www.kellohuoltoloppela.com

Zenith 135

Zenith Port Royal jpg Zenith 135 jpg

2. erän Port Royal kello ja sen koneisto vuodelta 1959. Kronometritestattu koneisto, siinä lukee Chronometre, se on sanan ranskankielinen versio, jota Zenith käytti sitä kelloissaan.

Synty ja tuotanto

Vuonna 1947 Zenithin tekninen johtaja Charles Ziegler antoi Eprhem Jobinille tehtäväksi suunnitella Zenithille 30 mm kronometri. Ephrem Jobinin käsialaa oli myös Zenithin vasara-automaatti 133 (ja versiot 133.8 ja 71). Koneiston kaliiperinumero viittaa koneiston linjalukuun joka on 13.5"' eli 30,0mm. Koneisto 135 esiteltiin 1949 ja sitä käytettiin kellotehtaiden väliseen Neuchatelin observatorion kilpailuun. Se on Zenithin ylivoimaisesti arvostetuin koneisto sillä, kaliiperi 135 voitti tuon observatorion kilpailun Zenithille viisi kertaa peräkkäin vuoteen 1954 mennessä. Itse kilpailusta luovuttiin tuolloin, joten enempää ei voinut voittaa. Kilpa toi koneistolle ylimaallisen maineen, jota ei suinkaan ole himmentänyt se että koneistoa tehtiin virallisen tuotannon aikana vain 11.000 ja kun ottaa huomioon 60-luvulla osista tehdyt, kaiken kaikkiaan vain 13.500 kappaletta. Osa kelloista on tuhoutunut (kultakellojen kuoria sulatettu, kelloja heitetty roskiin vanhana romuna), olemassa olevien kellojen määrä on erittäin pieni kun, se jakautuu maailman laajuisesti. Maailmalla kelloa on vaikea löytää, ainakaan järkevään hintaan, Suomessa kelloa liikkuu kuitenkin runsaasti Zenith 2000 mallina.

Zenith 135 jpg

Zenith 135 jpg

Tuotanto

50-luvun kellot

Kaliperia 135 tehtiin kolmessa tuotantoerässä. Zenithillä ei ollut mitään yhtä virallista kuorimallia, vaan koneistoa käytettiin kolmessa jaksossa, jotka erottuvat selvästi toisistaan. Virallisesti koneistoa valmistettiin kymmenisen vuotta n. 1949-59, mutta viimeinen, kolmas tuotantoerä valmistettiin tämän jälkeen 1959-64 varastoon tehdyistä koneistoista sekä kasattiin vara-osista, joita oli tehty varastoon.
Ensimmäinen tuotantoerä
oli 1949-54, aikana, jolloin koneisto otti osaa mainittuun tarkkuuskilpailuun. Kellot tehtiin kultakuorisina ja kronometritestattuina luksuskelloina. Koneistot olivat keltakullattuja ja Cotes de Geneve hionnalla. Koneiston osien viimeistely on tässä ensimmäisessä erässä korkeatasoisin. Nämä kellot valmistettiin pelkällä Zenith nimellä, ei alabrändiä. Kelloissa käytettiin eri mallisia kuoria ja erilaisia tauluja eli malleja on useita. Kello on siis tunnistettavissa vain tunnistamalla itse koneisto, Zenith teki isoimman osan pikku sekuntillisista kultakelloistaan koneistoilla 40 tai 126-6. Koneiston sarjanumerot olivat haarukassa 38xxxxx - 42xxxxx.
Toinen tuotantoerä
alkoi kun koneistoon tehtiin pieniä muutoksia, mutta koneisto oli käyännössä sama. Nämä kellot ovat myös kultakuorisissa kelloissa (Port Royal mallia tehtiin myös teräskuorisena) ja kronometritestattuina. Tätä kello erää valmistettiin siis sekä pelkällä Zenith nimellä että 1959 Port Royal erä mallina. Koneistot olivat keltakullattuja tai rodinoituja (hopean värinen) ja Coteve de Geneve hionnalla. Zenith muutti 1958-59 taitteessa Ponts de Martel -työtiloihin eli vanhaan Martelin tehtaaseen, siellä oli käytössä rodinointi viimeistely. Tämä sarja oli tuotannossa vuoteen 1959 asti.
Sekä 1. että 2. erän kellot olivat testattu Neuchatelin observatoriossa (nykyinen tarkastuslaitos COSC perustettiin vasta 70-luvulla) ja kellot toimitettiin sertifikaatilla ja käyntitodistuksella. Manfred Rösslerin Zenith-kirjan mukaan, dokumentit ovat niin harvinaisia että, niitä löytää enää museoista.

Nämä mallit ovat Suomessa harvinaisia, sillä Suomessa oli voimassa sodan jälkeen aina 60-luvun alkupuolelle voimassa jalometallien maahantuontirajoitus, eikä kultakelloja tuotu maahan. Täältä löytyvät mallit lienevät siis hankittu ulkomailta.

Zenith 2000

Zenith 2000 jpg

Kuvassa yksi ensimmäisen sukupolven Zenith 2000 erilainen kuori kuin myöhemmässä mallissa Taulun 12 ei ole ard deco-tyyliä kuten myöhemmin. Kellon pohjassa ei ole tekstiä kuten myöhemmässä mallissa.

Zenith 135 jpg Zenith 2000 jpg

Zenith 2000 mallia tehtiin useilla eri taulumalleilla, tyypillistä on, että taulu on aina vaalea ja numeron 12 kakkonen on tyylitelty. Zenith käytti tyyliteltyä kakkosta myös muissa kelloissa, joten se ei ole sinällään tunniste. Kuvassa 2 erittäin harvinainen sun burst (auringonsäde) taulu. Indexit voivat olla teräksen- tai kullanväriset. Setti voi olla 12 ja viivat tai 12-3-(6)-9 ja viivat. Indexi-palkit voivat olla joko suorat tai kolmiomaiset.

Viimeinen kolmas tuotantoerä valmistettiin, 1959 jälkeen. Tässä erässä kelloja tehtiin kahta mallistoa, Port Royal, jota tehtiin sekä kulta- että teräskuorisena, nämä kellot olivat kronometritestattuja. Malli Zenith 2000, jota tehtiin vain teräskuorisena. Zenith 2000 taulussa ja pohjassa merkintä Zenith 2000. Näitä kelloja ei ole lähtökohtaisesti kronometritestattu, sillä kyseessä oli osa Zenithin aloittamaa varastojen siivousta, jossa tuotannosta poistuneet koneistot poistettiin tehtaan varastoista. Noin vuonna 1960 Zenith päätti luopua kaikista vanhoista koneistoistaan ja keskittyä jatkossa ainoastaan uuteen 25xx-sarjaan, koska sillä saatiin useita versioita (kalenterilla ja ilman, automaatti ja vedettävä) ja malli oli helposti eteenpäin kehitettävissä (käyntitaajuus), toisin kuin vanhat koneistot, jotka olivat keskenään erilaisia. Koneistot olivat rodinoituja (hopean värinen) ja Cotes de Geneve hionnalla. Osassa kelloissa koneistossa on merkintä Chronometre, kyseessä oli varastoon tehty koneisto, joka testattu aiemmin, mutta muutoin Zenith 2000 kelloa ei erikseen testattu. Osa koneistoista vaikuttaa hätäisesti kasatuilta, sillä usein käynnin keskiöinti on vähän sinnepäin. Itse olen tavannut yksilön, jossa käyntipoikkeama on ollut 5,8 ms ja eräs asiakas kertoi hänen muualla huolletun kellonsa käyntipoikkeaman olevan peräti 8,0 ms. 50-luvun kelloissa on tavallista, että keskiöintitarkkuus on luokkaa 3ms. Ilman käynnin keskiöintiä ja analogisillatestereillä koneistoa oli vaikea säätää tätä paljoa tarkemmaksi. Moderneissa laatukelloissa, joissa on käynninkeskiöinti keskiöintivirhe ei saa ylittää 0,6ms. Kellojen käynti on toki säädettävissä, mutta työ suoritetaan vain täyshuollon yhteydessä.

Rösslerin kirja mainitsee että, koneistoa käytettiin 1969 asti. Käytännössä koneistot käytettiin pois 1964 mennessä. Vuosi 1969 lienee vain vuosikymmenentarkkuus (= koko 60-luku), johon mennessä tehdas on ilmoittanut koneistojen käytetyn pois, eikä viimeisen kellon tarkkaa valmistumisaikaa ole tiedossa. Zenith 2000 malli oli poistomallina hinnoiteltu edulliseksi, vaikka oli kuitenkin selvästi kalliimpi kuin muut Zenith kellot. Kyseessä oli kuitenkin tehtaan huippukoneisto. Zenithin tuolloinen suomalainen maahantuoja ymmärsi kellon arvon ja toi sitä maahan niin paljon kuin pystyi. Kiitos siitä heille! Mallia löytääkin meillä enemmän kuin missään muualla maailmassa.

Kellojen arvosta

Minulta kysellään todella paljon kellojen arvoista sillä, kun perintöromppeista löytyy kello, joka googlaamalla vaikuttaa jotenkin erikoiselta, sille halutaa tietää arvo. Kellohuolto ei suorita kellojen arvoarviointeja. Jos haluat arvioittaa kellon, kannattaa kysyä joltain huutokauppa kamarilta, kuten Bukowski's. Itse olen monet kerrat hämmästellyt heidän tietämyksensä tasoa. Käytetyn kellon myyntihinta on ostajan ja myyjän välinen diili. Asiat eivät käytetyissä kelloissa ole koskaan yksinkertaisia. Kelloilla ei ole listahintaa tai rekisteriä, joka kertoo arvon. Kellot ovat aina yksilöitä ja niillä on aina yksilöllinen hinta. Hintaan vaikuttaa esim koneiston kunto, onko se kastunut, onko koneistossa ruostetta, korjauksen jälkiä tai onko sitä koskettu sormin ja sormenjälkien rasva polttanut jälkiä, kaikki tälläinen laskee arvoa. Huoltamattomalla ja huolletulla kellolla on aivan erilainen hinta. Kaikki mainitut virheet, jotka on kellossa, ovat ja pysyvät siellä.

Kelloon ei saa enää uusia osia, ei kuoria, ei taulua, ei osoittimia, ei nuppi eikä koneiston osia, lukuunottamatta käytettyjä osia eBaylta. Risaa kelloa on siis erittäin vaikea laittaa kuntoon, osia voi joutua kyttäämään eBaysta jopa vuosia. Tälläisen kellon kuorien kiilloitusta kannattaa välttää, jos kelloa ei ole aiemmin kiilloitettu. Kuoret ehkä alkaa kiiltämään ja ovat maallikon mielestä hienot, mutta arvo laskee, aina kun keräilykellossa kuorta kiillotetaan. Itse käytän kuorta kunnostettaessa vain metallin oksidoinnin poistoainetta, joka myös hoitaa ja antaa kuorelle siistin pinnan ja jättää suojaavan kalvon. Huonoakaan taulua ei pidä tämän tasoisessa keräilykellossa maalauttaa uudelleen, sillä vain aito ja alkuperäinen taulu on arvokas. Jos taulu on uudelleen maalattu, kyseessä ei ole enää keräilykello, vaan käyttökello hienolla koneistolla.

Syyt legendaan

Miksi koneistoa pidetään niin hyvänä ja onko se tosiaan maailman paras mekaaninen koneisto? Jälkimmäiseen osaan vastaus on selkeä: Ei! Kyseessä on vain romanttinen ihanne täydellisestä koneistosta. Totta kai, koneisto voitti nuo viisi peräkkäistä kilpaa ja kilvasta luovuttiin, Zenithin kannalta sopivaan aikaan. Kello maailma muuttui kovaa vauhtia uusien käyntitaajuuksien myötä. Zenith 135 toimi perus käyntitaajuudella 18.000 ja kellon koko oli maksimi, millä rannekellojen kilpaan sai osallistua 13.5"' eli 30,0mm. Kellon tarkkuus perustui rakenteeseen, joka mahdollisti liki puolet koneiston halkaisijasta olevan ison liipottimen. Mitä isompi liipotin sen tasaisenpi käynti saadaan. Kronometritestissähän koneisto on paikoillaan eikä se saa liikkeestä häiriöitä. Kookkaalla liipottimella varustetut koneistot pärjäsivät kisassa hyvin. Uudet nopeammat taajuudet vähensivät ison liipottimen tarvetta ja samalla häiriö alttius pieneni, kellot tulivat siis isomman taajuuden myötä tarkemmiksi. Koneiston viimeistely oli eräänlainen taideteos. koneiston siltojen viimeistely on Cotes de Geneve eli Geneven aallot, joka on tasokkaiden kellojen vaativa viimeistely. Kaliiperissa 135 oli vielä painoruuvillinen liipotin, joka on tietysti kaunis, mutta 50-luvun lopulla keksitty painoruuviton glysindur-liipotin, joka on tehtaalla tasapainotettu on tätä kuitenkin tehokkuudessa parempi. Kronometrikilpailut loppuivat juuri sopivasti, 1954 jäädessä viimeiseksi ja legenda jäi eloon. Kaunis kello on aina ihaillumpi kuin vain tehokas, 50-luvun esteettisesti kauniit koneistot isoine liipottimineen edustivat kellojen kulta-aikaa tyylin saralla. Seuraava vuosikymmen, 60-luku toi teknisenkilpailun ja kiristyneen kilpailun tuoman budjettikurin, mm Zenithillä tämä oli viimeinen kello, jossa käytettiin Brequet-spiraalia. Kaksitasoisen Brequet-spiraalin hinta oli moninkertainen verrattuna tavalliseen taso-spiraaliin.

Rakenne

Rakenteeltaan koneisto ei noudattele normaalin pikkusekuntikellon rakennetta, vaan se on varsin omintakeinen verrattuna 40-50-lukujen kelloihin. Normaalissa kellossa jousikotelo kuljettaa keskellä olevaa keski-/minuuttiratasta. Perinteisesti se on keskellä ja akselissa on kiinni minuuttiputki, jossa on minuuttiosoitin kiinni. Tässä koneistossa on siirretty keskiratas ja keskellä on pelkkä ohut akseli, johon on laakeroitu minuuttiputki. Tämä on tehty siksi, että liipottimelle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Kellon käyntiratas on reilusti matalampi, kuin muut rattaat, tämä siksi että, liipotin yltää käyntirattaan sillan yläpuolelle. Kellon osoitinasetuskitka on siirretyllä keskirattaalla olevassa kitkarellissä, joka kuljettaa taulunpuolella vaihderatasta, josta se ratasjuoksu menee minuuttipultkelle ja tuntirattaalle.

Minulle soitti taannoin (2015) noin 80-vuotias mies Kuopion suunnalta ja kertoi kuinka paikallisessa liikkeessä hänen isältä perittyyn Zenith 135 kelloon oli vaihdettu noin 15 vuotta sitten tavallisen Zenithin koneisto. Koetin varovaisesti esittää epäilykseni tarinaan. Hän pysyi tarinassa ja oli vieläkin tuohtunut tapauksesta. Kuluttajasuojaviranomainenkin oli antanut liikkeelle pyyhkeet tapauksesta. Valitettavasti, jos todella vain koneisto oli vaihdettu ja kuoret ja taulu olivat olivat pysyneet samoina, tarina ei ole yksinkertaisesti mahdollinen, koneisto ei ole yhdensopiva muiden Zenith koneistojen kanssa. Zenithin 50-luvun muut pikkusekunti-koneistot 40 ja 126 ovat kooltaan 12"' eli 26,75mm ja 60-luvun pikkusekunti koneistot 2511, 2531 ja 2541 ovat kooltaan 11,5"' eli 25,6mm. Zenith 135 puolestaan on halkaisijaltaan 13,5"' eli 30,0mm. Se on siis kooltaa muita selvästi suurempi. Kaikissa muissa koneistoissa sekä tauluntolpat (=tapit, joilla taulu kiinnittyy koneistoon ovat erikohdassa. Myös koneistossa oleva pikkusekuntin akseli ei osu taulussa olevaan sille tehtyyn reikään, jos kyseessä on toinen koneisto. Kelloon ei siis ole mahdollista vaihtaa toista koneistoa. Selitys tarinalle on se, että kyseessä oli Zenithin Chronometre, joka oli tehty koneistolla 40, myös se oli täysin kykenevä kronometritarkkuuteen. Jostain luettu tarina oli saanut omistajan vakuuttumaan, että hänen isänsä kello on juuri tuo kuuluisa Zenithin kronometri 135.

Zenith jpg

Zenith 2000 kellossa kuorensarjanumero on korvakkeiden välissä. Zenith 2000 kellon kuorireffi voi olla 1959-63 numerokoodillinen alkaen 94xxxxx tai viimeisissä yksilöissä kirjainkoodillinen 1963-64 xxxAxxx (koodissa kirjaimen ympärillä yksilöllinen juokseva numero).

Zenith jpg

Kellon nuppi on sainattu logolla, jossa on Z-kirjaimella varustettu tähti. Nuppia ei kelloon enää ole saatavilla. Kellossa harvinainen 1,20mm kierre, halkaisija noin 5,5 ja putki 250. Tavallisissa 50-luvun Zenitheissä (esim cal 40, 120, 126), akselin kierre on 1,0mm ja 60-luvun 25xx-sarjassa 0,9mm. Jopa sainamattomia tarvike nuppeja on rajoitetusti tarjolla.


Tiedot

Koneisto 135. Tuotantoon 1949 ja tuotanto päättyi 1958, koneistoa käytettiin kuitenkin vielä pitkälle 60-luvun puolelle. Koneistoa valmistettu sekä keltakultauksella, että rodinoinnilla (=hopeanvärinen). Cotes de Geneve = Geneven aallot -koristehionta, kiillotetut ruuvit ja viisteet..
Koneiston mitat: Halkaisija 13,5" = 30mm, korkeus 5,0 mm. Heilahdustaajuus 18.000, kiviä 19, Breguet-spiraali, rukkauksen hienosäätö. Ei käynninhienosäätöä.


Artikkeli julkistettu 2/2019
HL