www.kellohuoltoloppela.com

Vintage tiedostot

Kellohuolto Loppela on luonut, todennäköisesti ainoat suomenkieliset tietopankkisivut vintage rannekelloista, kellokeräilijöiden ja omasta kellostaan kiinnostuneiden iloksi ja hyödyksi.
Vintage-kello = yli 30 vuotta vanha kello. (Retro-kello on kello, joka alle 30 vuotta, mutta ei enää tuotannossa oleva. Tuotantomalli, kello joka on yhä ostettavissa uutena.) Nämä tiedostot siis käsittelevät kelloja jotka ovat yli 30 vuotta vanhoja, mutta ovat olleet tuotannossa noin 40-luvun lopulta eli 50-70-lukujen kelloja.
Tiedostot alkoivat miesten Omega ja Zenith kaliipereilla ja ovat sitten laajentuneett miesten Eterna, Tissot, Certina ja Revuen kaliipereilla. Myös Omegan quartzeista on tullut oma tiedosto, koska kelloista on tullut huollolle niin paljon kyselyjä.

Vintage Omega tiedostot
Vintage quartz Omega tiedostot
Vintage naisten Omega tiedostot
Vintage Zenith tiedostot myös naistenkellojen koneistot
Vintage Eterna tiedostot
Vintage Tissot tiedostot
Vintage Certina tiedostot
Vintage Revue tiedostot

 


Koneistojen kaliiperinumeroiden synty

Kaliiperi on kellon koneiston tunnistenumero. Varhaisimmissa sveitsiläisissä kelloissa ei ollut koneistossa kaliiperia, vaan koneistot tunnistettiin toisistaan koneiston halkaisijan ja valmistajan perusteella. Koneiston halkaisijaa ei kuitenkaan ilmoitettu millimetreissä vaan linjaluvun (= alunperin ranskaa ligne) avulla. Yksi linja oli n. 2,26 mm. Mitta vähän vaihtelee, riippuen miten koneisto mitataan. Yleensä koneistossa on vielä linjalukumitan päälle pieni helma, joka on koneistossa osoitinasetuskorjausalustaa varten, jos se lasketaan tulee 1 tai 2mm lisää. 1918 Omega alkoi kaivertaa kelloihin kaliiperin, joka oli koneiston halkaisija millimetreissä. Ensimmäisiä kaliipereja oli esimerkiksi cal 23,7, kun koneistoa paranneltiin, niille tuli sitten jatkoliite T1, T2 ja T3, joilla eroteltiin eri versiot Tässä järjestelmässä tuli kuitenkin aikaamyöten seinä vastaan, miten merkitä kokonaan uusi koneisto, jolla on sama ulkohalkaisija, kuin jo olemassaolevalla mallilla! Vuonna 1949 Omegan tehdas hylkäsi järjestemän ja siirtyi kolminumeroiseen kaliiperiin. Kaliiperista 23,4 tuli kaliiperi 220; cal R 11,5 tuli cal 210; cal R 13,5 tuli cal 240 ja cal 30 tuli cal 260.Useiden 50-luvun koneistojen juuret ovat siis aina 30-luvun lopulla asti.

Tämä uusi järjestelmä antoi tehtaalle mahdollisuuden korjailla ja kehittää tuotteittaan. Kaksi ensimmäistä lukua kertoivat koneistoperheen ja viimeisellä ilmoitettiin versio.Suosituin koneisto cal 260 eli miesten perusrannekello, jonka juuret olivat 1939 tuotantoon tulleessa cal 30:ssä, sai peräti 14 versiota ja numerointia jatkettiin 280:stä, joka oli mallin keskisekuntiversion numero. Vuonna 1969 Omegalla ilmestyi kaliiperi 1000, jolloin oltiinkin jo siirrytty nelinumeroiseen kaliperin numerointiin.


Tissot jpg


Kellotehtaat, jotka eivät käyttäneet omia koneistoja, ostivat niitä raakakoneistotehtailta (=tehdas, joka tekee koneistoja, mutta ei kokonaista kelloa). ETA on sveitsiläisistä raakakoneistotehtaista tunnetuin ja viimeinen. Linkistä löytyy tietoa näistä tehtaista.

Raakakoneistotehtaat


Paluu Kotisivulle