www.kellohuoltoloppela.com

Vintage-kellojen alkuperäiset rannekkeet

Nahkarannekeiden kehitys

Käytännössä minkään merkin vintage kelloihin (80-luvun alku tai vanhemmat) ei ole saatavilla alkuperäistä nahkaranneketta. Nahkaranteen varastointiaika on rajallinen. Tehtaat valmistavat vaihtorannekeita vain tuotantomalleihin ja jälkimarkkinointi seuraa niitä noin 10-20 vuotta eli nopeasti laskien, jos kello on vanhempi kuin 2000-luku, eikä valmistajalla ole saman tyyppistä enää tuotannossa, rannekkeen saanti on vaikeaa. Kellojen ranteissa on tapahtunut suuri muutos, 80-luvun jälkipuoliskolla, silloin ranteet muuttuivat pulleammiksi, niihin tuli toppaus. Sitä ennen rannekkeet olivat aina sileitä.

Ihan ensimmäisissä kelloissa 30-luvulla ei ollut jousinastoja vaan kellossa oli korvakkeiden väliin juotettu kiinteä rautalanka. Tälläiseen kelloon ei voi kiinnittää nykyaikaista kaksiosaista kellon ranneketta, vaan ranneke pitää olla yksiosainen remmi, kuin armeijan irtohihna. Tälläiseen kelloon voi kiinnittää joko: kellon ali menevän "papparanteen", perlonranteen tai ns Nato-rannekkeen. 40-50-luvuilla nahkarannekkeet olivat joko mustia tai tummanruskeita ja reunassa oli tikkaus. Rannekelloissa ei aina ollut edes tehdasasennettua ranneketta, vaan sellainen ostettiin kellon oston yhteydessä erikseen. Vasta kun kellojen mainostaminen lehdissä yleistyi, vakiintui tehtaalla asennettu ranneke kelloihin. Tyylillisesti 50-luvun rannekkeet olivat saman tapaisia kuin Hirschin valikoimissa olevat rannekkeet Umbria ja Osiris. 60-luku toi valikoimiin croko- ja lizard-rannekkeet, jotka olivat aitoa matelijan nahkaa sekä sileän rannekkeen, jonka reunassa ei ollut tikkausta, vaan ranneke oli kasattu vain liimauksen avulla. Hirschin valikoimissa Wild Calf vastaa tämän tyylistä ranneketta. Kultakelloissa oli perinteisesti joko musta tai tummanruskea crokoranneke. Teräskuorisissa oli taas sileä vasikannahkainen ranneke.

Myös 60-luvun puolella ranteiden värivalikoima rannekkeissa oli hyvin konservatiivinen, mustaa ja ruskeaa, toki aivan 60-luvun loppu toi siniset taulut kelloihin ja sininen löysi tien myös ranteisiin. Sinisen perässä tuli burgunditaulu (viininpunainen) ja ranneke. Värikartta alkoi laajentua, kun 60-70lukujen taite toi väriä kellotauluihin. 70-luku toi kelloihin croco-imit-ranteet eli rannekkeen, joka on vasikannahkaa, mutta siihen on painotekniikalla luotukuvio, jotta se näyttää krokotiilin/alligaattorin nahalta.  Samoin ns rally- ranneke oli 70-luvun keksintö. Se on ranneke, johon on tehty isoja "ilmastointi"reikiä, jotta se ei hiostaisi niin paljon ja nahan käyttöikä siten pitenisi. Croko-imit ranteita ei käytetty sveitsiläisissä laaturannekelloissa, kuten Omega, vaan niissä oli aito croko-ranneke, mutta niitä löytyi edullisemman linjan kelloissa, joissa haluttiin näyttävyyttä edullisesti, esim japanilaisissa kelloissa ranneke oli käytännössä aina imitaatio-ranneke. 80-luvulla tarvikerannekkeissa croko- ja lizard-imit-ranteet edustivat uutta aikaa ja useimmiten valmistajat asensivat quartz-kelloon juuri sellaisen. Ne olivat myös eniten myytyjä tarvikerannekkeita, ihmiset halusivat näyttävyyttä, mutta ranne ei saanut maksaa liikaa, aidon krokotiilinnahkaisen ja imitaatio ranteen hinta ero oli noin 7-10 kertainen. 80-luvun loppu toi myös erilaiset topatut ranteet markkinoille. Yksi ensimmäisiä kelloja joka hyödynsi paksuja nahkarannekeita oli Camel, jossa oli ns satulanahkainen ranneke. Hirschin ranteissa Liberty on vastaava ranneke. Pian Camel-ranteiden jälkeen tapahtui varsinainen topattujen ranteiden räjähdys ja niitä alkoi tupsahdella markkinoille aina vain uusia malleja. Kun quartz-kelloajan jälkeen mekaaniset kellot palasivat, kookkaampina kelloina niihin oli ensiasennettu paksuja nahkaranteita, koska itse kellotkin olivat isompia kuin quartz-kellot. Myös kolmannen osapuolen rannekeiden piti olla vastaavia, joten topatut ranteet olivat tulleet jäädäkseen.

Vanhat rannekkeet

Vanhoja ranteita ei tänäpäivänä tapaa kelloissa kovinkaan usein ja syy on selviö. Käytössä nahkaranneke kuluu loppuun päivittäisessä käytössä noin reilussa vuodessa, ennen ehkä nopeammin, sillä rannkkeiden laatu on mennyt eteenpäin, kun puhutaan laatuvalmistajien kuten Hirsch ranteista. Jos uusi kello on aikanaan otettu käyttöön, on ranneke kulunut käytössä ja se on sitten uusittu tarvikerannekkeella. Se, että kellon omistaja tilaa kelloonsa uuden valmistajan valmistaman ranteen, on tullut laajemmin yleisemmäksi tavaksi vasta 90-luvun lopulla. Valmistajan omat ranteet olivat/ ovat monta kertaa kalliimpia kuin tarvikeranneke. Vanhoja alkuperäisranteita tapaa siis vain silloin tällöin, kun kelloa ei syystä tai toisesta ole otettu käyttöön. Kello on esimerkiksi saattanut olla lahja työpaikalta ja saajalla on jo ollut käytössä mieluinen kello. Tai kello on vain jonkin liikkeen myymättä jäänyt yksilö eli NOS (= new old stock).

Omega ranneke jpg Omega Seamaster Automatic cal 552 kellon ranneke noin vuodelta 1962.

Mido ranneke jpg Mido Ocean Star Powerwind cal 1127OC kellon ranneke aivan 60-luvun lopulta.

Zenith ranneke jpg Zenith AF/P Automatic cal 408 kellon ranneke vuodelta 1969.

Aina 60-luvun lopulle asti tyypillisesti kellojen ranteet kapenivat kiinnityksestään kellonpäädystä 18mm lukon päätyyn 14mm levyiseksi. Yllä olevat edustavat kuitenkin kaikki poikkeusta, sillä niiden kaikkien lukko on 16mm, kuten nyky kelloissa. Ylin Omega on ollut poikkeus ja Mido ja Zenith taas edustavat aivan 60-70-luvun taitteen ranteina uutta tyyliä. Tosin vielä 70-luvulla käytettiin myös yleisesti kapeita 14mm lukkoja jopa kiinnitykseltään 20mm kelloissa, esim Omegalla oli useampikin tälläinen malli. Alhaalla soljissa näkyy Dynamicin 14mm leveä solki, Dynamicin ranne oli kuoren kohdalta leveä, vaikka se tosin oli kiinni erikoiskiinnityksellä.

Vanhan NOS ranteen käyttö

Vanha kymmeniä vuosia vanha nahkaranneke ei enää ole käyttökelpoinen, vaan se hajoaa viikossa tai kahdessa, jos sellaisen ottaa käyttöön. Nahkaranteet valmistetaan liimaamalla nahanpaloja yhteen, ajanmittaan sekä nahka että sen liimaukset kuivuvat. Jos nahkarannetta aletaan käyttää, nahan taivuttelu hajoittaa ranteen liimauksistaan. Vanha NOS nahkaranneke soveltuu siis vain vitriinissä olevan keräilykellon ranteeksi, ei käyttöön. Eli jos saat jostain kellon, jossa on alkuperäinen ranneke ehjä, laita ranneke turvaan säilöön ja hanki kelloon käyttöranneke, sillä vaikka ranneke on käyttökelvoton, on se kuitenkin keräilykappale, jolla on oma arvonsa. Yllä olevissa kuvissa Zenith rannetta omistaja on ehtinyt käyttää viikon tai kaksi ja ranne on jo lähtenyt halkeamaan liimauksistaan kohdasta jossa solki on reijässä.

Väärennettyjä nahkaranteita

Esim HuutoNetissä myytävissä kelloissa on näkee usein Kiinassa tehtyjä tuoteväärennös-rannekkeita, erityisesti Omega kelloissa. Tyypillisesti tälläinen ranneke on litteä, ruskea croko-imit ranneke, työnlaatu on ompeluksilta ja yleisilmeeltään suttuinen, langan päätteet sojottaa, liimaukset irvistää. Omega ei myöskään valmista tälläistä litteää croko-rannetta, vaan tuotanto mallien alligaattorinnahkainen ranneke on topattu/ pullea ja ranteen pohjapuolella lukee muutakin kuin pelkkä Omega, siellä on printattuna ranteen leveys ja osanumero. Omega ranteen kuten muidenKopion signeerattu solki, johon on jyrsitty teksti Omega, on tekstin jyrsinnän työnlaadultaan on heikko ja jopa paljaalla silmällä katsoen jälki on ropeloinen. Tyylillisesti väärennös muistuttaa tuotannossa olevaa nyky solkea, mutta siitä puuttuu myös tuotenumero ja muu informaatio. Vintage-solkiin, joissa solkeen on juotettu Omegan logo, ei kaiverrettu tekstiä, on alapuolelle kaiverrettu Swiss made, Acierbrite (=ruostumattoman teräksen patentoitu seos, joka ei tummu) ja esim Omega soljessa on aurinkoa muistuttava alihankkija-valmistajan logo.


Kellojen soljet

50-luvulla kellotehtaan alkoivat signeerata rannekkeiden solkia. Solkiin laitettiin joko merkin logo tai nimi. Nämä signeeratut soljet ovat tärkeä osa kellokeräilijöiden keräilykappaleen viimeistelyä, yksityiskohta, josta ollaan valmiita maksamaan ja toki se nostaa kellon keräilyarvoa. Nämä soljet ovat nykyään useimpien merkkien kohdalta kiven alla, koska suurin osa kuluttajista ei ei halunnut pitää alkuperäistä solkea, kun vaihtoivat ranneketta kellon. Jos kelloseppä ei sitten kerännyt liikkeessä solkia talteen, ne päätyivät roskiin. Myös on huomioitava että 14 mm solkiin on nykyään vaikea löytää rannetta, koska liki kaikki ranteet ovat nykyään lukon päästä 16mm leveitä. Toki 14mm solkiinkin löytyy ranteita, jos jaksaa etsiä. On merkittävästi helpompaa löytää 14mm kapeneva ranneke kuin vaikkapa Zenithin tai Heuerin solki.

Omega solki jpg Omegan solki 60-luvulta.

Zenith solki jpg  Kaksi Zenithin solkea, vasemmalla 70-80-luvun solki ja oikealla 50-60-lukujen solki.

Eternan solki jpg Eterna solki jpg Eternan ja Heuerin soljet 50-60-luvulta.

Certina solki jpg Eternan solki jpgCertinan ja Eternan 70-80-luvun solki.

Omega solki jpg Omega Dynamicin erikoissolki 60-luvun loppu.

Kuten näitä solkia ja niiden samanlaisuutta katselemalla voi päätellä, niitä eivät ole valmistaneet kellovalmistajat itse, vaan Sveitsissä on ollut muutama solkiin erikoistunut valmistaja, joka on tehnyt solkia eri kellotehtaille. Selvästi näkee, että liki kaikkien valmistajien 70-luvun solki oli saman tehtaan käsialaa (Zenith, Certina ja Eterna solki yllä).

Kullanväriset vanhat soljet ovat dubleeta eli pinnoitettuja. Mutta nykyään huippukellojen valmistajat eivät enää käytä pinnoitettuja solkia, vaan keltainen solki on aina myös kultaa. Tästä johtuen niiden hinnat ovat omassa hintaluokassaan. Uusissa kelloissa vanhan mallinen solki on myös katoavaa perinnettä ja useimmat valmistajat laittavat kelloonsa ns taitelukon, joka toimii samaan tapaan kuin metalliranteen lukko. Tälläisen lukon laittaminen vintage-kelloon on tyylirikko, johon ei pidä sortua, jos haluaa pitää yllä edes jonkinlaista uskottavuutta/ uskollisuutta aikakaudelle.