1848 23-vuotias Louis Brandt perusti konttorin, joka toimitti eteenpäin kellotehtaille alihankintana valmistettuja kellonkoneistoja. 1880 hänen pojat Louis-Paul ja Cesar Brandt perustivat Bienneen oman pajan, omien koneistojen valmistamiseksi. Heidän tuotemerkkejään olivat mm Jura, Patria, Helvetia, Celtic ,Gurzelen. Jo vuonna 1889 Louis Brandt & Fils oli Sveitsin isoin kelloalan yhtiö 100.000 kellon vuosituotanto määrällä. 1894 tehdas valmisti ensimmäisen taskukellon, johon sai valmiita varaosia. Se nousi hyvin myyväksi malliksi ja se nimettiin Omegaksi. Vuonna 1903 kaikki muut tuotemerkit hylättään. Omega oli syntynyt. 1917 RAF valitsi Omegan omaksi viralliseksi kellokseen. USAn armeja seurasi esimerkkiä vuonna 1918. Vuonna1919 Omega voitti ensimmäisen kerran cronometreille järjestetyn vuosittaisen kilpailun. Tätä seurasi ketju voittoja kyseisessä kilpailussa. 20-luvulla Omega ostaa Lemania-tehtaan, joka on erikoistunut cronograafien koneistoihin, näitä koneistoista tuleekin Omega cronojen koneisto. Vuonna 1930 Tissotista tulee Omegan tytäryhtiö, Tissotin ja Omegan fuusioituessa SSIHksi (Socie'te' Suisse pour l'Industrie Horologere). 1948 esitellään Seamaster mallisto, Constellation 1952 ja 1957 esiteltiin Omega Speedmaster. 1965 NASA valitsi Omega Speedmasterin viralliseksi kellokseen. Vuonna 1967 Omega sai kellolleen miljoonannen kronometritodistuksen. 1969 astronautti Neil Armstrong kävi kuun pinnalla ranteessaan Omega Speedmaster Professional. 1974 markkinoille tuli Omega Megaquartz cal 1310, meri-kronometritarkkuuteen yltävä kello, jolle luvattiin käyntitarkkuus poikkeama vain 2/1000 sekuntia /päivä (kyseinen testi oli silloin tuolloin uusille quartz-kelloille suunniteltu testi ja siis eri kuin mekaanisille kelloille tehtävä testi. Quartz-kelloja ei ole enää cronometritestattu liiemälti sitten 80-luvun puolivälin). SSIH ja Omega joutui 70- luvulla tultaessa koko Sveitsin kelloteollisuutta ravistelleisiin talousvaikeuksiin ja SSIH kaatui lopulta 1981 pankin haltuun. Lähellä oli, että Seiko ei ostanut Omegaa. Vuonna 1983 SSIH fuusiuotui toisen vaikeuksiaa olleen kellojätin, "sveitsiläisen kelloteollisuuden roskapankin" ASUAGin kanssa (ASUAG = Allgemeine Schweizerische Uhrenindustrie AG). Ebauches-koneistotehdas (ETA) ja mm kellomerkit Longines, Certina ja Mido, osa kykeni irtautumaan uusien omistajien ja rahan avulla ASUAGista ennen fuusiota mm Technos, Eterna, Oris ja Roamer. Fuusion nimeksi tuli kirjainhirviö ASUAG-SSIH, myöhemmin vuonna 1986 se muutti nimekseen SMH ja lopulta vuonna 1998 The Swatch Group Ltd. 1983 Omega sai 100.000 quartz-kronometritodistuksen. 1995 Omega julkaisi ensimmäisen tourbillon-kellon, jossa on automaattiviritys. Vuodesta 1995 James Bond on pitänyt ranteessaan Omega Seamasteria. 1999 Omega julkaisee kaliiperin 2500, jossa sveitsiläinen ankkurikäynti on korvattu englantilaisen kellosepän George Danielsin ideoimalla Co-Axial-käynnillä, se oli toteutettu Danielsin ja Omegan yhteistyönä. Vain Omegalla ja Danielsin työpajalla oli käyttöoikeus patentiin. Vuonna 2011 kuollut Daniels on monesti mainittu kaikkien aikojen lahjakkaimmaksi kellosepäksi, eikä syyttä. Vuonna 2007 omega julkisti kaliiperin 8500, joka on ensimmäinen puhdas Omega kaliiperi sitten 80-luvun alun quartz-koneistojen. Vuonna 2012 Omega siirtyy virallisesti luxus-kello statukseen, mutta siirtoa on pohjustettu jo koko 2000-luku, mm luopumalla dubleesta kuorien ja nuppien materiaalina sekä korottalamma laatustandardeja. Nykyään tuotannossa olevat Co-Axial 85xx, 89xx koneistot eivät enää perustu tuohon Danielsin patentiin, vaan ns kolmikerroksinen Co-Axial on Omegan oman kehitysyksikön tuote.
Huom tämän listauksen kellot lähtevät noin vuodesta 1950 liikkeelle. Omegan, aivan kuten monen muunkin tehtaan,rannekellotuotanto toki alkaa jo 20-luvulta, mutta Omegan kaliiperijärjestelmä lähtee liikkeelle vuodesta 1949 ja sitä vanhemmat kellot luetaan antiikkikelloiksi, eivätkä ne ole enää normaalin huollon piirissä.
Kuva1 varhainen Omega cal 30, pikkusekunti-koneisto, noin vuodelta 1940. Koneistoa valmistettiin jo 40-luvulla myös keskisekuntiversiona. Kaliiperi ilman iskusuojaa, paitsi 30T2PC ja 30T2SCPC joissa iskusuoja 1943 lähtien. Mallit nimettiin kaliipereiksi 260 ja 280 vuonna 1949. Vanhassa kaliiperikoodissa 30T2SCPC= Cal 30, versio T2 ja kirjaimet SC = keskisekunti ja PC = iskusuojaus. Ennen vuotta 1949 valmistetut Omega-koneistot olivat niklattuja eli hopeanvärisiä.
Kuva 2 ja 3 Omega 265 pikkusekunnilla ja
285, keskisekunnilla ( Huomaa ero! 280-sarjassa Minuuttirattaan akseli on
läpiporattu, sen läpi menee sekuntirelli. Sekuntirellille on ylimääräinen silta
ja pohjarattaan tappi on ylipitkä ja siihen on liitetty kuljetusratas, joka vie liikkeen sekuntirellille).
Molempien sarjojen,
sekä 260 että 280, kaikkien koneistojen käyntilaitteet, paitsi viimeiset 269 ja 286,
olivat varustettuja tasospiraalia tarkemman käyntituloksen antavallla
Breguet-spiraalilla, siitä luovuttiin, koska se oli merkittävästi kalliimpi ja
sarjatuotantoa ajatellen vaikeampi massavalmistaa, kuin sen syrjäyttänyt
tasospiraali. Omegalla Breguet-spiraali löytyi myös 320 ja 321 cronoista.
Punakullatusta sillasta tuli
Omegan tavaramerkki 1949 alkaen ja lukuunottamatta Speedmasterin juhla mallia
863 vuodelta 1980, kaikki Omegan vintage koneistot ovat olleet punakullattuja.
Siirryttäessä moderneihin tuotantomalleihin kaliiperin 1108 myötä, quartz-kauden
jälkeen, Omegat ovat olleet rodinoituja (=hopeanvärisiä).
260 Miesten vedettävä peruskaliiperi. Tuotantoon alunperin
cal 30 1939 ja cal 260 tuli tuotantoon 1949. Koko 260-ja 280-sarjan tuotanto
päättyi 1963, mallit 269 oli paperienmukaan tuotannossa
aina vuoteen 1969 asti, käytännössä viimeiset tehtiin 60-luvun alussa.
Koneiston mitat halkaisija 30,0 mm ja korkeus 4,05 mm. Koko sarjaa on
valmistettu, pois lukien viimeiset kaliiperit 269 ja 289, 3.000000 kpl.
15 kiveä. Pikkusekunti. Breguet-spiraali. Painoruuvillinen liipotin. Ei iskusuojausta.
Heilahdustaajuus 18.000, kronometritestattu, käyntivara 42 tuntia
260 Perusversio pikkusekuntilla. 15 kiveä, ei iskusuojaa.
261 Antimagneettinen liipotinkehä, 17 kiveä, Inca-iskusuoja.
262 Rukkauksen ruuvihienosäätö, 17 kiveä, ei iskusuojausta.
265 Antimagneettinen liipotinkehä, 15 kiveä, Inca-iskusuoja
266 Antimagneettinen liipotinkehä, 17 kiveä, Inca-iskusuoja
267 Sama kuin 266, mutta ei kronometrikäynti-testattu.
268 Painoruuvillinen liipotin poistuu tilalle sileä, ruuviton Glucydur-kehä, 17 kiveä, Inca-iskusuojaus
269 Breguet-spitaali poistuu. Taso-spiraali, 17 kiveä, "oma, Omegan-merkki", Novochoc-iskusuoja.
280-sarja on sama koneisto kuin 260, mutta kelloissa on keskisekunti pikkusekuntin sijaan. 280-sarja tuotantoon 1949 ja tuotanto päättyi 1963. kaliiperi 286 oli paperienmukaan tuotannossa aina vuoteen 1969 asti, käytännössä viimeiset tehtiin 60-luvun alussa..
17 kiveä, Breguet-spiraali, painoruuvillinen kehä, Inca-iskusuoja,
heilahdustaajuus 18.000, kronometritestattu, käyntivara 42 tuntia.
280
Perusversio keskisekuntilla.
281 Rukkauksen ruuvihienosäätö, 17 kiveä, ei iskusuojausta.
283 Antimagneettinen liipotinkehä, 17 kiveä, Inca-iskusuoja.
284 Sama kuin 283, mutta ei kronometrikäynti-testattu.
285 Painoruuvillinen liipotin poistuu, tilalle sileä, ruuviton Glucydur-kehä, 17 kiveä, Inca-iskusuojaus
286 Breguet-spitaali poistuu. Taso-spiraali, 17 kiveä, "oma, Omegan-merkki", Novochoc-iskusuoja.
Omega 332.
330 Pohjautuu kaliiperiin 30,10 RA vuodelta 1942, vuonna
1949 se nimettiin uudelleen cal 330. Vasara-automaatti, jossa vetopaino ei pääse
tekemään täyttä 360 asteen pyörähdystä, vaan se törmää vieteriin, joka kääntää
liikkeen takaisin. Koneiston mitat: halkaisija 30,5mm ja korkeus 4,55 mm. Vasara-automaattien tuotanto päättyi vuonna 1955.
Koko sarjaa on valmistettu yli 5.000000 kpl.
17 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 18.000,
käyntivara 42 tuntia, painoruuvillinen liipotinkehä, taso-spiraali, pikkusekunti.
331 Sama kuin 330, mutta heilahdustaajuus 19.800, antimagneettinen liipotinkehä
332 Sama kuin 331, koneiston rattaita muutettu
333 Sama kuin 332, rukkauksen hienosäätö.
340 Koneisto hieman korkeampi kuin 330 (4,80 mm),erilainen
rakenne.
17 kiveä, inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 18.000,
käyntivara 42 tuntia, pikkusekunti
341 Sama kuin 340, juhlamalli.
342 Paranneltu versio 340:stä.
343 Sama kuin 342, kronometrikäynti-testattu, rukkauksen ruuvihienosäätö.
344 Paranneltu versio 342 koneistosta, rukkauksen hienosäätö, "häntä"-malli.
350 Sama kuin 340, mutta keskisekunti. Koneiston korkeus 5,40
mm.
351 Paranneltu versio 350:stä
352 Sama kuin 351, kronometrikäynti-testattu, rukkauksen ruuvihienosäätö.
353 Sama kuin 351, kalenteri. Koneiston korkeus 6,10 mm.
354 Paranneltu versio 351 koneistosta.
355 Paranneltu versio 353 koneistosta. Kalenteri
Omega
410 ja 420. Keskisekuntiversiossa 420 on ylimääräinen silta tuplapohjarattaalle
ja sekuntirellille.
410 Omegan pienempi, 12 linjan vedettävä koneisto (260 ja 280-sarjat olivat 13 linjaa ja 600-sarja 12,5 linjaa) 50-luvulta. Tuotannossa 1952-58. Käyntitaajuus 18.000, 17 kiveä, Inca-iskusuoja, käyntivara 48h. Pienille tuotantomäärille jäänyt koneisto.
410 Sarjan peruskoneisto pikkusekunnilla.
420
Keskisekuntiversio.
Omega 501. Koneisto-sarjan tunnistaa helposti paksusta
telkirattaasta (kuvassa klo 5:00).
470 Omegan ensimmäinen roottori-automaatti (= koneisto,
jossa vetopaino voi pyöriä vapaasti akselinsa ympäri). Tuotanto
koneisto-perheellä alkoi 1954 ja päättyi 1957. Koneistoja valmistettiin yhteensä
1.075000 kpl. Malli joutui ohuemman 550-sarjan syrjäyttämäksi. Koneiston
mitat: halkaisija 11" eli 25 mm ja korkeus 5,50 mm.
17 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 19.800, keskisekunti.
471 Sama kuin 470, mutta kivien määrä nostettu 19 tai 20 kiveen. 20 kiveä merkitty numerolla 1 Omega-logon sisään.
490 Ero 470 koneistoon, pikkusekunti, 17 kiveä, koneiston halkaisija
12,5 linjaa eli 28 mm. Tuotantoon 1956.
491 Ero 490 koneistoon, 19 kiveä, rukkauksen hienosäätö,
Reed's regulator = "häntä"-malli kuvassa yllä.
500 Ero 490 koneistoon, keskisekunti. Tuotantoon 1956.
501 Sama kuin 500, mutta kivien määrä nostettu 19 ja 20 kiveen.
20 kiveä merkitty numerolla 1 Omega-logon sisään
502 Sama kuin 500, kalenteri. Koneiston paksuus 6,4mm.
503 Sama kuin 502, mutta kivien määrä nostettu 19 ja 20 kiveen.
20 kiveä merkitty numerolla 1 Omega-logon sisään
504 24 kiveä, kalenteri, kronometrikäynti-testattu
505 Sama kuin 504, mutta ei kalenteria.
Omega 591
590 oli 470-sarjan pohjalta valmistettu harvinaisempi koneistosarja. Suosio
jäi heikoksi, kun uusi, teknisesti parempi 550-sarja tuli markkinoille.
Tuotannossa virallisesti 1960-69, mutta valmistettiin käytännössä vain
vuosikymmenen alussa. Koneiston mitat: halkaisija 12,25" eli 27,80mm ja korkeus
5,35mm.
17 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 19.800, keskisekunti, käyntivara
48h.
590 Perusversio
591 Sama, mutta 24 kiveä.
Omega 552 (1) noin 1965.
550 Korvaava koneistosarja akselilla pyörivälle (roottori) automaatille.
Omegan tärkein ja keskeisin koneisto-sarja 60-luvulla. Tuotanto
aloitettiin 1958 ja päättyi 1969. Kokonaistuotanto kaikki versiot laskien 5.800000 kpl. Koneiston mitat:
koneiston halkaisija 27,90 mm ja korkeus 4,50 mm.
17 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 19.800, Reed's regulator,
keskisekunti. Käyntivara 38 tuntia.
550 Perusversio, tuotantoon 1958. 17 kiveä.
551 Sama kuin 550, 24 kiveä, kronometrikäynti-testattu, rukkauksen hienosäätö
Reed's regulator. Tuotannossa
1958-69.
552 Sama kuin 551, 24 kiveä, ei kronometritestiä. Tuotannossa 1958-69.
Omega 564. Kuvassa näkyy Reed's regulator
-rukkauslaite. 1967.
560 Sama kuin 550, kalenteri. Tuotannossa 1958-67.
561 24 kiveä, kronometrikäynti-testattu, rukkauksen hienosäätö, kalenteri.
Tuotannossa 1958-67.
562 Sama kuin 561, ei kronometritestiä. Tuotannossa 1958-67.
563 17 kiveä, kalenteri, kalenterin pikasiirto. Tuotannossa
1966-69.
564 24 kiveä, kalenteri, kalenterin pikasiirto, kronometrikäynti-testattu.
Tuotannossa 1966-69.
565 24 kiveä, kalenteri, kalenterin pikasiirto, ei kronometrikäynti-testiä.
Tuotannossa 1966-69.
Omega 751, cronometri tuplakalenterilla.
750 17 kiveä, day/date kalenteri, kalenterin pikasiirto.
Tuotannossa 1966-70.
751 24 kiveä, day/date kalenteri, kalenterin pikasiirto, kronometrikäynti-testattu.
Tuotannossa 1967-70.
752 24 kiveä, day/date kalenteri, kalenterin pikasiirto, ei kronometritestiä.
Tuotannossa 1966-70.
Kuvassa 1 harvinainen Omega 600, se korvattiin parannelulla kaliiperilla 601. Rukkauksen hienosäätö Reed's regulator. Kuvassa 2 Omega 613. Epäkeskoruuvi-rukkauslaite. Koneiston uusi kehitysversio, pienin muutoksin, ei ole saanut kuitenkaan omaa kaliiperia (Omega merkin sisällä 1). Ero kruunu- ja telkirattaan ruuveissa, ne ovat ulkonevat ei upotetut kuten alkuperäisessä mallissa.
600 sarja oli Omegan vedettävien peruskoneisto 1960-73. Luotettava ja tehokaskoneisto. Kokonaisvalmistusmääristä ei ole tietoja, mutta kyseessä lienee eniten valmistettu Omega-koneisto (yhtä automaattia kohden myytiin useita vedettäviä). 600 päivittyi koneistoksi 601 jo 1962, vaikka virallisesti kal 600 oli vielä 2 vuotta tuotannossa. Teknisesti mallien ero on tuossa rukkauksenhienosäätölaitteessa. Reed's regulator oli talon ulkopuolinen patentti, kannati siis tehdä oma. Myös pieniä muita muutoksia, kuten, kaikki sillat on uudella osanumerolla, vaikka vain kahta on tarvinnut muuttaa, myös muiden valmistusprosessia on muutettu.
600 Miesten vedettävä koneisto, joka tuli tuotantoon 1960 ja
valmistus päättyi 1964. Koneiston mitat: koneiston halkaisija 27,90 mm ja korkeus
3,35 mm.
17 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 19.800, Reed's regulator, keskisekunti, käyntivara 48 tuntia.
610 Sama kuin 600, kalenteri. Reed's regulator. Tuotannossa 1960-63.
Uusittu versio
601 Sama kuin 600, mutta eri käyntilaite, rukkauksen hienosäätö
epäkeskoruuvilla. Tuotannossa 1962-70.
602 Sama kuin 601, kronometrikäynti-testattu, epäkeskoruuvi-rukkauslaite. Tuotannossa
1964-69.
611 Sama kuin 601, Kalenteri, epäkeskoruuvi-rukkauslaite. Tuotannossa 1962-67.
613 Sama kuin 611, Kalenterissa pikasiirto, epäkeskoruuvi-rukkauslaite. Tuotannossa
1967-73.
Omega 711
Omegan ohuin automaatti kaliiperi, suunniteltu erikoisohuisiin design- ja pukukelloihin, yleensä De Ville alabrändillä. Tuotannossa 1966-76. Koneiston mitat: halkaisija 11" eli 25mm, korkeus 3,0mm. 17 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 19.800, käyntivara 42 tuntia, keskisekunti tai ilman sekuntia, käynninkeskiöinti, rukkauksen hienosäätö epäkeskoruuvilla.
710 Perusversio.
711 Sama kuin 710, Kivien määrä nostettu 24.
712 Sama kuin 711. Kronometritestattu.
715 Koneistosta tehty multikalenteri kello, Louis Brandt juhlavuosikello vuodelta 1984.
Kuva1 Omega 1001 ja kuva2 1000-sarjan korvannut 1010-sarjan Omega 1012. 1000- sarjaa käytettiin Seamastereissa ja Constellationeissa, 1010 ja 1020 sarjoja myös Genevessä. Vedettävää 1030 vain Genevessä.
Miesten automaatti, joka tuli tuotantoon 1969 ja tuotanto päättyi 1973.
Koneiston valmistaja oli Omegan tytäryhtiö ja koneistotehdas Lemania. Koneiston mitat: halkaisija 12.5 linjaa eli 27,90 mm ja
korkeus 4,25 mm.
Perusversiossa
17 kiveä ja parannellussa 20. Lisäkivet automaattikoneistossa. Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 28.800, käyntivara 42 tuntia,
kalenteri, pikasiirto, hacking eli keskisekunnin pysäytys nuppi ylösnostettaessa, rukkauksen hienosäätö
epäkeskoruuvilla.
1000 Perusversio, 17 kiveä
1001 Sama kuin 1000, 20 kiveä, kronometrikäynti-testattu
1002 Sama kuin 1001, ei kronometritestattu.
1000-sarjan päivityversio, joka oli myös edullisemmin viimeistelty. Tuotanto 1010-sarjalla alkoi 1972 ja päättyi 1984. Perusversiossa 17 kiveä ja parannellussa 23. Lisäkivet automaattikoneistossa. Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 28.800, käyntivara 42 tuntia, kalenteri, pikasiirto, hacking eli keskisekunnin pysäytys nuppi ylösnostettaessa, rukkauksen hienosäätö mikrometriruuvilla. Vaikka alla olevasta listasta näyttää, että versioita on useita, niitä on vain 3. 1010-12 kalenteriautomaatti, 1020-22 tuplakalenteriautomaatti ja 1030 ja 35 vedettävä.
1010 Parannettu versio kaliiperista 1000. 17 kiveä.
1011 Sama kuin 1010, 23 kiveä, kronometrikäynti-testattu.
1012 Sama kuin 1011, 23 kiveä, ei kronometritestattu.
1020 Sama kuin 1010, day/date kalenteri. 17 kiveä.
1021 Sama kuin 1011, 23 kiveä, day/date kalenteri, kronometrikäynti-testattu
1022 Sama kuin 1021, ei kronometritestattu.
1030 Sama kuin 1010, mutta vedettävä koneisto, ei automaatti.
1035 Sama kuin 1010, mutta vedettävä koneisto, ei automaatti, ei kalenteria.
Omega
cal 1481. Koneistoa käytettiin mm Geneven mallissa, joka tunnetaan nimellä
Cobra.
1480 Omegan quartz-ajalle 1972-80 sijoittuva edullinen automaattikoneisto,
"budjetti-Omega". Koneisto on sama, jota Lemania teki Tissotille kaliiperilla
2471, johtuen faktasta, että Omega otti käyttöön Tissot koneen, sitä pidetään
yleisesti Omegan vähiten arvostettuna koneistona, sitä käytettiin lähinnä Geneve
ja perus-Omega mallistoissa. Tunnetuin kello on ns Geneve "Cobra".
17 kiveä,
heilahdustaajuus 21.600, käyntivara 42 tuntia, rukkauksen hienosäätö
epäkeskoruuvilla. Koneiston
mitat: halkaisija 11,5" eli 25,60mm ja korkeus 5,35mm.
1480 Perusversio ilman kalenteria.
1481 Sama kuin 1480, kalenteri
Kuva1 Omega 321, Speedmaster Moonwatch, kuva2 Omega 861 ja kuva3 1861.
320 Pohjautuu kaliiperiin 27 vuodelta 1941.
Kronograafikoneisto, on koneisto, jossa on mukana ajanotto mahdollisuus. Koneiston valmistajatehdas on
Lemania (Lemania CH27).Vuonna 1949 koneiston kaliiperiksi muutettiin cal 320.
Koneiston mitat: Halkaisija 12" = 27,0 mm ja korkeus 5,57 mm.
17 kiveä, Inca-iskusuoja, Breguet-spiraali, painoruuvillinen liipotinkehä,
nollattava keskisekunti, jolle 30-min laskija, heilahdustaajuus 18.000,
käyntivara 44 tuntia.
321 Sama koneisto kronometritestattuna.
Kaliiperiin 321 ei enää saa osia. Huolto kuitenkin onnistuu, mikäli osia ei ole rikki. Kuoriosia (nuppi,lasi, painimet, tiiviste) on normaalisti saatavilla. Kello on toki myös mahdollista korjauttaa tehdashuoltona, jos koneiston osia on vioittunut.
Vuonna 1969 koneistoa
käyttävä Omega Speedmaster kello nousi kuuluisuuteen, kun NASAn astronautit
käyttivät sitä kävelyllä kuun pinnalla ja kello tunnetaan lempinimellä
Moonwatch.
860 Alkaen vuodelta 1969. Lemania 1872, 17 kiveä, Inca-iskusuoja,
Taso-spiraali, sileä Glucydur-liipotinkehä,
nollattava keskisekunti, jolle 30-min laskija, heilahdustaajuus 21.600,
rukauksen hienosäätö epäkeskoruuvilla,
käyntivara 40 tuntia.
861 Sama kuin 860, lisäksi 12-tunnin laskija cronossa ja koneiston ympärillä oleva
kehysrengas valmistettu antimagneettisesta metallista.
862 Sama kuin 861, mutta koneistossa 21 kiveä.
863 Sama kuin 862. Koneiston 50-vuotispäivän juhlamalli. Koneistonpohja ja sillat
kullanväriset, punakultauksen sijaan.
864 Sama kuin 862. Cronometrikäynti-testattu.
865 Cronostop. Sama kuin 860, mutta cronossa vain keskisekunti, ei laskijoita.
866 Sama kuin 861, sekä lisäksi kuunvaihe-näyttö.
910 Flightmaster. Sama kuin 861 sekä lisäksi 2-aikavyöhyke ja 24-tunninnäyttö.
911 Flightmaster. Sama kuin 861 sekä lisäksi 2-aikavyöhyke.
920 Cronostop. Sama kuin 860, mutta cronossa vain keskisekunti, ei laskijoita. Kalenteri.
930 Sama kuin 860 ja lisäksi kalenteri.
1861 Nykyinen tuotannossa oleva Omega Speedmasterin crono-koneisto. Sama kuin 864, mutta koneistonpohja ja sillat on rodinoitu (hopeanvärinen) punakultauksen sijaan.
Omega
Chronostop 865.
Omega
Speedmaster crono cal 1040
1040 Miesten automaatti-cronografi koneisto Omega Speedmaster Mark III kelloon,
joka tuli tuotantoon 1970 ja koneistotyypin valmistus päättyi 1980. Kokonaistuotantomäärä 82000 kpl.
Koneisto on Lemania 1340. Koneiston mitat: koneiston halkaisija 31 mm ja korkeus
8,0 mm.
22 kiveä, Inca-iskusuoja, heilahdustaajuus 28.800, käyntivara 44 tuntia,
nollattava keskisekunti, 60 min. laskuri keskiakselilla, 12h laskija osoitin,
pikkusekunti, kalenteri, 24h-osoitin, rukkauksen hienosäätö epäkeskoruuvilla,
kuulalaakeroituvetopaino.
1041 Sama kuin 1040, kronometrikäynti-testattu. Omega 125 vuotisjuhlamalli.
Omega 980
980 Lemanian valmistama automaatti-herättäjä (Lemania 2980).
Koneistoa käytettiin myös Jaeger Le Coultren ranne-herättäjissä. Tuotannossa 1969-74. Valmistettu 35.000 kpl.
Koneiston mitat: halkaisija 30,8mm ja korkeus 7,8mm. Kiviä 17, Inca-iskusuoja,
heilahdustaajuus 21.600, rukkauksenhienosäätö epäkeskoruuvilla.
Omega 1045.
1045 Kaliiperin valmistus on aloitettu 1974. Pohjakaliiperi
on Lemania 5100. Rakennettu edullisemmaksi crono-koneeksi. Koneiston
mitat: halkaisija 13,75" = 31mm ja korkeus 8,2 mm.
17 kiveä, Kif-Ultraflex-iskusuoja, heilahdustaajuus 28.800, käyntivara 48
tuntia, nollattava keskisekunti, 60 min. laskuri keskiakselilla, 12h tuntilaskija-osoitin, pikkusekunti,
tupla-kalenteri, kalenterin pikasiirto, 24h näyttö, sekunti
pysähtyy nuppi ylösnostettaessa, rukkauksen hienosäätö microsäädöllä.
Omegan vintage koneistot päättyvät käytännössä tuohon kaliperiin 1045, sillä quartz-kellot astuivat juuri tuolloin markkinoille ja sekoittivat pakan. Tärkeimmät miesten rannekellojen Omega kaliiperit on käsitelty tällä sivulla, lisäksi löytyy joukko kaliipereja, joista ei ole muodostunut kokonaista kaliiperiperhettä, vaan ovat jääneet yksittäiseksi kokeiluksi.
Quartz-kellojen alkurynnistyksen tasaannuttua, vuonna 1984 mekaanisten kellojen kysynnän alkaessa elpyä, Omega siirtyi käyttämään mekaanisissa kelloissaan ETA-koneisto pohjaisia koneistoja. Kelloteollisuuden myllerryksessä koneistotehdas ETA ja Omega olivat ajautuneet samaan leiriin. Ensimmäinen oli 1108, joka pohjaa suoraan ETA 2892-2 koneistoon. Omega 1120 kehitysversio tuosta koneesta ja siinä on eroavuuksia ulkopuolisille kellotehtaille myytäviin ETA koneisiin, Omegassa on koneistoa paranneltu tietyin osin.
Omegan neljä päämallistoa vintage-kelloissa ovat, ikä järjestyksessä vanhimmasta uudempaan: Seamaster, Constellation, Geneve ja De Ville. Seamasterilla on useita ns ala-brändejä (ja Geneve ja De Villekin olivat alunperin sellaisia, mutta eriytyivät omiksi brandeiksi): Speedmaster, Flightmaster ja Railmaster. Lue lisää mallistoista Kellot-linkin takaa, mallistot on siellä tarkemmin esiteltyinä.
Omega valmisti myös näiden mallistoihin kuuluvien kellojen lisäksi paljon kelloja pelkän Omega nimen alla, nämä kellot eivät siis kuulu mihinkään edellisistä mallistoista, vasta 80-luvulla, quartz-kello aikana, tehtaat alkoivat säännöllisesti antaa uusille malleille mallisto-nimiä, joka ei ollut merkittynä kelloon, aiemmin tehtiin vain uusi kello-malli.
Jos Omega on kronometerikäyntinen, on kellon taulussa aina printattu teksti: Chronometer Officially Certified tai Chronometre. Yleensä teksti on tuo englanninkielinen, ranskalaista tekstiä on käytetty lähinnä tietyille kielialueille suunnatuissa malleissa. Omegan koneistoissa ei ole kronometri-tekstiä, sillä kronometri ilmaistiin omalla kaliiperinumerolla, mutta useimmiten sillassa lukee "Tested six (6) positions and temperature". Kronometritodistukset kelloille myöntää COSC, Contrôle Officiel Suisse des Chronomètres, virallinen instanssi, joka valvoo laatua. Kronometritestattu kello ei ole vain tyyppitestattu, vaan jokainen kello on yksilönä käynyt läpi testauksen. Käytännössä kaikki Omegan kronometritestatut mekaaniset vintage-kellot ovat Constellationeita. Seamastereita alettiin testata vasta paristokellojen aikana ensin äänirautoja sitten Megaquartzeja. 80-luvulla kronometritestit liki katosivat, koska jokainen quartz-kello läpäisi testin, vaikka quartz-kelloille kehitettiin oma tiukempi testi.
Vintage Omega kellojen ikä pystyttään määrittämään koneiston sarjanumeron perusteella. Nykyisissä tuotantomalleissa ikä määritys ei enää onnistu, koska sarjanumero ei enää ole kronologinen, tällä toimenpiteellä on haluttu suojata tuotantomäärätietoja kilpailijoilta ja vaikeuttaa kopiovalmistajien työtä. 70-luvulle asti kaikissa Omegan koneistoissa oli sarjanumero, nykyään se löytyy vain kronometritestatuista. Nyky kelloissa on kuoressa sarjanumero tavallisesti yhdessä ranteen korvakkeista microkaiverruksella, jo siitä tunnistaa aidon kellon, sillä kopiovalmistajilla ei ole ainakaan toistaiseksi käytössään kalliita koneita, joilla tehdä microkaiverrusta. Lisäksi cronometritestatuissa kelloissa on yhä erillinen koneiston sarjanumero, testaus vaatii sen, jotta kello kyetään identifioimaan.
Sarjanumerolla ikäajoitus perustuu siihen, että tiedetään kuinka montakelloa tehdasvalmisti vuodessa (50-luvulla noin ½miljoonaa, 60-luvulla 1 mil, 70-luvulla enemmän) ja siitä laskemalla voidaan päätellä missä mennään. Järjestelmä ei kuitenkaan ole täysin tarkka, sillä tuotantomäärät on ilmoitettu pyöreissä sadoissa tuhansissa, eikä todellinen elämä noudattele tasalukuja.
Tässä karkea lista, täydellinen, jossa myös vanhemmat löytyy helposti
googlaamalla.
1947 11 miljoonaa
1950 12 mil
1952 13 mil
1954 14 mil
1956
15 mil
1958 16 mil
1960 17 mil
1962 19 mil
1963 20 mil
1964 21 mil
1965 22 mil
1966
23 mil
1967 25 mil
1968 26 mil
1969 28 mil
1970 30 mil
1971 33 mil
1972 34 mil
1973 36 mil
1974 38 mil
1975 39 mil
1977 40 mil
1978 41 mil.