitin on useimmiten kiinni sen päässä.
Seinäkellon osa, joka kiinni keskirattaassa taulunpuolella. Osa kuljettaa vaihderatasta, joka puolestaan siirtää liikkeen tuntirattaalle.
Quartz-kello mittaa ajan quartzkiteen värähtelystä.
Kif-iskusuoja on Incablocin jälkeen se toiseksi yleisin.
Rannekellon takapohja, joka on kierteellä kiinni.
Tyypillisesti sukeltajankellossa oleva liikkuva lasisarjanrengas, joka toimii apu-muistirenkaana.
Kitkalla kellosepät tarkoittavat yleensä osoitinasetuskitkaa, joka mahdollistaa ajanasetuksen kellossa.
Kellon laakeri, joka on tehty synteettisestä rubiinista. Kiviä on kellossa erilaisia: reikäkivi, kynsi, siirtokivi, vastakivi, liipottimen reikäkivi. Kivet ovat siis synteettisiä, ne eivät ole jalokiviä. Niiden määrä korreloi ke3llon laatua. Hyvässä vedettävässä kellossa on 17 kiveä, 15 kiveäkin hyvin riittää. Automaatti kelloissa sopiva kivien määrä on 17-24. Jos kellossa on vaikkapa 34 kiveä, on niistä iso osa vain koristeena ja niiden tarkoitus on harhauttaa ostajaa luulemaan kelloa laadukkaammaksi kuin se on. Tällaisia megamäärä kivisiä kelloja tehtiin 60-luvun puolivälissä, lähinnä vaatimattoman tason kellovalmistajien toimesta.
Ruuvi, jolla kello lukitaan kiinni kuoreen tai kehysrenkaaseen.
Seinäkellossa oleva "kelkka", jonka päälle koneisto asettuu ja on kiinni kotelon takaseinässä.
Se koneistonpuoli, joka näkyy kellon takapuolella. Vastakohtana taulunpuoli.
Lyöntilanka seinäkellossa, tavallisesti spiraaliksi taivutettu. Kolahtava ääni.
Kellon takapohjan tai ruuvin kierre, joka ei lukkiudu vaan kiristettäessä löstyy uudelleen.
Siro naistenrannekello tiivis punoksisella metalliranteella. Korukvartsi oli Suomen myydyin naistenkello malli vuosia 80-luvulla, nyt liki hävinnyt markkinoilta.
Kellon kuoressa, ranneke kiinnittyy korvakkeiden väliin.
Muovinen plexilasike, joka on vanhuuttaan mennyt mosaikkimaisille säröille tai kellastunut.
Tiiviste, joka on menettänyt kimmoisuutensa ja tiivistävän ominaisuutensa.
Hiiliteräksestä valmistettu jousi, joka on menettänyt parhaan vääntövoimansa.
Työkalu, jolla kierrepohjainen kello saadaan auki.
Kellosepän linkkuveitsi, jolla avataan painokuorinen kello.
Kun kellosepät puhuvat kympeistä, he tarkoittavat kymmentä sadasosa milliä eli 0,1 mm.
Kellon ankkurissa on kynnet, jotka vuorotellen ottavat vastaan käyntirattaan liikkeen hammas kerrallaan.
Lyhennys käkikellosta.
Käyntitarkkuus ero, joka on kellon eri asentojen välillä.
Kellon käymistä säätelevä laite. Rannekellossa se on liipotin, seinäkellossa se on tavallisesti heiluri.
Vanhanaikaisella Vibrogaf-kellontarkistuskoneella saatu käyntituloste prnttinauhalle.Nykyaikainen kellontarkistuskone piirtää käyntijäljen mittarin nestekidenäytölle.
Katso ankkuriratas.
Kohtaa, johon ratas on kellon pohjassa tai sillassa kiinnitetty, kutsutaan laakeriksi. Laakeri voi olla joko synteettinen laakerikivi (katso kivi) tai metallia. Metallilaakeri voi olla vain reikä koneiston sillassa tai jotain erikoismetallia kuten berilliympronssia tai pronssia. Kohdassa täytelaakeri lisää tietoa seinäkellon laakereista.
Seinäkelloissa kuluneet laakerit uusitaan ko työkalun avulla.
Laivakellolla voidaan tarkoittaa joko messinkikuorista seinäkelloa, joka pultataan seinään kiinni tai termillä tarkoitetaan ns mericronometriä, jalopuisessa kotelossa olevaa tarkkuuskelloa.
Muovista valmistettu kellonlasi.
Työkalu, jolla puriste tiukkuudella kiinni olevat rengaslasit ja mineraalilasit painetaan paikoilleen.
Kellonkuoren osa, johon lasi on kiinnitetty. Siis lasin ympärillä oleva rengas, joka voi olla eri materiaalia kuin muu osa kuoresta.
Kellonlasi, joka on kiinnitetty liimaamalla.
Kellon käyntilaite, se heilahtelee spiraali, nimisen ohuen jousen avulla edestakaisin ja säätelee kellon käyntiä. Kaikissa mekaanisissa rannekelloissa ja muissakin mekaanisissa kelloissa, joissa ei ole heiluria.
Ensimmäisiä paristokelloja 60-luvun lopulta.
Heilurin osa.
Lempinimi Longines rannekellolle.
Silmällä pidettävä suurennuslasi.
Incan kivien jousi. Se on lyyran muotoinen.
Jos kellossa on liian vahva jousi, liipotin tekee liian suuren liikkeen ja siirtokivi ottaa ankkurin haarukkaan väärällä puolella, aiheutta voimakasta edistämistä.
Seinäkellon lyöntiä käyttävä rattaisto sekä vivut taulun alla.
Termillä tarkoitetaan perinteistä suomalaista seinäkelloa. Suorakaide kotelo, pöreä ylälasi ja tyynyn muotoinen alalasi heilurin kohdalla. Tyypillisesti Valmet ja Junghans merkillä. ( Tämä Junghansin kotelo on suomalaista tekoa, kello mallia ei esiinny Saksassa.)
Kellonlasia kutsutaan mineraalilasiksi, lasin laatu on ikkunalasiin verrattuna kovempi.
Cronogeaafikellossa osoitin, joka näyttää kuluneet minuutit.
Qurtz-kello, jossa nuppi on korvattu painimella ja aikaan asetus tapahtuu ajamalla osoittimet sitä paimamalla aikaan.
Kellonlasi, jonka muoto ei ole pyöreä.
Seinäkellon käynti malli, yleisin.
Käyntilaite, jonka tunnetuin käyttökohde oli vedettävät herätyskellot, mutta myös se oli myös yleinen mekaanisissa keittiökelloissa.
Relli, joka on toteutettu akseliin kiinitettyjen messinkiholkkien väliin laitettujen teräs nastojen avulla.
Omega kellon lempinimi.
Kellon käynti ei ole keskellä, esim. seinäkellossa sen kuulee, että ääni ei ole tasapainossa.
Termillä ymmärretään, kellon taulunpuolen osia, jotka mahdollistavat ajanasetuksen kelloon.
Työkalu, jolla osoittimet irroitetaan.
Joissakin quartz-koneistoissa on pidin, joka varmistaa, että paristo pysyy paikoillaan.
Osa, jolla pariston miinus-navan kontakti välityy sähköosaan.
Laite, jolla rannekellojen osat pestään.
Pesukoneen osa, jossa puretun kellon osat ovat pesun aikana.
IC, virtapiiri.
Kalenterin siirto, joka mahdollistaa päivyrin siirron, ilman osoittimien pyörittämistä taulun ympäri.
Cronografi-kellon laskijan tai sekunnin taulu. Taulu taulussa!
Sekuntiosoitin, joka ei ole samalla akselilla minuutti- ja tuntiosoittimien kanssa.
Virheellinen seinäkellon laakerin korjaus. Siltaa on naputeltu kuperakärkisellä tölkillä ruman näköiseksi.
Longines kellon lempinimi.
Muovista valmistettu kellonlasike.70-luvun puolivälissä mineraalilasi käytännössä syrjäytti plexilasit. Plexilasia löytyy nykyään lähinnä vintage kelloissa tai niitä jälkjittelevissä reproduktio-malleissa.
Osa, johon kellon koneisto on rakennettu.
Seinäkellon lyöntityyppi, joka ei mene sekaisin, vaikka kellon lyönti laitettaisiin lyömään lyöttämisvivusta
Irroitus-työkalu. Yleisin Presto on osoittimien irroittaja.
Seinäkello, jossa on painot.Ketju-punttari on ketjullinen punttikello. Mekaaniset seinäkellot jakautuvat kahteen lajiin punttikelloihin ja jousikotelollisiin kelloihin.
Seinäkellon paino.
Kelloseppien käyttämä osien kiinnitystapa. Esim. Seinäkellon laakeri on reikäänsä 3/100mm suurempi ja se niitataan paikoilleen ja pysyy puristustiukkuudella.
Seinäkellon laakerin öljykupin tekoon suunniteltu työkalu.
Tiivisteetön kuori!
Naarmu tai luiskahdus takakannen aukaisussa tai koneistossa ruuvinvieressä.
Kopio-kello, ei välttämättä Rolex-kopio, vaan ylipäätään tuote väärennös.
Rattaiden toisilleen välittämä liike.
Koneiston varsinaiset rattaat.
Tehtaan antama tunnistenumero kellon kuoren mallille. Vertaa kaliiperi.
Rattaan pienempi hammaskehä. Kun ratas kuljettaa seuraavaa ratasta, rattaan hampaat ottavat seuraavan rattaan relliin.
Synteettisestä rubiinista tehty laakerikivi. Käyntilaitteen iskusuoja koostuu kahdesta kivestä: reikäkivestä ja vastakivestä.
Plexilasike, jonka sisäreunassa on joko dubleinen tai crominen vahvikerengas.
Työkalu, kartiomainen puikko, jonka poikkileikkaus on kahdeksankulmainen. Riivarilla voidaan suurentaa reikä halutun suuruiseksi.
Riivarin käyttö.
Ripustusjousi. Seinäkellon heilurin kiinnitys.
Quartz-kellon osa joka muuttaa pulssin liikkeeksi. Myös automaattikellon vetopainosta käytetään ko termiä.
Dublee tai cromi kuoret, jotka ovat pahoin syöpyneet. Syöpyminen johtuu kellon käyttäjän hien ph-arvosta, hiki syövyttää kuoren pohjametallia, kun pinnoite on kulunut puhki.
Säätövipu, jolla kellon käyntiä voidaan muuttaa.
Rukkaosoittimen säätäminen.
Synteettisestä safiirista valmistettu naarmuuntumaton kellonlasi.
Muovista tai mineraalilasista valmistettu naistenkellon lasi (60-luvulla valm.), jossa reunassa briljanttihiontaa jäljittelevät viisteet reunassa
Lasisarja, välirengas kellon lasin ympärillä.
Sadasosa millimetri.
Kellosepän ruuvimeisseli, jonka terän leveys on 1 mm. Värikoodiltaan musta, Bergeonin ja Brevetin meisselisarjoissa. Ko ruuvimeisseliä käytetään usein mittatulkkina ilmaisemaan 1 mm välystä.
Normaalia matalampi kupera lasi, jota käytetään umpikuorisissa taskukelloissa, joissa on avattava kansi lasinpäällä.
Lovilevylyönti. Vanhempi lyöntikoneisto tyyppi, lyö vain kerran kutakin lyöntiä, joten se menee helposti sekaisin ja pitää sitten lyöttää kohdalleen. Vertaa porraslevylyönti.
Nimitys osalle, johon rattaat laakeroituvat. Erilaisia siltoja ovat rataskoneiston silta, jousikotelon silta ja liipottimen silta. Kellon rattaat ovat sillan ja (koneiston)pohjan välissä.
Vanhaa 50-luvulla yleisesti käytössä ollutta hiiliteräsjousta sanotaan usein siniseksi jouseksi värinsä takia.
Karkaistu teräs päästetään tietyyn kovuuteen, sinistys. Sinistetyt ruuvit, usein laatukellon tunnus.
Citizen kellon lempinimi
Ammoniakki pitoinen pesuneste, jota käytetään seinäkellon osien ja rannekellon kuorien pesuun.
Sormissa oleva hiki syövyttää seinäkellon sillan messinkipintaan sormenjäljen.
Mekaanisenkellon käyntilaitteessa, liipottimessa oleva spiraaliksi kierteytetty jousi, joka mahdollistaa liipottimen heilahtelun.
Quartzkellon askelmoottorin osa.
Sukeltajankello.
Jotkin kellon tiivisteet sulavat vanhetessaan, muuttuvat pikimäiseksi tahmaksi. Ilmiötä esiintyy eniten 70-luvun alun kelloissa.
Henkilö, joka tekee omatoimisia ja yleensä virheellisiä korjauksia seinäkelloon.
Tupakello eli Schwarztschwaldilaiskello, koneiston sillat ovat puuta ja kaareva taulu usein käsinmaalamalla kukkakuvioitu.
Taulun ulkokehällä tai kiertorenkaalla oleva asteikko, joka kertoo keskituntinopeuden.
Rattaan pääty, josta se laakeroituu koneistoon.
Koneistonpuoli, joka on taulun alla.
Lukitus, joka pidättelee kellon vetoa.
Lasi, joka on kiinnitetty kelloon tiivisteen ja puristustiukkuuden avulla. Tiivistelasin vaihtoehto on liimalasi. Tiivistelasia pidetään yleensä laadukkaampana lasin liinnitystapana.
Vanhemmissa quartz-kelloissa oleva säädin, jolla käyntitarkkuutta voidaan säätää. Trimmeri on poistunut rannekelloista jo 80-luvun lopulla.
Kalenteri, joka näytää sekä viikonpäivän, että päivämäärän.
Seinäkellon lyöntikoneiston ylin ratas, sen tarkoituksena on hidastaa lönnin pyörimistä, jotta siihen saadaan sopiva rytmi.
Vaihtolaakeri, jolla kelloseppä korvaa kuluneen laakerin seinäkellossa.
Ultraäänipesukone. Laite, jolla puhdistetaan rannekellon kuoria sekä seinäkellon osia. Ultraäänivärähtely poistaa pinttyneimmänkin lian.
Suomessa 50- ja 60-luvuilla valmistettu Valmet-seinäkello.
"Korjaustoimenpide", jossa kellolle ei todellisuudessa tehdä mitään, se viedän hetkeksi työpödänlampun alle ja tuodaan sitten muka korjattuna asiakkaalle. Yleensä toimenpidettä käyttää vilpillinen henkilö kellosepänliikkeessä. Nykyään termillä saatetaan myös tarkoittaan Citizenin Eco-Drive kellon akun latausta, joka vaatii valoa.
Vasara on tietty työkalu, mutta termiä käytetään myös 50-luvun automaattirannekellosta, jossa oli ns vasaravititys (engl bumper eli puskuriviritys), tälläisessä kellossa vetopaino liikkui edestakaisin, toisin kuin nykyäaikaisessa automaattikellossa, jossa vetopaino pääsee pyörimään esteettä ympäri.
Liipottimen laakeroinnissa oleva reijätön kivi, joka rajoittaa akselin päittäisvälitilaa. Katso reikäkivi.
Osat jotka mahdollistavat vedon välittymisen nupista jouselle.
Automaattikellon osa, jonka liike viritää jousta.Osasta käytetään myös nimeä roottori, mutta se helposti sekoittuu quartz-kellon askelmoottoriin.
Vibrograph, mittari, jolla mitatattiin mekaanisenkellon käyntiä. Vanhentunutta teknologiaa, uusimmat mallit kotoisin 70-luvulta, tosin vielä yleisesti joillakin kellosepillä käytössä.
Witchi, sveitsiläinen mittarivalmistaja, mittareita sekä mekaanisten- , quartz-kellojen mittauksiin sekä vesitiiviystestereitä.
Mekaaninen pöytäkello, joka nimensä mukaisesti käy vedolla vuoden. Koristeellinen, messinkikello, joka on useimmiten lasikuvun alla.
Vuosina 69-73 valmistettu paristokello, jonka toiminta perustui sähkön avulla värähtelevään äänirautaan. Monimutkainen kello, joka hävisi markkinoilta nopeasti tarkemman ja edullisemman valmistaa, quartz-kellon keksimisen myötä.
Kelloissa käytetään omia erikoisöljyjä. Moni on turmellut seinäkellon laittamalla siihen CRC:tä! Seinäkelloille on omat öljt ja rannekelloille omat.
Kelloseppä pitää öljyä työpöydällä öljykupissa, siihen mahtuu rannekellon öljyä reilun vesipisaran verran kerralla! Ölyä otetaan kupistä öljyneulan avulla (ompeluneulan näköinen työkalu, jonka pää on lyöty litteäksi). Bergeonin valmistamassa öljykupissa on akaatista valmistetut säilytyspaikat, jotka on suojattu lipalla, neljälle eri öljylle. Itse öljyä myydään 2 ml pulloissa. Rannekellojen huolloissa käytetään noin 8-10 eri öljyä ja rasvaa.