www.kellohuoltoloppela.com

Tissot 27

Tissot 40-luvulla

Tissotilla oli 40- ja 50-luvuilla kellotuotannon selkärankana koneisto cal 27. Se oli tullut tuotantoon jo 1936. Vielä 40-luvulla riitti, että oli hyvä ja luotettava peruskoneisto, ei tarvittu mitään ihmeellisyyksiä ja pärjäsit hyvn kellomarkkinoilla. Tissot oli osa SSIH-konsernia ( Societe Suisse pour l'Industrie Horologere = Sveitsiläinen kelloteollisuusyhtiö), joka oli käytännössä Omega ja Tissot. Omega oli ostanut Tissotin 1930, koska se oli halunnut Tissotin kyvykkään toimitusjohtajan Paul Tissotin omaksi toimitusjohtajakseen. Lisäksi SSIH-konserniin kuului tähän aikaan myös Lemania, joka oli ensisijaisesti koneistovalmistaja, mutta teki jonkin verran myös omia kelloja, jos resursseja riitti. Kaliiperi 27 olikin alunperin Lemaninan kehittämä koneisto, mutta Tissot valmisti sitä itse. Tissotin koneisto 27 ei oikeastaan paljoa häpeile laadussa Omegan kaliiperille 30 (50-luvulla nimettiin uudelleen, 260 ja 280 sarjat). Pieniä eroja toki oli Omegan eduksi ( teräksinen käyntiratas ja ankkuri, Breguet-spiraali), ne myös nostivat Omegan hieman kalliimaksi kelloksi, mutta hintaerot olivat 40-luvulla pieniä verrattuna nykyaikaan.

Tissotin koneisto oli todellakin luotettava. 40-luvulla ei pyritty tekemään ultraohuita kelloja tai kilpailtu käyntitaajuuksilla kuten 60-luvulla, joten arvostusta sai, kun koneistot olivat kestäviä työjuhtia. Tissot oli myös tunnettu merkki, sillä tehdas panosti paljon mainontaan, siitä on esimerkkinä Antimagnetiquen markkinointi. Kuluttajilla on vain se yksi kello, heille kestävyys ja luotettavuus olivat erittäin tärkeitä tekijöitä käyntitarkkuuden ohella. Kuluttajat antoivat arvoa, Tissotin luotettavuudelle. Vielä nykyäänkin kun 40- tai 50-lukujen koneistojen kanssa työskentelee, koneisto on yleensä OK-kunnossa. Hiljattain huolsin kaksi yli 70 vuotiasta Tissot 27-21 ja 27B-1 kellovanhusta ja olin yllättänyt hyvästä käyntitarkkuudesta molemmilla. Tissotin tehdas on ollut myös huolellinen kasauksessa. ennen 60-lukua kelloissa ei ollut säädettävää ulkopäätä, jokka käynti saadaan keskelle, se piti säätää tehtaalla spiraalin asemoinnilla liipottimeen.Tissoteissa säätö vaikuttaa olevan aina alle 1,0ms (jopa 0,3ms joka on todella vaikea saavuttaa ilman liikkuvaa ulkopäätä), kun taas vaikka Omegassa ja Zenithissä olen huomannut, että 3ms ei ole harvinaista.

Tissot 27

Koneisto 27 ja sen versiot ovat kaikki halkaisijaltaan 12"' ( linjaa) eli 26,5/27,0 mm ja koneiston korkeus on pikkusekuntilla 4,05 mm ja keskisekuntilla 4,90 mm. 15 kiveä ja 27B versiossa 15 tai 16 kiveä. Koneistot toimivat sveitsiläisen ankkurikäyntikoneiston perustaajuudella 18.000 eli 2,5Hz.

HUOMIOT VERSIOISTA: Erilaisia versioita peruskoneistosta on siis kolme. 27, 27-T ja 27B ja näistä on kaikista pikkusekunti ja keskisekunti -versiot.
27 on ilman iskusuojaa, omalla iskusuojalla tai Incabloc. Suurin osa valmistettiin ilman iskusuojaa, iskusuoja vain kärikimalleissa. Vanhemmissa kuin 1949, joko ei ole iskusuojaa lainkaan tai niissä on Tissotin oma iskusuoja. Incabloc otettiin Tissotissa käyttöön 1949 ja 27 malli loppui samana vuonna, joten Incabloc on siinä harvinainen.
27-T ja 27B on ilman iskusuojaa tai Incabloc. Sekä 27-T että 27B versioissa koneistonpohja on viistetty taulun alta, tämä mahdollistaa hieman ohuemman kellon. Myös siltoihin on tehty viiste koneiston puolelle. Kaliiperi muuttui 27B:ksi kun tehtiin rakenteellinen muutos, joka on kruunurattaan kiinnitys siltaan. Koneistoissa 27 ja 27-T kruunuratas on kiinni vastakierreruuvilla, kun taas 27B:n kruunurastas on kiinni ohjain tolpalla ja kahdella pikkuruuvilla. Tämä kruunurattaan tekninen parannus aiheutti kaliperin muuttumisen 27B. 27-T tehtiin alle 2 vuotta ja se on erittäin harvinainen. 27-T on välietappi koneiston matkalla versioksi 27B. Suurin osa 27B koneistoista on varustettu Inca-iskusuojalla, se "löi läpi" 50-luvulla, myös perus arkikellon varusteluna. Ilman iskusuojaa tehtiin lähinnä kultakelloja, mikä saattaa tuntua nykyään kummalliselta. Kalliimpi kello, mutta huonompi varustelu. Yleinen näkemys alalla oli, että juhlakello ei tarvitse iskusuojaa, sitä ei käytetä arjen askareissa.
Lisäksi koneistosta on tehty harvinainen kalenterikoneisto sekä ultraharvinainen Chronostop.

Kolme eri koneistoa

Kuvassa Tissot 27-3. Pikkusekuntikoneisto omalla iskusuojalla, jonka rakenteessa rukkaosoittimelta näyttävä häntä (kaksi pyörylää= ruuvien päät) on tuki, jolla iskusuoja on kiinnitetty 2 ruuvilla sillan alapuolelta. Alkeellinen iskusuoja, joustaa vain päittäisliikkeen osalta, ei sivusuuntaan, kuten Incabloc. Itse rukkaosoitin on kehikko sen ympärillä, sen toiminta ala on suppea, joten spiraali on tarkasti mitoitettu. Koneistossa on 15 kiveä. Kruunuratas (nupin kohdalla pienempi teräsratas) on kiinni vastapäiväruuvilla. Tavallinen ruuvi lukittuu myötäpäivään kiertämällä, tämä toiseen suuntaan. Jos kruunurattaan ruuvi olisi tavallinen,viritettäessä kelloa rattaan liike pyrkisi aukaisemaan ruuvin. Vastapäiväruuvi on merkitty skoran (=ruuvin kiertämisuran) molemmin puolin viivalla, niistä kelloseppä tietää että ruuvin kierteet ovat vastakkaiset. Kellossa on teräspellitä tehty kehysrengas, jonka idea on takakansi painaa lehdyköiden avulla koneiston tiukasti paikoilleen. Siten koneisto ei pääse liikkumaan kuoressa, kun aikaa asetetaan.

  Kuvassa Tissot 27-T1. Pikkusekuntikoneisto Incabloc-iskusuojalla. Koneistossa on 15 kiveä. Kruunuratas on yhä vastakierreruuvilla. Tässä kellossa on erikoinen kehysrengas, joka muistuttaa yllä olevan 27-3 teräspeltistä rengasta, mutta tämä on tehty messingistä, joka on niklattu. Rengas peittää viisteen.

Kuvassa Tissot 27B-1. Pikkusekuntikoneisto Incabloc-iskusuojalla. Koneistossa on 15 kiveä. Kruunuratas on 2-osainen, hammaskehä ja runko. Runko on kiinni sillassa olevassa tapissa ja on lukittu kahdella ruuvilla.Rakenne on merkittävästi kestävämpi suhteessa vanhaan. Kellossa on mesinkinen niklattu koneistonkehysrengas, johon koneisto on kiinnitetty kahdella isokantaisella ruuvilla. Kaikissa koneistoissa on paikat koneistonkiinnitysruuveille, mutta likikään aina ruuvit eivät ole käytössä.

Keskisekuntiversio

Kuvassa Tissot 27B-21. Keskisekuntikoneisto Incabloc-iskusuojalla. Koneistossa on 16 kiveä. Koneiston rataskoneistonsillan päällä on kuljetusratas, joka on kiinnitetty pohjarattaan ylipitkään tappiin. Rataskuljettaa sekuntirelliä.

Tissotin tehdas oli hyvin innovatiivinen 30- ja 40-luvuilla. Siitä kertoo mm se, että tehtaalla oli 40-luvulla käytössä vain viisi koneistoa, mutta se teki yli 20 erilaista kelloa! Tehdas oli ensimmäinen, joka otti käyttöön koneiston kehysrenkaan. Sellaisen avulla samasta koneistosta saatiin valmistettua useamman kokoisia kelloja. Nykyään tämä on täysin standardihomma kelloteollisuudessa, mutta aiemin ennen Tissotin keksintöä, koneisto sovitettiin suoraan kuoreen ja se saneli kellon koon. Kaliiperia 27 voikin löytää erikokoisista kelloista pienimmillään 33,0mm ja ylöspäin, yleisin kuorikoko on 35,0mm.

Tissot otti ensimmäisenä käyttöön antimagneettisen liipottimen. Taulussa sitä mainostettiin Tissotin patenttisuojaamalla nimellä Antimagnetique. Keksintö ei ollut Tissotin vaan käyntilaitteen spiraaleita ja kehiä valmistavan Nivaroxin. Seoksesta valmistettu spiraali ei ollut niin herkkä magnetismille, kuin täysteräksinen, samoin berilliumpronssinen kehä ei ollut magneettinen. Sinänsä kellossa ei ole mitään vallankumouksellista, jossa magnetismi on voitettu, kuten usein luullaan. Kello ei ollut täysin antimagneettinen, vaan se oli vähemmän magneettinen kuin aiemmat mallit, se oli tietysti toki merkittävä askel parempaan. Moni harrastaja esim WatchUseekillä kuvittelee, että Antimagnetique oli yhtä kuin magnetismilta täysin suojattu. Ei, sitä se ei ollut! 50-luvun lopulle tultaessa samat osat olivat kaikkien valmistajien kelloissa. Magnettisuus suojaus meni vielä 60-luvulla isoja harppauksia tästä eteenpäin muiden toimesta (Rolex, Omega, IWC), mutta tämä Tissotin 40-luvun markkinointi oli napakymppi suoritus. Jos 40-luvun Tissot Antimagnetique kelloa vertaan mihin tahansa moderniin mekaaniseen, se on heikommin suojattu. Kehitys on sitä, että aineet, materiaalit ja tekniikat kehittyvät eteenpäin kaiken aikaa. Vasta nyt 10- ja 20-luvuilla magnetismi on selätetty kunnolla, kun kelloissa on otetty käyttöön piistä tehdyt magnetismille immuunit käyntilaitteenosat, kuten spiraali. Tissotkin on tässä mukana Silicum kellollaan, jossa ETA:n valmistama cal 80 koneisto.

Peruskoneisto eli pikkusekuntilla varustettu koneisto on selvästi yleisempi kuin keskisekunti, joka oli 40-luvulla special-koneisto. Keskisekunti koneisto oli selkeästi kalliimpi koneisto. Näissä vanhoissa koneistoissa keskisekunti on toteutettu läpiporatulla keskirattaalla. Koneiston päällä on jatketussa pohjarattaan tapissa kuljetusratas, joka liikuttaa keskirelliä, jossa sekuntiosoitin on kiinni. Aikanaan se oli sveitsiläisen kelloteollisuuden huippunäyte porata koko ison rattaan läpi ohuen ohut reikä ohuelle sekuntirellille. Tämä teknologia teki kuitenkin koneiston kömpelöksi ja paksuksi. Lisäksi keskisekuntikoneisto oli altis haavereille. Haasteelliseksi keskisekuntiversion huoltamisen tekee se, että kovin moni aiemin kellon huoltanut korjaaja on niitannut kuljetusrattaan kiinni tappiin tarpeettoman tiukasti. Osa kuuluu painaa kiinni, ei niitata vasaralla. Rattaan irroittaminen 40-luvun kellossa on aina suuri riski, koska osia ei enää saa, vaan pitää olla raatokoneisto, josta osan voi ottaa. Tissotin seuraavan sukupolven koneistoissa 781 siirryttiin käyttämään keskirattaan välisillallista ja sekuntirattaallista konstruktiota (Myös Zenith ja Certina käyttivät samaa rakennetta. Markkinoilla oli myös pari muutakin teknistä rakennetta, kuten mm Omega, Rolex, IWC käyttämä ratasjuoksun ulkopuolinen sekuntirelli ja ETAn ja Eternan siirrettykeskiratas, minuuttiputkella jossa kitkaratas).

Kuoret

Dublee kuorinen Tissot Camping, koneistona on 27-21

Teräskuorinen waterproof Tissot, koneistona 27-T1.

Teräskuotinen Tissot Seastar, koneistona 27B-21.

Kuoret tahtovat olla Tissot kellojen akilleen kantapää. Tissot valmisti kellonsa pääosin tiivisteettöminä, painokuorisina, jotka tehtiin yleensä kromi- tai dubleekuorilla, koska ne olivat selvästi edullisempi valmistaa. Toinen tekijä joka vaikutti siihen että tehdas teki etupäässä pölytiiviitä painokuorisia oli se, että kierrepohjaisten kellojen teko vaati erittäin kalliit kuorten jyrsintälaitteen. Useimmat tehtaat siksi valmistuttivatkin vesisuojattujen mallien kuoret alihankintana, jollain niihin erikoistuneella kuoritehtaalla, vaikka alihankintana teetetty työ nosti merkittävästi kellon myyntihintaa. Tästä faktasta johtuen kuoritehtaat, kuten EPSA, saivat niin vahvan aseman Sveitsin kelloteollisuudessa. Dublee ja kromisilla painokuorilla saatiin hintaetua suhteessa teräskuoria käyttäviin kilpailijoihin ja Tissot kilpaili hinnalla. Tissot oli SSIHn edullinen vaihtoehto Omegalle, niille joilla ei ollut varaa Omegaan. Teräskuorinen Tissot oli edullisempi kuin Omega ja kromikuorinen Tissot oli edullisempi kuin teräskuorinen Tissot. Näin saatiin porrastusta markkinoille. Voidaan kai sanoa, että Tissot oli ensimmäisiä tehtaita joka käytti asiakasryhmä kohdentamista. yleisesti 40- ja 50-luvuilla tehtaiden ideana oli tehdä niin hyvä tuote kuin kykenevät ja katsoa sitten miten se pärjää kaupallisesti.
Kromi tai dubleekuorisen kellon kuoret voidaan valaa, kun taas teräskuori täytyy aina työstää sorvaamalla ja jyrsimällä. Tästä syntyy se merkittävä säästö, joka vaikuttaa lopputuotteen hintaan. Ennen tietokoneita ja automaatiota, kaikki työvaiheet kuorten teossa tehtiin mies ja sorvi periaatteella. Kellojen tekeminen vaati paljon ammattimiehiä. Pinnoite ei kuitenkaan ole ikuinen ratkaisu ja kuluma kuluttaa pinnan puhki. Aika ja kova käyttö ovat tehneet tehtävänsä, kromi- ja dubleekellot 40-luvulta ovat yleensä hyvin loppuun käytettyjä, eivätkä ne ole kunnostamisen väärttejä. Pinnoite kuorilla on myös synkempi puolensa. Yleensä kuoren pohjamessinki on ensin nikkelöity tai metallin seokseen on lisätty nikkeliä, jotta kromi tai dublee kunnolla tarttuu ja pysyy kuoren pohjametallissa. Kuluneet kromi- ja dublee kuoret voivat altistaa käyttäjän nikkeliallergialle. Se ei ole sen arvoista, kannattaa pitää 60-luvun loppua vanhemmat pinnoitekuoriset keräilykelloina vitriineissä ja käyttövintagena vain teräs tai kultakuorisia kelloja. Toki Tissotilta löytyy myös teräskuorisiakin malleja, yleensä ne ovat Seastar ja Antimagnetique ala-brändeillä, kun kromi-ja dubleekuoriset ovat pelkkiä Tissoteja tai edullisten kellojen Camping ala-brändillä.

Tissotilla oli patentoitu (Pat. 254.855 mm kuorireffi 6814 1) ns pölytiivis kuorimalli, jota käytettiin paljon edullisissa malleissa. Mallissa (kuva alla 27B-21) on niklattu kehysrengas, johon koneisto on kiinnitetty koneistonkiinnitysruuveilla ja rengas puolestaan on kiinni kuoressa kahdella ruuvilla, joiden kanta on yhdestä kohtaa viilattu sileäksi. Kun ruuvia ruuvataan auki, se kiristyy kuoreen ja kun ruuvataan kiinnipäin ja viilattukohta on kuortakohden koneiston ja renkaan saa pois kuoresta. Renkaan päällä on plexilasi, joka suojaa koneistoa lialta ja pölyltä. Nämä kuoret olivat kaksi-osaiset (pohja ja runko, ei erillistä lasisarjanrengasta eli bezeliä. Tämä kello oli Zenith Sporton ohella toinen kello, jossa tiivisteettömän kuoren tiiviyttä on parannettu laittamalla takakannen alle plexilasi välikanneksi, samaan tapaan kuin taskukelloissa oli tehty.

Tissotin eniten käyttämä kuori oli pölytiivis kolmi-osainen kuori (pohja, runko ja lasisarja. Esim kuorireffi 50000-20). Tälläinen kuori oli yleisin rakenne ennen waterproof kellojen tuloa markkinoille. Tissot valmisti kuoren rungon ja lasisarjan messingistä, ne olivat joko kromattu tai dubleeta. Tissot valmisti kuoria useammalla erihalkaisijalla. Tissotilla oli kymmenittäin toisistaan hieman eroavia malleja.

Tissotin pölytiiviin patentti-kuoren pohja. Pohjaan on merkitty kellon ominaisuudet: Shock & dust protected, Non magnetic. 60-luvulla halpakellojen kuoria valmistavat kuoritehtaat omaksuivat tämän Tissotin kikan saadakseen kelloilleen enemmän pro-ulkoasun.

Tissotin teräskuorisen vesisuojatun Seastarin pohja. Pohjaan on merkitty kellon ominaisuudet: Non magnetic, waterproof, shockabsorber. 40- ja 50-luvun kellot eivät olleet vesitiiviitä, kuten me nykyään ymmärrämme. Termi waterproof tarkoitti vain, että kellossa on tiivisteet, kelloja ei tyyppitestattu. Vasta 60-luvun alussa syntyi DIN määritys vesitiiviydelle ja vesitiiviyden termiksi tuli Water resistant (30M).

Kuvassa Tissot 27 kromatut ref 50000-20 kuoret, joista liki kaikki kromi on irronnut. Joillakin merkeillä tapaa 40-luvun kromikuoria, jotka ovat yhä täysin virheettömiä, mutta Tissotilla kuoret ovat liki aina todella kuluneet. Vaikuttaisi, että kyse on tehtaan valitsemasta messinki seoksesta, ehkä Tissot on koettanut tehdä kestävän pohjametallin, mutta pinnasta on tullut samalla liukas, eikä pinnoite ole kestänyt aikaa. Tässäkin pinnoite on lähtenyt, mutta itse messinki ei ole sanottavimmin kulunut. Joskus joillakin valmistajilla taas pohjametalli syöpyy, kohtaan missä pinnoite on rikki, metalliin syöpyy selvä monttu. Maailmalla kromikuoria uudellen kromataan paljon, mutta työ tulee hintavaksi, sillä ennen kuin kuori voidaan kromata kuorestä pitää hioa kaikki vanha kromi pois, muutoin tuloksenä on röpelöinen pinta. Tästä taitoa vaativasta hiontatyöstä riippuu lopputuloksen laatu. Tissotin hintaisessa kellossa kromauttaminen ei ole sinällään järkevää. Kromauttaminen voi maksaa n. 200€+postit ulkomaille. riskinä on lisäksi että kuoret hukkuvat postissa. Kellohuolto ei lähetä asiakkaiden omaisuutta ulkomaille. Eräs asiakkaani ostikin eBaysta saman reffisen kellon reilulla satasella ja otti tästä kuoret ja toi sitten perintökellon huoltoon ja laitettavaksi uusiin kuoriin. Ilmeni, että nämä ehjät kuoret oli uudelleen kromattu, ei hyvin, mutta tyydyttävästi. Itse kellon koneistoa ei oltu mitenkään huollettu, mikä ihmetytti hieman.

Kuvassa Tissot 27 dublee patentti-kuoret, joista kuoret ovat kuluneet puhki. Tällainen kuluma johtuu vain kovasta käytöstä. Kuten näkyy nuppi on kulunut aivan sileäksi palloksi. Kuva on kuitenkin todiste dublee kuorten rajallisesta elinkaaresta.

27 loppuu

50-luvun lopulle tultaessa kellojen muoti alkoi suosia yhä ohuempia ja pienempiä kelloja. Tissot ja Lemania alkoivat 50-luvun puolivälissä kehittää uutta koneistoa 27:n seuraajaksi. Ensin se julkisti vuonna 1958 koneiston 27  pohjalta koneiston 26.9-21. Kaliiperi oli keskisekuntilla, se oli ajankohdan uusi vaatimus. Aiemmin keskisekunti oli vain kalliimmissa erikoisversioissa, nyt se piti olla kaikissa kelloissa.  Kaliiperissa 26.9-21 sekuntiratas (ei sekuntirelliä), se oli rataskoneistonsillan alla modernin välisillallisen rakenteen avulla. Sen kaliiperin koodaus noudatteli samaa tyyliä kuin aiemmat, linjaluku + ominaisuudet. Se oli itseasiassa saman kokoinen kuin 27, mutta hädässä se piti merkitä 26.9 jotta mallit eivät mene keskenään sekaisin. Koneisto oli myös liian kookas ja Tissot julkistikin 1959 uuden 11.5"' koneiston, josta tuli sen peruskonesto 60-luvulle. Samalla se hylkäsi 40-lukulaisen linjaluvun käytön ja antoi koneistolle kaliperinumeron 781. Uudessa koodissa malli oli 78 ja viimeinen numero määritteli mallin ja kaikissa oli Incabloc. 781= perusvedettävä; 782= vedettävä, kalenterilla; 783= automaatti, ei kalenteria; 784= automaatti, kalenterilla jne. Kun 781 saatiin tuotantoon, kaliiperia 27B ei enää käytetty.

Siirtyessään uusiin kaliipereihin 1960 Tissot vaihtoi myös kellojensa ulkoasua. Käyttöön otettiin T-logo ja vanha kaunokirjoitus teksti Tissot poistui ja tilalle tuli suorat tikkukirjaimet TISSOT. Tämän takia jo taulusta voi siis jo päätellä onko kello 50- vai 60-luvulta. Tissot luopui myös kellon takapohjan kaiverruksista. Seastar mallissa otettiin käyttöön mallin oma logo, meritähti ja T-kirjain, jäljitellen Omegan suosittua Seamaster logoa.
Tissot luopui T-logosta 90-luvulla ja nykykelloissa ei ole T-logoa taulussa ja tilalle nuppiin tuli T-logo, joka on hyvin pelkistetty impact kirjain, jossa kulmat on pyöristetty.

Tissotin 27 koneisto-sarja on hieno pala kellohistoriaa, mutta valitettavasti se ei nauti, ainakaan meillä Suomessa, mainittavaa arvostusta. Saksan eBaylla on kuitenkin aistittavissa, että Keski-Euroopassa on herätty, siellä nämä kellot ovat jo kysyttyjä ja niiden hinnat ovat nousussa. Toisaalta parasta keräilyä on ostaa halvalla ja rakentaa siitä kokoelma. Parhaita keräilykohteita ovat aina sellaiset esineet, joita saa pilkkahinnalla ja kerää niitä ennen muita. Tissot on todellakin aliarvostettu kello! Nämä kellot ovat nykyään huollossa suht'harvinaisia, koska keräilyarvot ovat niin alhaisia, että keräilyarvoon tuijottajat jättävät ne huoltamatta, vain perintökello saatetaan huollattaa.

Julkistettu 6/2021 HL