Vuonna 1947 Zenithin tekninen johtaja Charles Ziegler antoi Eprhem Jobinille tehtäväksi suunnitella Zenithille kooltaan 30 mm kronometri. Se valmistettiin silmällä pitäen tehtaiden välistä kilpailua, siinä oli määritelty, että koneisto saa olla maksimissaan halkaisijaltaan 30mm. Miksi koneiston koko oli tärkeä? Aikana, jolloin tehtiin vain taajuutta 18.000. Mitä isompi koneisto, sitä isompi liipotin ja sen tarkempi koneisto. Ephrem Jobinin käsialaa oli myös Zenithin vasara-automaatti 133 (ja versiot 133.8 ja 71). Koneiston kaliiperinumero 135 viittaa koneiston linjalukuun joka on 13.5"' eli 30,0mm. Koneisto 135 esiteltiin 1949 ja sitä käytettiin kellotehtaiden väliseen Neuchatelin observatorion kilpailuun. Se on Zenithin ylivoimaisesti arvostetuin koneisto sillä, kaliiperi 135 voitti tuon observatorion kilpailun Zenithille viisi kertaa peräkkäin vuoteen 1954 mennessä. Itse kilpailusta luovuttiin tuolloin, joten enempää ei voinut voittaa. Kilpa toi koneistolle ylimaallisen maineen, jota ei suinkaan ole himmentänyt se että koneistoa tehtiin virallisen tuotannon aikana vain 11.000 ja kun ottaa huomioon 60-luvulla osista tehdyt, kaiken kaikkiaan vain 13.500 kappaletta. Osa kelloista on tuhoutunut (kultakellojen kuoria sulatettu, kelloja heitetty roskiin vanhana romuna), olemassa olevien kellojen määrä on erittäin pieni kun, se jakautuu maailman laajuisesti. Maailmalla kelloa on vaikea löytää, ainakaan järkevään hintaan, Suomessa kelloa liikkuu kuitenkin runsaasti Zenith 2000 mallina.
Moni tämän lukijoista miettii, mitä niin ihmeellistä voi olla koneistossa joka on 30mm halkaisijaltaan? Monilla tehtailla on 30mm koneisto, vaikka sellaista ei erikseen tehty tätä kilpailua varten. Mainittakoon esimerkiksi Omega 30T2AMRG eli 262, joka on yksi tunnetuimpia 30mm koneistoja. Zenithin koneisto oli rakenteeltaan aivan uudenlainen, sen keski- eli minuuttiratas oli siirretty taulunpuolelle. koneiston puolella oli vain ohut akseli, johon minuuttiratas kiinnittyi. Tämä rakenne mahdollisti halkaisijaltaan sen, että koneistossa oli kookkaampi liipotin, kuin traditionaalisessa vastaavan kokoisessa koneistossa. Kellossa oli käytännössä 14"' eli 31,5mm koneiston käyntilaite. Tämä antoi kellolle, sen ratkaisevan lisä potkun, jonka avulla koneisto dominoi kisaa.
2. erän Port Royal kello ja sen koneisto vuodelta 1959. Kronometritestattu koneisto, siinä lukee Chronometre, se on sanan ranskankielinen versio, jota Zenith käytti sitä kelloissaan. Kaikki Port Royal kellot ovat kronometritestattuja.Port Royal luotiin Zenithin lippulaivamalliksi.
Kaliperia 135 tehtiin kolmessa tuotantoerässä. Zenithillä ei ollut mitään yhtä virallista kuorimallia, vaan koneistoa käytettiin kolmessa jaksossa, jotka erottuvat selvästi toisistaan. Virallisesti koneistoa valmistettiin kymmenisen vuotta n. 1949-59, mutta viimeinen, kolmas tuotantoerä valmistettiin tämän jälkeen 1959-64 varastoon tehdyistä koneistoista sekä kasattiin vara-osista, joita oli tehty varastoon.
Ensimmäinen tuotantoerä oli 1949-54, aikana, jolloin koneisto
otti osaa mainittuun tarkkuuskilpailuun. Kellot tehtiin kultakuorisina ja
kronometritestattuina luksuskelloina. Koneistot olivat keltakullattuja ja Cotes de Geneve hionnalla. Koneiston osien
viimeistely on tässä ensimmäisessä erässä korkeatasoisin. Nämä kellot valmistettiin pelkällä Zenith nimellä, ei alabrändiä. Kelloissa
käytettiin eri mallisia kuoria ja erilaisia tauluja eli malleja on useita. Kello
on siis tunnistettavissa vain tunnistamalla itse koneisto, Zenith teki isoimman
osan pikku sekuntillisista kultakelloistaan koneistoilla 40 tai 126-6. Koneiston sarjanumerot olivat
haarukassa 38xxxxx - 42xxxxx.
Toinen tuotantoerä alkoi kun koneistoon tehtiin pieniä
muutoksia, mutta koneisto oli käyännössä sama. Nämä kellot ovat
myös kultakuorisissa kelloissa ja kronometritestattuina. Tätä kello erää
valmistettiin siis sekä pelkällä Zenith nimellä että 1959 Port Royal erä mallina.
Koneistot olivat keltakullattuja tai rodinoituja (hopean värinen) ja Coteve de
Geneve hionnalla. Zenith muutti 1958-59 taitteessa Ponts de Martel -työtiloihin
eli vanhaan Martelin tehtaaseen, siellä oli käytössä rodinointi viimeistely. Tämä sarja oli tuotannossa
vuoteen 1959 asti.
Sekä 1. että 2. erän kellot olivat testattu Neuchatelin
observatoriossa (nykyinen tarkastuslaitos COSC perustettiin vasta 70-luvulla) ja
kellot toimitettiin sertifikaatilla ja käyntitodistuksella. Manfred Rösslerin
Zenith-kirjan mukaan,
dokumentit ovat niin harvinaisia että, niitä löytää enää
museoista.
Nämä mallit ovat Suomessa harvinaisia, sillä Suomessa oli voimassa sodan jälkeen aina 60-luvun alkupuolelle voimassa jalometallien maahantuontirajoitus, eikä kultakelloja tuotu maahan. Täältä löytyvät mallit lienevät siis hankittu ulkomailta.
Kuvassa rinnakkain molemmat kuorimallit. Ensimmäisen sukupolven Zenith 2000 kellossa on erilainen kuori kuin myöhemmässä mallissa Taulun 12 ei ole art deco-tyyliä kuten myöhemmin. Kellon kuori on 36,5mm halkaisijaltaan. Tämän mallin pohjassa ei ole pohja-logoa kuten myöhemmässä mallissa. Mallia tehtiin suunnilleen 1959-60. Oikealla Zenith 2000 malli omilla kuorilla. Mallin 12 on tyylitelty, joissakin lukee taulussa Chronometre, kuten tässä. Joissakin Chronometre, lukee koneistoissa ja joissakin ei ole kronometristä mainintaa. Kaikki ovat kuitenkin yhtä aitoja kelloja. Kuvan kelloissa on erilaiset, mutta molemmissa alkuperäiset osoittimet. Oikean osoittimet ovat epätavalliset, suorat osoittimet, ns lapio-osoittimet, ilman massausta. Zenithin lapio-osoittimet, joita käytettiin usein hienommissa malleissa kuten Port Royal tai Captain. Tunti on kuin lapio ja minuutti- ja sekunti-osoitimissa lapion kärki on ikään kuin väärin päin. Indexit voivat olla teräksen- tai kullanväriset. Setti voi olla 12 ja viivat tai 12-3-(6)-9 ja viivat. Indexi-palkit voivat olla joko suorat tai kolmiomaiset.
Zenith 2000 mallin nimestä ei ole kerrottu sanaakaan missään. Lienee kuitenkin selvää, että nimi ei viittaa kaukaiseen tulevaisuuteen ja uuteen vuosituhanteen, se oli vielä liian kaukana. Nimen alkuperää voitaneen hakea ehkä hieman lähempää. Zenith oli 1958 ostanut Martelin tehtaan ja otti käyttöönsä Martelin kehittämän koneistosarjan. Martel 1111 tuli Zenith 2511, ja Martel automaatista 1118 tuli 2522PC. Martelilla kaliiperin 1111 alkuosa viittasi kokoon linjalukuna 11 =11.5"', joka on milleissä 25,6mm. Zenith alkoi siis käyttää koneiston kokoon viittaavaa alkuliitettä 25. Mikä olisikaankätevämpää kuin kutsua talon vanhaa ylpeyden aihetta numerolla 2000. Myöhemmin, kun Zenith alkoi kehittää koneistoa 2522 ja 2522PC eteenpäin, projekti sai kellotaulussa nimen 2200, 2300, 2400, 2500 ja 2600. Myöhemmin tuli uudet versiot, joissa viimeinen numero oli muuttunut S-kirjaimeksi, 220S. Numero-Zenitheistä eli tehtaan prototyypeistä voi lukea lisää omasta artikkelista.
Zenith 2000 mallia tehtiin useilla eri taulumalleilla, tyypillistä on, että taulu on aina vaalea ja numeron 12 kakkonen on tyylitelty. Zenith käytti tyyliteltyä kahtatoista myös muissa kelloissa, joten se ei ole sinällään tunniste. Kuvassa vasemmalla on erittäin harvinainen sun burst (auringonsäde) taulu. Keskimmäisen taulu on lievästi kellastunut, mikä on tyypillistä Zenith 2000 kelloissa.
Kuvassa kuorinumeroltaan myöhäisin Zenith 2000 kello, mitä olen nähnyt. Huomioitavaa aidossa ja alkuperäiskuntoisessa taulussa ei lue 2000, myöskään 12-indexi ei ole tyylitelty 12, vaan tolppa indexi. Kuoren kirjain-reffi on 772Axxx, eli se on noin vuodelta 1966. Kellossa ns lapio-osoittimet, heijastemassauksella.
Yllä Zenith 2000 mallien pohjat kuva 1 alkuperäinen malli Port Royal-kuorilla. Kuorissa on vain kuoren numero pohjassa. Kuva 2 varsinaisen Zenith 2000 mallin kuori. Tässä mallissa kuorinumero on korvakkeiden (lugs) välissä.
Viimeinen kolmas tuotantoerä valmistettiin, 1959 jälkeen.
Tässä erässä kelloja tehtiin kahta mallistoa, Port Royal, jota
tehtiin sekä kulta- että teräskuorisena, nämä kellot olivat
kronometritestattuja. Port Royal mallia tehtiin yksi tuotantoerä 1959. Kelloa
tehtiin sekä 18k kultakuorilla, että teräskuorilla. Malli Port Royal loppui, kun tehdas
siirtyi malliin 2000, Port Royal-nimellä ei haluttu tehdä edullisia malleja.
Port Royal oli hetkenaikaa Zenithin lippulaiva-malli, se sai nimensä
Pariisilaiselta hienostokoululta.
Malli
on Zenith 2000, jota tehtiin vain
teräskuorisena. Zenith 2000 kelloa on olemassa kaksi kuorimallia.
1) Malli,
jossa ei ole pohjassa Zenith 2000-logoa. Kello muistutti Port Royalia ja siinä
saattaa olla sen kuoret. Isommat kuoret, kuin varsinaisessa 2000 mallissa, halkaisija on 37,0 mm.
Taulussa lukee 2000 ja numero 12 on tehty tavallisilla numeroilla, ei
tyylitellen. Kierretakapohja on
sivutahkoilla ja pohjassa kuoren sarjanumero (94-95 alkuinen).
2) Varsinainen
2000-malli, omilla pohja-logollisilla kuorilla. Kellon pohjassa lukee
waterproof, Zenith, 2000. Pohjan keskellä on tähti. Kuori on 35,0mm. Kellon
taulussa on melkein aina merkintä 2000 (olen nähnyt yhden, jossa ei ole ollut)
ja joskus lukee Chronometre
Näitä
kelloja ei ole siis lähtökohtaisesti kronometritestattu. Vain varastoon tehdyt
yksilöt oli testattu, jos ne oli jo ehditty käyttää testissä, muutoin ei. Kyseessä oli osa
Zenithin aloittamaa varastojen siivousta, jossa tuotannosta poistuneet koneistot
poistettiin tehtaan varastoista. Noin vuonna 1960 Zenith päätti luopua kaikista
vanhoista koneistoistaan ja keskittyä jatkossa ainoastaan uuteen 25xx-sarjaan,
koska sillä saatiin useita versioita (kalenterilla ja ilman, automaatti ja
vedettävä) ja malli oli helposti eteenpäin kehitettävissä (käyntitaajuus),
toisin kuin vanhat koneistot, jotka olivat keskenään erilaisia. Koneistot olivat rodinoituja (hopean värinen)
ja Cotes de Geneve hionnalla. Osassa kelloissa koneistossa on merkintä
Chronometre, kyseessä oli varastoon tehty koneisto, joka testattu aiemmin, mutta
muutoin Zenith 2000 kelloa ei erikseen testattu. Osa koneistoista vaikuttaa hätäisesti kasatuilta,
sillä usein käynnin keskiöinti on vähän sinnepäin. Itse olen
tavannut yksilön, jossa käyntipoikkeama on ollut 5,8 ms ja eräs asiakas kertoi
hänen muualla huolletun kellonsa käyntipoikkeaman olevan peräti 8,0 ms. 50-luvun
kelloissa on tavallista, että keskiöintitarkkuus on luokkaa 3ms. Ilman käynnin
keskiöintiä ja analogisillatestereillä koneistoa oli vaikea säätää tätä paljoa
tarkemmaksi. Moderneissa
laatukelloissa, joissa on käynninkeskiöinti keskiöintivirhe ei saa ylittää 0,6ms.
Kellojen käynti on toki säädettävissä, muuttamalla asetuksia spraalin
kiinnityksessä liipotin akseliin. Aivan pieniä alle 3ms heittoja ei ole järkevää
korjata, kyseessähän on keräilykello, ei käyttökello..
Rösslerin kirja mainitsee että, koneistoa käytettiin 1969 asti. Käytännössä koneistot käytettiin pois 1964 mennessä. Suurin kuorireffi, jonka olen nähnyt on ollut 772Axxx, joka viittaa vuoteen 1966, kaikki muut vuoteen 1964. Vuosi 1969 lienee vain vuosikymmenentarkkuus (= koko 60-luku), johon mennessä tehdas on ilmoittanut koneistojen käytetyn pois, eikä viimeisen kellon tarkkaa valmistumisaikaa ole tiedossa. Zenith 2000 malli oli poistomallina hinnoiteltu edulliseksi, vaikka oli kuitenkin selvästi kalliimpi kuin muut Zenith kellot myynti aikana. Kyseessä oli kuitenkin tehtaan huippukoneisto. Zenithin tuolloinen suomalainen maahantuoja ymmärsi kellon arvon ja toi sitä maahan niin paljon kuin pystyi. Kiitos siitä heille! Mallia löytääkin meillä enemmän kuin missään muualla maailmassa.
Minulta kysellään todella paljon kellojen arvoista sillä, kun perintöromppeista löytyy kello, joka googlaamalla vaikuttaa jotenkin erikoiselta, sille halutaa tietää arvo.Kelloilla ei ole listahintaa tai rekisteriä, joka kertoo arvon. Kellohuolto ei suorita kellojen arvoarviointeja. Käytetyn kellon myyntihinta on ostajan ja myyjän välinen diili. Vaihteluväli on jopa samalla kello yksilöllä voi olla suuri. Huoltamattomien kellojen ostossa kehoitan varovaisuuteen, sillä varaosat kelloon ovat kalliita, jos sellaisen edes onnistuu löytämään. Hintatasosta voi saada käsityksen seuraamalla toteutuneita kauppoja netin myyntisivustoilla.
Koneistossa on muutama arkakohta ja helposti vahingoittuva kohta. Asiat eivät käytetyissä kelloissa ole koskaan yksinkertaisia. Kellot ovat aina yksilöitä ja niillä on aina yksilöllinen hinta. Usein Zenith 2000 mallin taulu on mennyt aivan keltaiseksi, kaikki mallin taulut ovat olleet helmen/hopeanvaaleita, joskus taulu on mennyt aivan keltaiseksi. Kyseessä ei ole patinaa, vaan värivirhe, joka laskee keräilyarvoa. Keräilykellon taulua ei voi maalauttaa uudelleen, koska silloin se ei enää ole keräilykello. Hintaan vaikuttaa ulkoasun lisäksi ei-päälle näkyvät asiat: esim koneiston kunto, onko se kastunut, onko koneistossa ruostetta, korjauksen jälkiä (raketteja, onko kaikki ruuvit alkuperäisiä ja tallella) tai onko sitä koskettu sormin ja sormenjälkien rasva polttanut jälkiä, kaikki tälläinen laskee arvoa. Kaikki edellä mainitut virheet, jotka on koneistossa, ovat ja pysyvät siellä, pinnoitteeseen tulleita sormenjälkiä tai naarmuja ei saa pois. Naarmua koneistossa ei saa tekemättömäksi.
Koska koneistoon ei oikeastaan saa mitään osia olen pääytynyt siihen, että on jo korkea aika sulkea tämä sivu Zenithin historiaa huoltojen osalta. Kellohuolto Loppela ei enää tarjoa huoltoa kaliiperille 135. Kellon huoltamisesta kannattaa jatkossa tiedustella Zenith edustusliikkeistä, he ovat tehtaan edusmiehiä Suomessa.
Moni kuvittelee, että Zenith 135 huolto on simppeli operaatio, joka on kuin minkä tahansa vedettävän huolto. Faktaa on, että asia ei voisi olla enempää toisin. Kellon huollossa on monta sudenkuoppaa, johon kokematon korjaaja voi haksahtaa. Mainitakseni muutaman: Suurin haaste on, että kelloon ei saa osia. Rattaiden tapit ovat normaaleja ohuempia, joten pitää noudattaa äärimmäistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Jos kello on saanut iskun, usein se on myös lyönyt vinoksi sekunttirattaan tapin, johon osoitin kiinnittyy. Niin kauan, kun osoitin on paikallaan kaikki näyttää olevan kunnossa, mutta kun osoittimen irrottaa, tapinpää nojaakin taulun reunaan. Jos virhettä ei huomaa etukäteen tai ota puheeksi, voi tulla asiakkaan kanssa riitaa, kun pitää löytää kelloon jostain erittäin kallis varaosa, vaikka se oli tuotaessa käyntikuntoinen. Tappi ei tule yli taulun tason, joten osoitin on vaikea tai mahdoton saada paikoilleen vinoon tappiin. Jos kellon liipotinakseli on poikki, pitää akseli vaihtaa. Akseleita on Zenithin omia ja DCN-akseleita, kannattaa hankkia kalliimpi Zenith akseli, jos vain voi ja löytää. Moni myyjä eBaylla ei kerro tai tiedä kumpaa myyvät. DCN-voi olla täysin OK, mytta jos tulee ongelmia, niin se on DCN akselin kanssa. Akselin vaihto vaatii erikoistyökaluja, joita kaikilla ei enää ole kellosepänsorvi ja siirtorullan irroittaja, tavallinen siirtorullapihti ei käy tähän operaatioon.
Zenith 135 käyntilaitteen rukkausalue on hyvin lyhyt, jos rukkaus ei ole alueella, kehää pitää painottaa. Yleensä kello edistää huollon jälkeen uusilla öljyillä, joten liipotin kehää on painotettava. Se tarkoittaa, että liipotinkehään on kajottava, jos haluaa kellon käyvän tarkasti ajassa. Olen ostanut Zenith 2000 kellon, joka oli erään iäkkäämmän kellosepän huoltama, mutta se edisti +12s/vrk, näin tapahtuu, jos liipotinta ei painoteta uudelleen. Kun avaa 60 vuotta vanhan painoruuvin, hikoavat kokeneemmankin kellosepän kämmenet jännityksestä. 2000 kellot ovat hätäisesti koottu, käynninkeskiöinti voi olla ja yleensä on todella pahasti pielessä. Keskiöinti on 2000 kelloissa usein luokkaa 8-9ms, tämän ikäisessä kellossa 1,5ms on hyväksyttävä heitto. Keskiöinti tehdään muuttamalla spiraalirullaa liipotin akselilla. Liipotin pitää irrottaa koneistosta. Homma voi olla työläs, pitää arvioida kuinka paljon mihin suuntaan. Sama uudestaan, jos tulos ei ole tyydyttävä. minulla oli hiljattain kello, jossa spiraali oli pois keskiöstä, tämä on seurausta, keskiöinnistä heikoilla taidoilla, vika oli korjattavissa, mutta joskus koko spiraalista tulee entinen, kun hommassa oikein mokaa. Vaikka kellossa on incabloc-iskusuoja, ei ole tiedossa mitä ne ovat? Zenith 135 varaosamanuaali kertoo vain, että kyseessä on osat 324 ja 326, ne ovat yleisnumerot sillan- ja taulunpuolen iskusuojalle. Incabloc-kirja ei puhu mitään 50-luvun Zenitheistä. Itseasiassa Incat ovatkin ns vanhaa Incaa, joka lopetettiin jo 50-luvun lopulla. Asian tunnistaa taulunpuolen iskusuojan jousesta, siinä on suorat reunat, ei Incan lyyraa. Kellossa on erikoisjousi, T-ulkopäällä, se on harvinaisilla mitoilla. Jousen kanssa ei yleensä ole ongelmaa. Kellon kuorissa on nikkelistä tehty nuppiputki, joka on yleensä mennyt sököksi, uusi putki pitää sorvata aihiosta sopivaksi. Tämä ei ole kuitenkaan minkäänlainen haaste, kunhan omistaa vielä kellosepän sorvin.
Meillä Suomessa nämä 2000-kellot ovat olleet ihan arkikäytössä, niitä eivät niiden omistajat tai kellosepät ole pitäneet missään erityisarvossa, vain laadukkaana kellona, ei keräily-aarteena. Koska nuppi on mitoiltaan harvinainen (halkaisija 5,2mm, korkeus n. 2,0mm, kierre 1,2mm, putki 2,5mm ja nupin yläosa kaareva tähti-logolla), vaihtoehdot edes tarvikenupiksi ovat yleensä suppeat. Itse löysin aikoinaan maailmalta tarvikenupin, joka mielestäni on erittäin hyvä, vaikka eroaa alkuperäisestä ulkoasultaan hieman, siinä ei ole tuota kuperuutta päällä. Italialaiset usein myyvät eBaylla käytettyä nuppia jopa 300€ hintaan ja usein nuppi on kaiken lisäksi hieman isompi Zenith Chronographin nuppi, ei 2000 nuppi. Se on liian kookas 2000 kelloon. Ei kannata haksahtaa moiseen vedätykseen, se ei tee kellosta yhtään originaalimpaa. 2000 kellossa usein nuppiputki, osa johon nuppi tiivistyy, on lähtenyt kuoresta irti. Tämä vika on usein aiheuttanut lian ja kosteuden pääsyn kuoreen, se on usein johtanut taulun virheisiin. Taulun virheet ovat sellaisia, joka on vain pakko hyväksyä, hyviä vaihtotauluja ei ole tarjolla. viimeksi kun katsoin eBaylla ei ollut yhtään myynnissä, paitsi ilmeisiä uudelleen maalauksia ja 50-luvun kultakellojen tauluja, jotka ovat väärä taulu mallissa 2000. Kannattaa muistaa, että se mikä näyttää nätiltä, mutta on väärä tai uustuotantoa, ei kuulu keräilykelloon.
Miksi koneistoa pidetään niin hyvänä ja onko se tosiaan maailman paras mekaaninen koneisto? Jälkimmäiseen osaan vastaus on selkeä: - Ei! Kyseessä on vain romanttinen ihanne täydellisestä koneistosta. Totta kai, koneisto voitti nuo viisi peräkkäistä kilpaa ja kilvasta luovuttiin, Zenithin kannalta sopivaan aikaan. Kello maailma muuttui kovaa vauhtia uusien käyntitaajuuksien myötä. Zenith 135 toimi perus käyntitaajuudella 18.000 ja kellon koko oli maksimi, millä rannekellojen kilpaan sai osallistua 13.5"' eli 30,0mm. Kellon tarkkuus perustui rakenteeseen, joka mahdollisti liki puolet koneiston halkaisijasta olevan ison liipottimen. Mitä isompi liipotin sen tasaisenpi käynti saadaan. Kronometritestissähän koneisto on paikoillaan eikä se saa liikkeestä häiriöitä. Testi ei tarkoita huipputarkkaa käyntiä kellon ollessa ranteessa. Kookkaalla liipottimella varustetut koneistot pärjäsivät kisassa hyvin. Uudet nopeammat taajuudet vähensivät ison liipottimen tarvetta ja samalla häiriö alttius pieneni, kellot tulivat siis 60- ja 70-luvulla isomman käyntitaajuuden myötä tarkemmiksi. Todellisuudessa vaikkapa Zenithin cal 405 (Movado koneisto) tai el Primero 70-luvun taitteesta oli merkittävästi tarkempi kello käytössä. 135 koneiston huippuviimeistely oli eräänlainen taideteos. koneiston siltojen viimeistely on Cotes de Geneve eli Geneven aallot, joka on tasokkaiden kellojen vaativa viimeistely. Kaliiperissa 135 oli vielä painoruuvillinen liipotin, joka on tietysti kaunis, mutta 50-luvun lopulla keksitty painoruuviton glysindur-liipotin, joka on tehtaalla tasapainotettu on tätä kuitenkin tehokkuudessa parempi. Kronometrikilpailut loppuivat juuri sopivasti, 1954 jäädessä viimeiseksi ja legenda jäi eloon. Kaunis kello on aina ihaillumpi kuin vain tehokas, 50-luvun esteettisesti kauniit koneistot isoine liipottimineen edustivat kellojen kulta-aikaa tyylin saralla. Seuraava vuosikymmen, 60-luku toi teknisenkilpailun ja kiristyneen kilpailun tuoman budjettikurin, mm Zenithillä tämä oli viimeinen kello, jossa käytettiin Brequet-spiraalia. Kaksitasoisen Brequet-spiraalin hinta oli moninkertainen verrattuna tavalliseen taso-spiraaliin.
Rakenteeltaan koneisto ei noudattele normaalin pikkusekuntikellon rakennetta, vaan se on varsin omintakeinen verrattuna 40-50-lukujen kelloihin. Normaalissa kellossa jousikotelo kuljettaa keskellä olevaa keski-/minuuttiratasta. Perinteisesti se on keskellä ja akselissa on kiinni minuuttiputki, jossa on minuuttiosoitin kiinni. Tässä koneistossa on siirretty keskiratas ja keskellä on pelkkä ohut akseli, johon on laakeroitu minuuttiputki. Tämä on tehty siksi, että liipottimelle jäisi mahdollisimman paljon tilaa. Kellon käyntiratas on reilusti matalampi, kuin muut rattaat, tämä siksi että, liipotin yltää käyntirattaan sillan yläpuolelle. Kellon osoitinasetuskitka on siirretyllä minuuttirattaalla olevassa kitkarellissä, joka kuljettaa taulunpuolella vaihderatasta, josta se ratasjuoksu menee minuuttipultkelle ja tuntirattaalle.
Minulle soitti taannoin (2015) noin 80-vuotias mies Kuopion suunnalta ja kertoi kuinka paikallisessa liikkeessä hänen isältä perittyyn Zenith 135 kelloon oli vaihdettu noin 15 vuotta sitten tavallisen Zenithin koneisto. Koetin varovaisesti esittää epäilykseni tarinaan. Hän pysyi tarinassa ja oli vieläkin tuohtunut tapauksesta. Kuluttajasuojaviranomainenkin oli antanut liikkeelle pyyhkeet tapauksesta. Valitettavasti, jos todella vain koneisto oli vaihdettu ja kuoret ja taulu olivat olivat pysyneet samoina, tarina ei ole yksinkertaisesti mahdollinen, koneisto ei ole yhdensopiva muiden Zenith koneistojen kanssa. Zenithin 50-luvun muut pikkusekunti-koneistot 40 ja 126 ovat kooltaan 12"' eli 26,75mm ja 60-luvun pikkusekunti koneistot 2511, 2531 ja 2541 ovat kooltaan 11,5"' eli 25,6mm. Zenith 135 puolestaan on halkaisijaltaan 13,5"' eli 30,0mm. Se on siis kooltaa muita selvästi suurempi. Kaikissa muissa koneistoissa sekä tauluntolpat (=tapit, joilla taulu kiinnittyy koneistoon ovat erikohdassa. Myös koneistossa oleva pikkusekuntin akseli ei osu taulussa olevaan sille tehtyyn reikään, jos kyseessä on toinen koneisto. Kelloon ei siis ole mahdollista vaihtaa toista koneistoa. Selitys tarinalle on se, että kyseessä oli Zenithin Chronometre, joka oli tehty koneistolla 40, myös se oli täysin kykenevä kronometritarkkuuteen. Jostain luettu tarina oli saanut omistajan vakuuttumaan, että hänen isänsä kello on juuri tuo kuuluisa Zenithin kronometri 135.
Zenith 2000 kellossa kuorensarjanumero on korvakkeiden välissä. Zenith 2000 kellon kuorireffi voi olla 1959-63 numerokoodillinen alkaen 94xxxxx tai viimeisissä yksilöissä kirjainkoodillinen 1963-64 xxxAxxx (koodissa kirjaimen ympärillä yksilöllinen juokseva numero).
Kellon nuppi on sainattu logolla, jossa on Z-kirjaimella varustettu tähti. Nuppia ei kelloon enää ole saatavilla. Kellossa harvinainen 1,20mm kierre, halkaisija noin 5,3 ja putki 250. Alkuperäistä nuppia on kelloissa näkynyt ainakin kahta mallia. Yleisempi on noin 2,8mm korkea ja nupin pääliosa on kupera, reunahakkuu on vain 1,8mm. Toinen malli on päältä melkein tasainen, sen korkeus ja halkaisija on sama, mutta profiili on siis eri.Tavallisissa 50-luvun Zenitheissä (esim cal 40, 120, 126), akselin kierre on 1,0mm ja 60-luvun 25xx-sarjassa 0,9mm. Niitä ei siis voi käyttää mallissa. Jopa sainamattomia tarvike nuppeja on rajoitetusti tarjolla kelloon, olen löytänyt vain kaksi sopivaa nuppia.
Koneisto 135. Tuotantoon 1949 ja tuotanto päättyi 1958, koneistoa käytettiin
kuitenkin vielä pitkälle 60-luvun puolelle. Koneistoa valmistettu sekä
keltakultauksella, että rodinoinnilla (=hopeanvärinen). Cotes de Geneve =
Geneven aallot -koristehionta, kiillotetut ruuvit ja viisteet.
Koneiston mitat: Halkaisija 13,5" = 30mm, korkeus 5,0 mm. Heilahdustaajuus
18.000, kiviä 19, Breguet-spiraali, rukkauksen hienosäätö. Ei
käynninhienosäätöä.
Artikkeli julkistettu 2/2019
päivitetty
11/2021
HL